Fonzie ontuu

Viime lauantaina sattui pieni tapaturma koirien leikkiessä läheisellä jalkapallokentällä. Fonzie vinkaisi ja nilkutti luokseni vasen etutassu puoliksi veressä. Kotona verentulo lakkasi tassun pesun jälkeen, enkä löytänyt mitään järkevää selitystä sille. Lopuksi ajattelin, että kynsi varmaan irtosi ja liikkui takaisin paikalleen tyrehdyttäen vuodon. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että kynsi on kunnolla paikallaan ja kynnen alla antura on hieman turvoksissa, joten arveli syyksi tikkua. En ole kyllä nähnyt, että tikku aiheuttaisi moisen verenvuodon.

No, oli syy mikä tahansa, koira on nyt lääkekuurilla ja sairaslomalla. Lapuan kisat jäävät väliin ja omat kisat on vaakalaudalla. Jos aikoo osallistua, pitää lääkekuuri lopettaa lauantaina seitsemän päivän varoajan vuoksi. Katsellaan rauhassa miten käy. Fonzie itse on kovin iloinen, eikä varo Zeron kanssa leikkiessään. Lenkillä taas ontumisen huomaa, kun osaa sitä tarkastella.

Sunnuntaina oli aluevalmennuksen toinen kerta, enkä saanut varakoirakkoa alle vuorokauden varoitusajalla. Jouduin ottamaan Zeron mukaan, mikä harmittaa kovasti. Me ei osata keppejä eikä kontakteja, joten en päässyt tekemään mitään kouluttajan suunnittelemaa. Zero ei ole koskaan aiemmin treenannut oman hallimme ulkopuolella, joten ei kumma että se meinasi karata radalta. Keskittyminen oli muutenkin sinne päin ja vauhti huomattavasti normaalia hitaanpaa. 

Omissa ryhmätreeneissä päätin ottaa Zeron kanssa lyhyitä pätkiä vauhdin takaisin saamiseksi. Vauhtia riitti! Zero rakastaa putkia ja niitä mentiinkin urakalla. Hyppy - putki - pussi ja koska vauhtia tosiaan oli paljon, uskalsin pidentää pätkää putki - putki - pussi - putki - hyppy -sarjaan. Johan tuli minullekin hyvä mieli, kun koira oli oma itsensä ja minä sain unohtaa pelon siitä, että olen treenannut sen kanssa liian pitkiä pätkiä.

Hyl - 0 - hyl

Siinä oli eilisen tulossaldo Pietarsaaresta. Minulle jäi hyvä mieli Fonzien vauhdista ja siitä, että yritin itse juosta. Muuten sitten jäikin moni asia harmittamaan. Tuomarina oli Timo Vertanen ja täytyy kyllä kehua ratoja sillä ne olivat kaikki todella erilaisia keskenään.

Ekalta radalta hyl. Koira oli hukassa keppien jälkeisellä hypyllä, kun sekosin saksalaisessa. Fonzie pelasti tilanteen, mutta toiseksi viimeinen hyppy päätyi hylkäykseen, kun normaali takaakierto muuttui moneen kertaan koko esteen kierroksi. Huh, miten tyhmä moka! Nolottaa, sillä siihen asti rata oli nollana.

Toinen rata oli sitten nollarata ja sijoitus 6. Fonzie on ihana ja tekee töitä tosissaan. Mitään kaunista katseltavaa oma ohjaukseni ei ole, mutta kyllä henkisesti nolla tuli tarpeeseen. Videot ovat aika raakoja antamaan palautetta, kun sieltä näkee monen monta kohtaa, jotka olisi pitänyt ohjata paremmin ja varsinkin lähteä itse liikkeelle nopeammin. Olen kuitenkin tyytyväinen, että etenemä oli yli 4 m / s.

Hyppärillä oli mielenkiintoinen alku, jossa moni hyllytti jo toisella esteellä koiran sujahtaessa luontevasti putkeen. Me vältyimme siltä, mutta liian myöhäinen persjättö neloshypyllä aiheutti hylyn. En viitsinyt korjata sitä, mutta muurin ohituksen halusin silti korjata. Loppusuoralla oli jalat melkoisesti hapoilla mutta ehdin kuitenkin ohjaamaan takaakierron suoran putken jälkeen.

