sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Tuholainen

Zero on ihan mahdottoman kiltti, kun väkeä on kotona. Mutta hiirillä on tapana tanssia pöydillä kissojen ollessa poissa. Tässä tapauksessa kirjaimellisesti.

Koirilla ei ole lupaa mennä sohvalle. Fonzie tietää sen, mutta on hyväksikäyttänyt poissaoloa ja silloin tällöin sohvalta on löytynyt lämmin kuoppa tyynyjen seasta valkoisilla karvoilla höystettynä. Tämän vuoden aikana, mitä olemme asuneet ulkomailla Italiassa ja Ruotsissa, en usko Fonzien olleen luvatta sohvalla montaakaan kertaa jos ollenkaan. Sen sijaan Zero on ottanut nyt tavaksi loikata sohvalle heti tilaisuuden tullen.

Voiko tämä tyyppi tehdä mitään väärää?

Zero-hiiri tanssii keittiön pöydällä jäljistä päätellen. Lautaset on nuoltu, pöytäliina rutussa ja se varastaa myös tavaraa tiskipöydältä. Yhtenä päivänä löysin puoliksi syödyn (valitettavan mehukkaan) kiivin sohvalta. Erään kerran ruokapöydän tuolit olivat sohvalla esteenä, eikä koiraa näkynyt sohvalla. Tuolien takaa löytyi kuitenkin länderin pesä, jossa oli paloiteltu keittiön pöydältä varastettua pizzalaatikkoa. Askartelu on kivaa.

Eilen taas naulakossa roikkuneen takkini taskusta oli kaivettu namipussi, joka oli tyhjänä missäs muualla kuin sohvalla. Joo-o! Sohvakoira todellakin. Ymmärtäisin paremmin, jos se seuraisi Fonzien esimerkkiä, mutta nyt ei voi edes syyttää pientä parsonia.

Pitää kai olla tyytyväinen, että pentu ei ole purrut mitään arvokasta. Ainoa rikottu esine taitaa olla minun muoviset ajolasini, joissa sangat on purtu poikki korvan kohdalta. Ja jos oikein yrittää olla positiivinen, voi olettaa että omistajat saisivat tästä motivaatiota pitää ruokatavarat kaapissa ja pöydät siisteinä. Haaveilen silti niistä teknisistä vehkeistä, millä voisi seurata koiraa sen yksinollessa ja yllättää itseteosta.

Yön aikana pöydältä oli kadonnut avaamaton leipäpussi. Joku oli sen kyllä avannut, eikä enää voinut sen jälkeen omassa sängyssä nukkua. Joutui tunkea Fonzien kanssa samaan petiin.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Loistava lauta

Rakensin reilu vuosi sitten "laudan". Se on 30 cm leveä, 150 cm pitkä ja päällystetty kuramatolla. Lauta on apuvälineenä kontaktien opettelemisessa ja sen paikkaa on helppo siirtää.

Fonzielle opetin sillä 2on 2off -asentoa kotona edellistalvena, mutta laiskuuttani opetus jäi kesken, enkä edes siirtänyt lautaa ulos. Kotona sisällä ei ole mitään häiriötekijöitä ja koira näytti osaavan asennon jo loistavasti. Totuus oli kuitenkin se, että pystyn siirtymään itse koiran edessä aika kauaskin, mutta en irtoamaan sivusuunnassa tai jäämään taakse. Silloin koira kääntyy minua kohti, takajalat edelleen laudalla, mutta vaarallisen näköisenä reunalla keikkuen.

Nyt lauta muutti Ruotsiin ja opetus jatkuu täällä. Paljon pitää töitä tehdä ennenkuin siirrän laudan ulos omalle pihalle tai siitä jonnekin häiriöiden äärelle. Vakaa aikomus kuitenkin on, että tästä eteenpäin Fonzie ei näe puomia ennekuin kontaktikäsky "ota" on varma edes laudalla.

Zero opettelee kontakteja samalla tavalla, mutta on sen kanssa vasta haetaan oikeaa asentoa laudan päällä. Päähänpistona ajattelin kokeilla myös keinua. Lauta oli sisällä kynnyksen päällä niin että ilmassa oleva pää oli noin viiden sentin korkeudella. Eihän se paljoa tärähdä, mutta Zero ei tuntunut edes huomaavan moista. Tästä on hyvä jatkaa. Alla video toisesta keinusuorituksesta. Olen ihan mahdottoman ylpeä reippaasta pennusta! <3


Tuo vesileima vähän häiritsee videossa, kun konvertointiohjelmasta ei ole virallista versiota. Pitäisi kaivaa jokin toinen ohjelma, mutta olen liian laiska.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Kuusi starttia

