perjantai 27. joulukuuta 2013

Siskonpeti

Mökkeilyyn kuuluu siskonpedissä nukkuminen. Meidän tapauksessa tuo tosin toteutuu Fonzien vanhassa pedissä koirapoikien osalta. Onneksi ne elävät niin sulassa sovussa ettei riitaa tule ahtaudesta huolimatta.


Aina hännät tai kaikki kahdeksan jalkaa ei mahdu kunnolla sängynlaitojen sisäpuolelle. 


Jokainen neliösentti on käytössä. 

Taas tuli tilanne, jossa Zero ehti petiin ensin. Fonzie vanhana ja viisaana huijasi kaverin pois haukahtamalla ja venyttelemällä lattialla, jolloin Zeron poistuessa sängystä, se meni yksin petaamaan patjaa itsellensä. Näitä tilanteita näkyy meillä lähes päivittäin, kun Fonzie näyttää älykkyytensä ja Zero paljastuu blondiksi. Rakkaat hölmöläiset!



lauantai 7. joulukuuta 2013

Pihavahdit

Aidattu piha on iso apu, kun koiranomistaja liikkuu kyynärsauvoilla. Tosin nämä sesset istuvat oven edessä tuijottaen toiveikkaasti oven avautumista ja takkatulen lämpöön pääsyä. Jokin liikahdus sai Zeron katsomaan talosta poispäin, mutta Fonzie päivysti niin lähellä ovea ettei mahtunut kuvaan. 


perjantai 22. marraskuuta 2013

Mitä koirat edellä, sitä omistaja perässä

Tällä kertaa tapaturman kohteena olin minä itse. Nilkka taittui ulospäin ja osa nivelsiteistä ratkesi kovan pamauksen kera. Nyt opettelen kävelemään kepeillä, koko paino tietenkin sen valmiiksi kipeän nivusen päällä. Tämä viikko on ollut kiireinen jäsenkorjaajien, osteopaattien ja lääkärivierailujen suhteen. Fonziella oli lavat pahasti jumissa ja selkärangassa kohouma. Zerolla saatiin selkää jo aiemmin paremmaksi ja nyt pahimmat ongelmakohdat olivat niskan seudulla.

Ystävä vei meidät metsään tuulettamaan päitä. Koirat ottivat ilon irti myös juoksemalla. Onneksi, sillä niillä alkaa kertyä energiaa niin paljon, että uskon juoksemisen olevan paljon turvallisempaa kuin painiottelut kotona. 


maanantai 11. marraskuuta 2013

Lentävä lintutornikoira

Fonzie säikäytti minut eilen kunnolla. Koirat kiipesivät itsenäisesti lintutorniin ennen minua ja kun pääsin itse ylös asti, ne loikkivat penkille ja alas. Sanoin juuri ääneen, että tuo on vaarallista touhua kun Fonzie loikkasi penkille ja penkin takana olevalle kaiteelle. Tasapaino ei kapealla kaiteella pitänyt ja koira hyppäsi eteenpäin osuen portaikon kaiteen ja seinän väliin. Onneksi, sillä muuten pudotus olisi ollut useita metrejä maahan. Selvittiin säikähdyksellä, mutta multa pääsi shokki-itkut jälkeenpäin. 

Olen harmitellut mielessäni, että meiltä jäi nyt muutamat kisat käymättä. Tapaturmien valossa täytyy olla onnellinen, ettei kenellekään käynyt pahemmin. Ja samaan aikaan on hyvä fiilistellä aiempia kisamenestyksiä, sillä kävin lunastamassa palkinnoksi saamiamme lahjakortteja syötävässä muodossa:


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Päin puuta

Jalkavaivani ei ole parantunut ja koirat ovat päässeet juoksemaan kunnolla vain kimppalenkeille metsään. Sunnuntaina Zero sitten törmäsi pahasti mäntyyn että mätkähti. Juoksukilpailu keskeytyi hetkeksi kunnon ravisteluiden myötä, mutta jatkui hetken päästä. Heti maanantaina koirasta näkyi oudot asennot ja käytiin ottamassa pikahoitoa hierojan kautta. Lisähoitoja on luvassa, mutta viikonlopun kisat oli helppo perua.

