Mitä koirat edellä, sitä omistaja perässä

Tällä kertaa tapaturman kohteena olin minä itse. Nilkka taittui ulospäin ja osa nivelsiteistä ratkesi kovan pamauksen kera. Nyt opettelen kävelemään kepeillä, koko paino tietenkin sen valmiiksi kipeän nivusen päällä. Tämä viikko on ollut kiireinen jäsenkorjaajien, osteopaattien ja lääkärivierailujen suhteen. Fonziella oli lavat pahasti jumissa ja selkärangassa kohouma. Zerolla saatiin selkää jo aiemmin paremmaksi ja nyt pahimmat ongelmakohdat olivat niskan seudulla.

Ystävä vei meidät metsään tuulettamaan päitä. Koirat ottivat ilon irti myös juoksemalla. Onneksi, sillä niillä alkaa kertyä energiaa niin paljon, että uskon juoksemisen olevan paljon turvallisempaa kuin painiottelut kotona. 

Lentävä lintutornikoira

Fonzie säikäytti minut eilen kunnolla. Koirat kiipesivät itsenäisesti lintutorniin ennen minua ja kun pääsin itse ylös asti, ne loikkivat penkille ja alas. Sanoin juuri ääneen, että tuo on vaarallista touhua kun Fonzie loikkasi penkille ja penkin takana olevalle kaiteelle. Tasapaino ei kapealla kaiteella pitänyt ja koira hyppäsi eteenpäin osuen portaikon kaiteen ja seinän väliin. Onneksi, sillä muuten pudotus olisi ollut useita metrejä maahan. Selvittiin säikähdyksellä, mutta multa pääsi shokki-itkut jälkeenpäin. 

Olen harmitellut mielessäni, että meiltä jäi nyt muutamat kisat käymättä. Tapaturmien valossa täytyy olla onnellinen, ettei kenellekään käynyt pahemmin. Ja samaan aikaan on hyvä fiilistellä aiempia kisamenestyksiä, sillä kävin lunastamassa palkinnoksi saamiamme lahjakortteja syötävässä muodossa:

Päin puuta

Jalkavaivani ei ole parantunut ja koirat ovat päässeet juoksemaan kunnolla vain kimppalenkeille metsään. Sunnuntaina Zero sitten törmäsi pahasti mäntyyn että mätkähti. Juoksukilpailu keskeytyi hetkeksi kunnon ravisteluiden myötä, mutta jatkui hetken päästä. Heti maanantaina koirasta näkyi oudot asennot ja käytiin ottamassa pikahoitoa hierojan kautta. Lisähoitoja on luvassa, mutta viikonlopun kisat oli helppo perua.

Aloin opiskella koirapuolta töiden ohella aikuisopiskelijana ja koirat ovat olleet mukana aina silloin tällöin. Tänään teimme epävirallisen karvakaveri-testin eli testasimme omalla porukalla esim. koirien suhtautumista pyörätuoliin ja koviin ääniin. Hyvin meni koko porukalla.