Eilen talkoiltiin kotiseuramme kisoissa ykkös- ja kakkosluokissa ja tänään oli kolmosten vuoro kisata. Ensimmäiseltä radalta Fonzielle ruma kontaktiloikka puomilta, vaikka olin melko lähellä. Toiselta radalta nolla, jolla sijoituksena 4. mutta vauhti oli jälleen kateissa. On meillä ollut raskas reissukin, mutta tuo ei näyttänyt väsymykseltä vaan siltä samalta entiseltä hitaudelta. Viimeiseltä radalta tuli vitonen kepeiltä, vaikka oletin kohtaa melko helpoksi. Lähes suora lähestyminen, mutta koira meni kolmanteen keppiväliin. Se rata meni yliajallekin keppien uusinnan kanssa, joten vauhti ei todellakaan päätä huimannut.

Fonzien lisäksi sain kunnian ohjata ystäväni Jonnan koiraa Wendyä. Oli huippua! Hyllytin ekan radan toiselle hypylle, kun koira kaarsi takaakierrolla koko esteen ympäri ja hyppäsi väärinpäin. Toiselta radalta nollavoitto ja koiran kolmas agilityserti! Jihuu! Viimeinen rata hyllytettiin kolmanneksi viimeisellä esteellä, putkella. Luulin vedättämisen riittävän, mutta Wendy paineli iloisesti ensimmäiseen tyrkyllä olevaan putken päähän. Oli mielenkiintoista kisata kahdella koiralla samat radat samassa luokassa. Kahdella ensimmäisellä radalla ohjasin pari kohtaa erilailla, mutta viimeisellä luotin samaan suunnitelmaan, joka periaatteessa toimi vaikka virheitä tulikin molemmille.

Nämä olivat toistaiseksi viimeiset tiedossa olevat kisat, sillä Ruotsissa ei ole oikein kisoja tarjolla ja Suomen reissuista ei ole tietoa. Sen lisäksi Fonzie tulisi rekisteröidä Ruotsin rekkariin, että saisimme edes kisata siellä jatkossa. Kisatauko on nyt siis edessä ja nyt jos koskaan aion keskittyä kontakteihin! Enää en halua rataantutustumisessa miettiä omaa paikkaani sen mukaan, etten voi irrota koirasta.

Huomenna ajelemme jälleen Turkuun, josta matka jatkuu laivalla Ruotsiin. Onneksi matkustaminen sujuu karvakuonojen kanssa helposti. Fonzie on elämänsä aikana reissannut paljon mukana ja pentu ottaa siitä mallia ollen rennosti vieraissakin paikoissa.

Ai niin, kyllä siitä Zerostakin tulee saunoja. Istuskeli Fonzien alapuolella alimmalla lauteella ja katseli välillä ylöspäin, että F vain makoilee ja läähättää. Eipä ollut silläkään mitään hätää pois, eikä säikähtänyt edes löylyjä.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Koirakavereita Suomessa

Tällä hetkellä olen Suomessa, jonne tulin auton katsastuksen vuoksi. Pitihän reissu suunnitella kotiseuran agilitykisojen mukaan, joten sunnuntaina starttaamme viimeisen kerran tänä vuonna. Fonzie on tottunut reissaamiseen, joten sille tässä ei ole mitään uutta. Se sopeutuu moneen paikkaan nopeasti ja on siksi hyvä malli Zerolle.

Parin päivän aikana pitää ehtiä näkemään monta kaveria ja yllätys, yllätys, niillä kavereilla sattuu olemaan koiria. Zero sai tutustua moneen uuteen koirakaveriin ja metsälenkillä käytiin myös Zeron vanhempien kanssa.

Zeron äiti Lina, Zero itse ja isukki Gabriel.
Zerppis on ihan äitinsä näköinen!

Zeron ja Tessa-siskon leikkejä

Oli huippujuttu, että Zeron sisko Tessa tuli vierailulle kasvattajan luokse. Lina komensi Tessaa ja Gabriel Zeroa, mutta kun pennut pääsivät kahdestaan ulos, vauhti kiihtyi niin hurjaksi ettei kameralla saanut hämärässä kuin epätarkkoja kuvia.

Perjantaina käväistiin aamulla KiltAreenalla eli koiraseuramme omalla treenihallilla. Zero teki suora putki + hyppy -sarjaa pallopalkalla. Olen tosi tyytyväinen sen iloiseen tekemiseen ja vauhtiin! Vanhempieni kääpiösnautseri Väinö pääsi myös hallille mukaan ja teki muutamaa hyppyä. Olen opettanut sille jotain pientä ja oli huvittavaa kuinka se oli riemuissaan nähdessään esteet.