Mahtava kisata vauhti-Fonzien kanssa, sillä aiemmin meillä on ollut ongelmia nimenomaan nopeuden tai paremminkin hitauden suhteen. Nyt koira päästeli lujaa ja tosissaan.

Kurssi + kisat

Heidi Karanko kävi kouluttamassa meitä lauantaina ja jaoin oman treeniaikani molempien koirien kesken. Mietin kovasti kummalla menen koulutukseen, kun Zero tuskin jaksaa keskittyä niin kauan ja Fonziella oli kisat tiedossa seuraavana päivänä, joten halusin säästellä sitäkin.

Zero on kyllä niin mainio tapaus! Olen joka kerta yllättynyt kuinka hyvä se on treenimäärään nähden. Minä en edes muista aina mitä on treenattu ja sen kanssa tulee tehtyä vahingossa vaativampiakin juttuja. Väsyminen näkyy koirasta melko helposti, mutta siitä huolimatta se tekee töitä innolla ja tosissaan. <3 Voi kun saisin opetettua sille loputkin esteet, että päästäisiin tekemään oikeaa agilityä.

Fonzie oli oma itsensä ja ihan vauhdikkaalla päällä kurssilla. Sunnuntaina olikin kolme starttia Vaasassa. Ensimmäinen rata olisi voinut olla terävämpi ohjauksen suhteen, mutta ihan ok (lukuunottamatta keinukammon näkymistä sivuun hyppäämisenä). Hyllytin A:n jälkeisellä muurilla, kun koira hyppäsi esteen oikein päin livahtaen selkäni takaa.

Toinen rata oli hieman parempi vaikka hyl sekin. Mietin valssin paikkaa muurin jälkeen ja huitaisin koiran putkeen kun piti mennä puomille. Puomin alastulolta olisi kyllä rapsahtanut vitonen, mutta sen jälkeen rata alkoi sujua nätisti. Olen erityisen tyytyväinen 11-13 väliin, johon sain edellisviikonloppuna vinkin länderileirillä. Toimii! :D

Hyppäriltä tuli nolla, jolla sija 2. Kokeilin kahdella radalla pitää käsiäni nyrkissä, jotta ohjaisin selkeämmin. Se auttoi kyllä minua itseäni, vaikka välillä unohdinkin asian. Avokämmenellä on helpompi huitaista epäselvästi kuin käsi nyrkissä. Pitää muistaa kokeilla tätä myös ensi viikonloppuna Pietarsaaren kisoissa.

Kiitokset Heidille ja Ricolle vierailusta, kurssista ja hyvistä vinkeistä!

Viikonloppu Zerolandiassa

Otsikon nimi syntyi jo ennen länderileiriä, kun Kepo jutteli Fonzielle: "Tiedätkö mihin olet menossa viikonloppuna? Zerolandiaan. Siellä on monta Zeroa."

Leiriohjelmassa oli niin trimmausoppia, näyttelytreeniä kuin agilityäkin. Ohjelmat menivät hieman päällekäin, joten piti kiiruhtaa kentältä toiselle että ennättää kaikkeen. Zero oli niin väsynyt perjantai-illasta, huonosti nukutusta yöstä ja aamun ohjelmista että agilityosuudessa koiran vauhti oli hiipunut paljon normaalista. Se teki töitä siltikin mielellään, mutta ei tarttunut pallopalkkaan samalla antaumuksella kuin kotona.

Kuva: Hannamaaria Laitinen

Väsymyksestä huolimatta osallistuttiin vielä juoksukilpailuun, kun emme ole olleet sellaisessa aiemmin. Sunnuntaina oli leirinäyttely, jota ennen sain ohjata kahta länderiä edellispäivän agilityradalla. Kiitos Anne-Mari ja Tarja! Leiri oli kiva kokemus monenlaisten koirien ja uusien ihmistuttavuuksien myötä.

Zeron sukuakin oli paikalla kolmessa polvessa, joten pitihän sellainenkin kuva saada otettua. Isoisä Heppu, isoäiti Pela, isä Gabriel, äiti Lina ja sisko Tessa omistajineen. Kiitos kuvasta Adeinalle!

Vas. Tessa, Heppu, Zero, Lina, Gabriel ja Pela