Metsäkavereita

Koirat pääsevät useamman kerran viikossa metsään isommassa laumassa. Valon lisääntyessä otin kameran pitkästä aikaa mukaan ja harmikseni aurinko alkoi paistaa vasta kun ajelin autolla kotia kohti.

Tällä kertaa lenkillä olivat mukana:

Allu

Fonzie ja Zero

Kuura

Manolo ja Wendy (joka on tuo musta karvakasa keskellä kuvaa)

Olemme odottaneet jo kovasti, että joku komentaisi Kuuraa ja viimein Zerolle riitti jatkuva perskarvoista kiskominen. Hauskasti seuraavassa ruudussa Kuura seisoo samoilla jalansijoilla ja Zero vieressä rauhallisena.

Putki ON pimeä!

Zero pääsi eilen Hanna Löytynojan koulutukseen. Vieras treenipaikka ja erilainen alusta ei haitannut menoa yhtään. Olin oikein ylpeä koiran motivaatiosta. Vain kepit oli tosi hitaat, mutta uskon niiden nopeutuvan rutiinin myötä. Omassa hallissa kepeillä on jo hyvä vauhti.

Zero rakastaa putkia, mutta se ei ole nähnyt koskaan aiemmin mustaa putkea. Se syöksyi ensimmäisellä treenipätkällä mutkaputkeen lujaa ja tuli samasta aukosta ulos kuin olisi törmännyt seinään. Yritin muutaman kerran uudelleen tuloksetta ja sitten kouluttaja piti koiraa putken suulla huhuillessani sitä toisessa päässä. Jouduin menemään loppujen lopuksi putken sisälle nilkkoja myöten ja enkä nähnyt itsekään vaaleaa lelua kädessäni. Ohjaajien pitäisi tutustua esteisiin paljon enemmän koiran näkökulmasta. Onnistuneen kerran jälkeen Zero meni putkeen vaikkakin viipyi siellä aina normaalia kauemmin. Hyvä juttu ettei tullut kisoissa ensimmäinen musta putki vastaan.

Putkeen meni!

Viimeinen treenipätkä. 

Koira on jo hieman väsynyt, mutta tekee silti kiltisti töitä. <3

Halkeama tassussa

Zeron hyperkeratoosi on ollut tähän asti harmiton. Polkuanturoissa on vaihtelevasti "sarvia" ja halkeamia, mutta koiraa ne eivät ole vaivanneet. Joskus anturat näyttävät jopa lähes normaaleilta.

Maanantaina menin hallille tarkoituksenani ottaa muutama kontaktitreeni. Zero juoksi muutaman ringin irti, jonka jälkeen se piteli toista etujalkaa ilmassa. Siinä vaiheessa arvasin, että kivituhkapohja oli juuri suolattu. Pesin tassua kotona ja olen yrittänyt rasvata anturoita ahkerasti. Tiistai pidettiin täysin taukoa, keskiviikkona käytiin jo kurvailemassa normaalisti lumihangessa, mutta tuonne kivituhkapohjalle en uskalla Zeron kanssa vielä mennä.

Koko asia harmittaa ja mietityttää kovasti. Miten sairaus näkyy tulevaisuudessa ja kestääkö tassunpohjat agilityä? Entä normaalilenkkeilyä ja tavallista koiranelämää? Toivottavasti sairauteen liittyvät hankaluudet jäisivät minimaalisiksi.

Peräkontin pojat

Fonzie 8-vuotta

Pieni parrakas kaverini täytti jo 8! Onnea muille sisaruksille!
Elämäni koira on vielä hyvässä vireessä. <3

Treeniä, treeniä!

Yksi kokonainen postaus oli jäänyt luonnoksiin enkä viitsi julkaista sitä enää. Tämäkin teksti on lojunut samaisessa kansiossa jonkin aikaa, joten julkaistaan tämä ennenkuin teksti on jo liian vanhentunutta. Paluu normaalimpaan arkeen on tapahtunut ja ollaan päästy taas treenaamaan. Maksoin lisenssin, mutta kisoihin en ole vielä ilmoittautunut.

Fonzie pääsi perjantaina tekemään ratatreeniä. Se on selvästi enemmän innoissaan lämppälenkeilläkin kun pääsee matkaan ilman Zeroa. Itse treeni meni hyvin kunhan muistan vain ohjata joka esteen. Omituinen takapakki oli kuitenkin renkaan kehikon läpi hyppääminen useasti. Edellisissä treeneissä se hyppäsi renkaan normaalisti vaikka leijeröin putkenkin.

Sain ohjata jälleen myös russeli Jasua, sillä on mahdollista että toimin Jasun lainakuskina SM-joukkueradalla. Jasu meni oikein mallikkaasti ja sen kanssa huomaan kuinka huono kunto itselläni on. Nopein tapa sen ohjaamisessa on tiukka nenästä vienti ja vedättäminen. Sain jopa hidastella koiran ollessa putkessa, mutta lujille otti siltikin. :D Juoksulenkille mars!

Zerolla alkaa kepit sujumaan paremmin. Häiriötreeniä pitäisi tehdä paljon, mutta nyt se pujottelee loppuun asti pysähtymättä kolmanneksi viimeiseen väliin ensimmäisillä toistoilla. Meidän pitäisi keskittyä myös jarrujen säätöön. Zero tekee kauniita hyppyjä lyhyillä kaarroksilla jos estettä lähestyy vinosti, mutta suoraan tullessa se liitää kauas kun ei vain malta hidastaa ennen ponnistusta.

"Anna jo se lupa mennä nakille, äläkä räplää sitä puhelinta"

Yksissä treeneissä Zero suorastaan loisti. Itselleni tuli hirveä hinku opettaa kiireesti loputkin esteet (=kontaktit), että päästäisiin pian kisaamaan. Tämän viikon treeneissä tuli jo aiemmin tiedetty totuus esiin. Olen niin siitä keltaisessa nesteessä tuon koiran kanssa, kun esteitä mennään enemmän suoraan ja vauhti kiihtyy! En osaa ohjata yhtään! Jään jälkeen toisen esteen kohdalla ja sitten Zero kaahottaa minne sattuu. Apua!

Huomasin myös ohjaavani ensimmäiset hypyt huitomalla, kun mielessäni oli vain "kiire, kiire, kiire". Tekisi mieli siirtää Zero hetkeksi helpompitasoiseen ryhmään, jossa mentäisiin suorempia ratoja. Tykkään kyllä nykyisestä kouluttajasta tosi paljon ja siksi en haluaisikaan vaihtaa ryhmää. Aika vain taida riittää, kun treenaan lisäksi Väinön kanssa ja koulutan.