Nyt saunaan! Meillä ei ole saunaa Ruotsissa, joten saunominen tuntuu erityisen mukavalta. Fonzie on kova saunomaan ja juoksee yhdestä sanasta pesuhuoneen oven taakse. Zero ei ole koskaan päässyt kyseiseen hemmotteluun, joten nyt on sen aika.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Zeron ekat treenit

Torstaina lähdin töistä aiemmin ajaakseni Uppsalaan treenaamaan. Edelliskerralla treenit "jouduttiin" lopettamaan pimeyden takia ja sen vuoksi nyt mentiin kentälle aiemmin. Viime viikolla Zero ei päässyt tekemään mitään, joten nyt tuli sen vuoro ensimmäisenä.

Tarkoitukseni oli opettaa Zerolle oikea agilityputki ja laittaa sitä mutkallekin. Tähän asti se on juossut lyhyttä ja suoraa ikea-putkea kotona. Rakensimme vanhemmille koirille tuoreiden MM-kisojen medien yksilöradan ja Zero juoksi sen ajan radalla irti. Meni itsekseen ensin lähes suoraa putkea ja sitten mutkaputkeakin. Eipä tarvinnut koiraa opettaa! Pääsin palkkaamaan taskussa olleella narupallolla ja sen jälkeen koira juoksi putkea edestakaisin narupallo suusta heiluen. Ihana, iloinen pentu!

Kotona ollaan harjoiteltu paikallaoloa ja parina kertana takaakiertoa. Teimme suoraan hyppy - hyppy - takaakierto - mutkaputki -radan. Ihan huippua! Onneksi on treenikaveri, joka auttaa kommenteilla ja videoi vielä suorituksen. Tosi kiva huomata, että voin ohjata lelu toisessa kädessä ja koira toimii. Fonziella se ei olisi alkuaikoina onnistunut ollenkaan.


Otin vielä välistävedon molempiin suuntiin ja pallo lensi palkaksi. Siinähän sitä olikin ekaksi kerraksi treeniä. Fonziella jatkui edellisviikon vauhti, mutta se ei enää kääntynyt tottuttuun tapaan nätisti esim. välistävedolle.

Tänään kisasin Fonzien kanssa kaksi rataa Tukholmassa. Radat eivät olleet vaikeita, mutta meidän osuus oli ihan pelletouhua. Näissä kaksissa treeneissä ilmennyt uusi vauhti oli mukana kisoissakin, mutta siinä olikin positiiviset seikat. Ekalla radalla koira tuli kakkosesteenä olleen puomin ohi, alastulokontaktilla katselee ihan eri suuntaan kuin missä minä olin, tuli keinusta ohi puraisemaan esteen numeroa, jättää pari nenän edessä ollutta hyppyä hyppäämättä jne. Ei ollenkaan tyypillistä Fonzien käytöstä. Toka rata oli vähän parempi, mutta kolmoshypyn jälkeen otti ansaputken, kävi jälleen tutkimassa parin metrin päässä olevaa keppien numeroa ja jätti tyrkyllä olleen putken välistä. Huoh!

Tottakai omassa ohjauksessa oli mokia, mutta tuo ei ole minun koirani! Siihen uuteen vauhtivaiheeseen olen edelleen todella tyytyväinen, mutta ilmeisesti kaikki muu pitää opetella uudelleen. Olemme treenanneet viimeksi viime vuoden puolella, joten saattaa taukokin vaikuttaa. Olemme kuitenkin kisanneet tänä vuonna muutamia kertoja, eikä tätä ilmiötä ole aiemmin esiintynyt. Hämmentävää käytöstä.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Vauhti-Vontsi

Eilen tuli vierailtua ensimmäistä kertaa Uppsalan kentällä. Varsinaisia treeniryhmiä on ilmeisesti vain yksi alkeiskurssin lisäksi, joten osallistujat ovat kovin eritasoisia. Meillä oli omat treenit suomalaisen, tänne opiskeluiden takia muuttaneen Heidin kanssa. Vettä satoi koko ajan ja yksi hillitön kuurosade kasteli sen mikä oli siihen asti pysynyt kuivana.

Fonziella oli vauhtia! Mahtavaa, sillä se meiltä on yleensä puuttunut. Toki noin positiivisen yllätyksen lisäksi kaupantekijäisenä tuli mahtavat kontaktiloikat. Täh! Vaikka kontaktit on "työn alla" uudelleen opettelussa, niin ei meille kontaktivirheitä ole paljoa ropissut. Tämän hetkinen kontakti on koiran hidastaminen alastulolle "odota" sanalla, mutta olen opettanut 2on 2off-asentoa kotona jonakin päivänä oikealle puomille siirrettäväksi.

