Kurssittautumista

Lauantaina Jenni Leino piti koulutuksen kotihallillamme. Olen kerran aiemmin ollut hänen kurssillaan ja tykästyin jo silloin kouluttajan tyyliin. Meidän osuutemme meni ihan hyvin. Päällimmäisenä mieleen jäi "henkiset pysähdykset" ja se, ettei tarvitse olla kiire joka paikkaan. Fonzie irtoaa yleensä nätisti, joten minun ei tarvitse hätäillä ihan joka paikkaan, jos vain muistan ohjata kunnolla. Minun huono kuntoni tuntui kyllä viimein koko rataa tehdessä. Vaikka radan viimeisiä esteitä harjoiteltiin juuri hetkeä aiemmin pätkissä, niin koko rataa mennessä tuli huidottua vähän sinne päin.

Pitkä flunssa ei tehnyt hyvää jo ennestään huonolle fyysiselle kunnolleni ja nyt sain taas lisäpotkua lenkkeilyyn. Sunnuntaina tein tunnin hölkkälenkin ja maanantaina tuli tehtyä kaksi kunnon lenkkiä. Toivottavasti lenkkeilyinto säilyy vaikka olen sitä mieltä, että juokseminen on todella tylsää. Motivaatio siihen löytyy agilitystä.

Tänään teimme päivän reissun Ouluun Mikko Aaltosen treeneihin. Kouluttaja oli erittäin hyvä ja keskityimme radalla niistoihin (emme ole koskaan opetelleet niitä kunnolla), persjättöihin ja takaaleikkauksiin. Juttelin myös puomin alastulosta, mutta siihen ei mitään uutta ilmaantunut. Pitää treenata kontakteja ryhmätreeneissä, kun yksin en saa koiraa tarpeeksi kuumaksi.

Molemmilla kursseilla tuli harmituksen tunne omasta radanlukutaidostani. Tai sen puutteesta. Väittäisin yhdeksi vahvuudekseni, että kykenen suorittamaan radan suunnitelman mukaisesti. Ongelma onkin huonot suunnitelmat. Rataantutustumisessa en osaa ajatella kunnolla ja ratkaisuni on monesti tyhmiä. Teoriassa tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta jostain syystä unohdan kaiken kävellessäni esteiden välillä.

Ja lisäyksenä, että olen suorastaan ylpeä itsestäni: peruin jo osallistumiseni sunnuntain agilityradoille ja liidämme ainoastaan hyppärillä. Toivon mukaan lujaa vauhtia (ja ilman ratavirheitä tietty)!