keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Pikkutreenejä

Ai, että kun on mukavaa asua treenipaikan lähellä. Olen ehtinyt hyödyntämään tätä luksusta harmittavan vähän, mutta enemmän silti kuin koko vuonna tähän asti. ;)

Muutamat aamulenkit ovat suuntautuneet hallille. Erään kerran olin sisällä korkeintaan kolme minuuttia, kun otin kaksi siivekettä ja treenasin Zeron kanssa takaakiertoja. Hyvin meni ja hyvillä mielin kotiin. Tänään kävin harjoittelemassa lähdössä istumista parin hypyn takana ja pentu sai vetää putkirallia lopuksi. Voisihan tuon kanssa treenata enemmänkin, mutta kivempi tehdä se seurassa. Fonzie venäytti etujalkansa muutama päivä sitten ja joutui seuraamaan Zeron touhuja kateellisena häkistä. Se ei ontunut enää eilen, mutta parempi lepuuttaa vielä.

Joulukuun aikana olen käynyt treenaamassa muutaman kerran. Zero on tehnyt pääosin putkia, jotka sujuvat mallikkaasti ja myös pussi on hallussa. Fonzie on tehnyt puomin kontaktia vasta kerran hallilla ota-käskyllä. Se kuumenee pelkästä hallista ja esteiden näkemisestä niin että tärisee ja kiljuu. Siksi aion toistaiseksi harjoitella sitä vain ylhäisessä yksinäisyydessä ilman muiden koirien aiheuttamaa häiriötä. Meillä on vielä pitkä matka kunnon kontakteihin.

Zero kävi eräällä iltalenkillä katsomassa isukkinsa agilitytreenejä. En ole itsekään nähnyt Gabrielia koskaan aiemmin agiradalla. Oli kiva huomata, kuinka urokset istuivat kiltisti vierekkäin ilman mitään rähinöitä.

Kännykkäkuvassa Gabriel on vasemmalla seuraten ohjaajan rataantutustumista ja Zero ihailee vierustoveriaan heijastinliivi päällä.


Kävimme kerran Zeron kanssa myös näyttelytreeneissä. Se oli ensimmäinen kerta, kun pennun piti keskittyä minuun vieraiden koirien läsnäollessa. Ensiksi Zero seisoi takajaloillaan ja liikkuminen oli myös kovin ilmavaa. Pian homma alkoi sujua paremmin, joten taidamme suunnata ystävän kehotuksesta Vaasan näyttelyyn ensi huhtikuussa. Sitä ennen ehdimme treenata näytelmiä useampaan otteeseen. Tarvitsen kokemusta ja ohjeita yhtä paljon kuin koirakin, sillä olen siinä lajissa ihan aloittelija. Olen esittänyt kerran edesmennyttä westie-Tobya ehkä 15 vuotta sitten, eikä näytelmien kulku tai säännötkään ole selvät.

torstai 15. joulukuuta 2011

Sotku-Pekka

Eräänä päivänä tulimme Kepon kanssa kotiin, kun eteisessä odotti yllätys. Zero oli ottanut pöydältä täyden kaakaojauhepurkin. Sen sisältöä löytyi keittiön lisäksi eteisestä, kahdesta koiran karvapedistä ja lopuksi purkki oli pilkottu sänkyyn. Koirilla ei ole lupaa mennä makuuhuoneeseen, mutta ilmeisesti ovi ei ollut tarpeeksi hyvin kiinni. Sängyssä oli myös paperisilppua (työtodistuksia), mikä aiheutti Kepolle melkein sydänkohtauksen. Onni onnettomuudessa oli, että tuhotut työtodistukset olivat onneksi sieltä turhemmasta päästä.

Työkalupakin sisältöä oli myös kuljetettu sänkyyn ja tuunattu käyttökelvottomaksi. Sillä hetkellä huumori ei riittänyt tuhojen kuvaamiseen, vaan yritin siivota mahdollisimman pikaisesti. Seuraavana päivänä Zero sai kuitenkin koulutuspannan kaulaansa ja minä hiivin keittiön ikkunan alle. Koira istui oven taakse ja odotti hetken, kävi sitten tönimässä kiinniolevia ovia ja otti sitten kohteeksi eteiseen unohtuneen reppuni. Pää syvällä repun sisällä ja etutassut raapien tuli pannasta 2 sekunnin väristys ja Zero loikkasi kaksi metriä taaemmaksi. Istui matolle hetkeksi ja masentuneena meni sitten nukkumaan.

Pitäisi itse nyt olla aktiivinen ja tehdä tätä usein. Varsinkin, jos koira jäisi kiinni pöydätä varastamisesta. Panta on tehokas, jos sitä vain muistaisi käyttää. Koiran reaktio on juuri sellainen, minkä haluankin. Ei pelkää liikaa, mutta keskeyttää toiminnan hetkeksi. Zero on muutenkin melko rohkea ja menee tutkimaan säikähdyksen aiheuttajaa pian uudestaan. Epäilenkin, että jos väristyksiä antaa liian usein, se tottuu eikä panta enää tehoa.