Radanrakentamisen aikana muutama koirakko treenasi tokoa aidan takana ja joku palkkasi vinkulelulla. Kuten tavallista, vingun kuultuaan Fonzie rääkyy ja riekkuu. Kyllä! Se ei hauku, ei ulvo vaan rääkyy. Tokoilijat olivat jo paenneet sadetta ja häipyneet vinkuleluineen kun me pääsimme radalle. Luulen silti, että vauhti on peräisin siitä.

Kokeilin joskus palkata koiraa vinkulelulla ja periaatteessa se toimii, mutta käytännössä koira kuumuu välillä ihan mahdottomaksi. Hyökkää pari metriä jonnekin suuntaan, kuono kohti taivasta ja kiljuu. Ei näe esteitä eikä varsinkaan kuuntele ohjausta. Voisi olla aika kokeilla taas, miten koira reagoi nykyään tuohon maagiseen kumiesineeseen. (Saman asian ajaa muuten ilmapallot. Haisee varmaankin samanlaiselle kumelle.)

Kontakteja lukuunottamatta Fonzie toimi oikein näppärästi. Irtosi nätisti esteille ja kääntyi nopeasti. Oma ohjaamiseni oli suurimmaksi osaksi roiskimista. Tyrkkäsin koiraa sinne ja tänne, mutta lopputulos oli parempi kuin ohjaamisesta olisi voinut päätellä. 30 esteen rata oli minulle liian pitkä. Sekä juoksukunto että ohjaamiseen keskittyminen laski loppua kohden.

Valitettavasti pimeä tuli ennen Zeron treenivuoroa. Ajattelin ottaa sen kanssa oikeaa agilityputkea ja kääntää sitä hieman mutkalle, mutta ehkäpä ensi kerralla. Z juoksenteli rataantutustumisen ajan ja pomppi ohjaavaan käteen. Nyrkissä oleva käsi tarkoittaa tietenkin koiran mielestä namipiiloa. Yritetään päästä kentälle ensi viikolla uudestaan, vaikka työt yrittävät haitata harrastusta. Seuraavalla viikolla pitäisi alkaa talvikauden treenit jossakin maneesissa.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Metsästyskoira tai sitten ei

Tulin juuri aamulenkiltä lähimetsästä, jossa sydämen tykytyksiä aiheutti jänis. Se lähti liikkeelle vain metrin päästä irti olevista koiristani. Tämä oli ehkä viides kerta tässä paikassa asuessamme, että jänis kiitää pitkin peltoa tai metsää Fonzie perässään. Huusin koiraa ja kuten tähän asti aiemmillakin kerroilla, Fonzie palasi luokseni hetken juostuaan. Koko loppulenkin ajan se kuitenkin etsi jälkiä.

Aiemmilla kerroilla en ole ollut varma, onko Zero edes tajunnut jäniksen läsnäoloa vai onko se vain ollut välittämättä siitä. Nyt se ainakin näki jänön kunnolla, mutta meinasi lähteä vain Fonzien perään juoksukilpailun merkeissä, kunnes palasi parin kymmenen metrin päästä luokseni. Olenhan minä ollut tietoinen, että länderi on seurakoira eikä sillä kuuluisikaan olla varsinaista riistaviettiä. On vain kovin hämmentävää huomata se käytännössä, kun on tottunut karjumaan naama punaisena pienen valkoisen perään.

Kromfohrländer rotuna on kettuterrierin ja grand griffon vendeenin risteytys. Kettuterrieriä kuvataan rotuyhdistyksen sivuilla: "Kettuterrieri on kehitetty metsästyskoiraksi lähinnä ketun metsästykseen. Monipuolisena metsästyskoirana se soveltuu hyvin kaikkien pienpetojen luolametsästykseen. Kettuterrieriä käytetään myös haavoittuneiden eläinten jäljestämiseen, noutajana riista- ja vesilintujen metsästykseen sekä riistaa esille ajavana koirana." Bassetkerho ry taas kertoo näin: "Grand griffon vendeeniä voi Suomessa käyttää jäniksen- ja ketun ajossa. Ajokoemuodot tällä rodulla ovat dreeverien ajo- ja ketunajokoe"

Mielenkiitoista! Minun pieneen päähäni ei mahdu miten metsästyskoirista voi periytyä seurakoira. Tosiasia taitaa kuitenkin olla, että minulla on vain yksi metsästykoira ja toinen on metsässä viihtyvä koira.

Tappajakoirat olohuoneessa unien jälkeen.