Toisena iltana laitoin maksamakkarat houkuttimeksi, videokameran kuvaamaan ja hiivin jälleen ikkunan taakse. Viereisen asunnon yläkerrasta tuli asukas tupakalle parvekkeelle ja olin hiljaa toivoen ettei hän huomaa minua. Nainen meni sisälle ja mies tuli heti ulos tupakalle. Jonkin ajan jälkeen kysyi: "Moi, onks sulla kaikki okei?" Joopa joo. On mulla. Ehkä.

Pimeässä ikkunasta sisään tuijottavana hämäräperäisenä tyyppinä yritin selitellä pöydällä kiipeilevästä koirasta ja kaukosäätimestä. En ole ollenkaan varma, että naapuri on samaa mieltä mun tervejärkisyydestä, mutta ainakaan poliiseja ei soitettu paikalle. (Kuten meinasi käydä hakiessamme muuttokuormaamme isoisäni kellarista. Naapuri tiesi asukkaan olevan sairaalassa ja luuli pahvilaatikoita kantavia ihmisiä varkaiksi.) Yrityksestäni huolimatta Zero ei kiivennyt pöydälle ja kuvasin maksamakkaraa videolle 23 minuuttia.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Seinäjoen kisat

Olipa hurjan kiva kisata jälleen! Kaikilla kolmella radalla oli hyvä fiilis mennä, vaikka alkuun harmittelin hyppykorkeuksia (45 cm). Se yleensä hidastaa koiraa melkoisen paljon.

Ensimmäinen rata meni vallan mainiosti vitosen virhettä lukuun ottamatta, joka tuli A:n alastulosta. Kontaktivirhe kävi mielessä rataantutustumisessa, mutta päätin olla varmistelematta ja mennä itse lujaa eteenpäin. Jotain pikkumokia tuli lisäksi, kuten koira epäröi putkeen menoa.




B-rata oli hyppäri, jonka hyllytin muuttamalla suunnitelmaa kesken radan. Tarkoituksena oli tehdä pakkovalssi ennen putkea, mutta viime hetkellä lähetin koiran ja takaaleikkasin. Se olisi ehkä toiminutkin paremmalla käskytyksellä, mutta nyt Fonzie palasi takaisin putkesta. Loppurata meni ihan hyvin.




C-radalta tuli nolla, jolla sijoituksena 14. Olen todella tyytyväinen rataan ja varsinkin siitä jääneeseen fiilikseen. A:n alastulo oli hilkulla ja valssi vähän sekava ja puomin suoritus voisi mennä nopeammin ja varmemmin, mutta mitäpä siitä! Fonziella oli vauhtia ja näki kuinka koira nautti. Niin nautin minäkin.



Nyt jäämme kisatauolle ja yritämme opetella sillä aikaa kontaktit kuntoon. Puomi pääasiassa, mutta tämän päiväisen perusteella myös A joutuu treenilistalle.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Hyvän mielen treenit

Tulin juuri treenihallilta ja hymyilyttää. Molemmat koirat olivat ihan mahtavia!

Muutimme vihdoin uuteen osoitteeseen ja mikä koko asunnossa on parasta niin sijainti. Lyhyt kävelymatka hallille takaa ainakin loistavat treenimahdollisuudet! Muutto, remontti ja muut asiat ovat vieneet aikaa ja energiaa, mutta eiköhän se siitä.

Fonzien kanssa tein pientä ratapätkää esteiden ollessa valmiina paikallaan. Numerointia ei ollut, joten keksin itse reitin sopivien estevälien perusteella. Fonzie oli intoa täynnä ja otin radan kaksi kertaa ja lopetin siihen. Mielestäni se oli sopivasti purkamaan paineita huomisia kisoja ajatellen.

Zero meni lähes suoraa putkea, mutkaputkea ja lopuksi opeteltiin pussi. Zero sujahti pussiin yhtä lujaa kuin putkiinkin, joten siinä ei ollut mitään ongelmaa.

Varakoulutin paria ryhmää viime viikolla ja eilen. Jostain syytä pidän todella paljon kouluttamisesta. Olen monesti todennut, että olen itse oppinut agilitystä paljon enemmän kouluttamalla kuin itse treenaamalla. Joskus aikoinaan tarvitsin kouluttajaa sanomaan missä tein virheen, mutta nyt huomaan oman virheeni paljon helpommin itse. Eri asia on se, että kykenisi tekemään miten ajattelee. Luultavasti minulle tulee taas oma ryhmä joulun jälkeen. Kivaa! Meneehän kouluttamiseen paljon aikaa kentällä ja varsinkin itselläni ajatuksen tasolla, mutta kyllä se antaakin paljon. Saa nähdä miten aikani riittää kaikkeen.