Aloin opiskella koirapuolta töiden ohella aikuisopiskelijana ja koirat ovat olleet mukana aina silloin tällöin. Tänään teimme epävirallisen karvakaveri-testin eli testasimme omalla porukalla esim. koirien suhtautumista pyörätuoliin ja koviin ääniin. Hyvin meni koko porukalla.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Itku ja hammasten kiristys

Venäytin nivusen edellisviikon treeneissä. Yritin olla varovainen sunnuntain kisoihin saakka ja luvassa oli 6 starttia. Pääsin Zeron kanssa neljännelle esteelle, kunnes jalkaan sattui niin paljon ettei ohjaamisesta tullut enää mitään. Räpiköitiin maaliin asti hylättynä, mutta heti oli tiedossa että loput startit pitää perua. En olisi uskonut kuinka lujille ottaa olla kisaamatta! Fonzie meni yhden startin lainaohjaajan kanssa (0/sij. 9.), mutta en pystynyt jäämään kisapaikalle seisoskelemaan kauemmaksi aikaa. Pidin painoa toisella jalalla ja sitten taas toiseenkin sattui. Ei auta kuin toivoa paranemista Pietarsaaren kisoihin mennessä.




torstai 17. lokakuuta 2013

Ensilumi

Zero aloitti oman urakkansa "Auta kesää - syö lunta" -kampanjassa. Tämän lumisempaa nenää ei kuviin saatu, sillä huippuunsa viritetty kieli oli niin notkea että se ehti lipaista lumet salamana. Tuo karvakasa ei muistuta kuvassa koiraa vaan murmelia tai hyljettä.


maanantai 14. lokakuuta 2013

Fonzielle tuplanolla

Maalahden kisoista tupsahti tuplanolla! Ja tripla oli todella lähellä, sillä ekalta radalta ehdittiin tulla maaliin nollana kunnes tuomari kävi lisäämässä vitosen keinulta. Sanoin, etten enää aio saalistaa SM-nollia Fonzien kanssa, mutta tottakai me lähdetään arvokisakarkeloihin, jos nollat tulee kasaan. Yllätyksekseni niitä puuttuu enää kaksi.

Olemme pitäneet treenien suhteen taukoa viime aikoina. Tänä viikonloppuna olin Zeron kanssa Anna Kilpiän kurssilla. Harmittavasti koira tekee nyt taas hulluja kaarroksia, mitä ei ole hetkeen näkynyt. Esimerkiksi ennakoivalla valssilla se ei malttanut hidastaa vauhtia ponnistukseen vaan liiteli useamman metrin esteen jälkeen ennenkuin malttoi kääntyä. Muuten ihan ok menoa. Jospa tällä viikolla käytäisiin taas hallilla treenaamassa yksittäisiä esteitä.

torstai 12. syyskuuta 2013

Blogi palaa lomalta

Kesä on ollut sen verran kiireinen, että en ole pahemmin tietokonetta avannut kuin töissä. Tässä siis tulee kesän kuulumiset tiivistetysti.

SM-kisat oli jälleen kiva kokemus. Kisasin perjantaina Fonzien kanssa yhden radan (hyl) ja joukkueradoilla kolmen koiran kera. Mineissä jackru Jasu teki lujasti töitä (tulos 10), medeissä Fonzie näytti parastaan 0-radan kera ja ketter Nekku kaahasi taitavasti vaikkakin keppejä korjatessa kävi tekemässä ylimääräisen hypyn hyllyttäen radan. Tuhannet kiitokset lainakoirista!

Klagissa starttasin neljällä koiralla. Fonzie teki yhden hienon nollaradan, mutta sijoitukseen aika ei riittänyt. Zero oli nurmialustalla hukassa ensimmäiset radat ja korjaili itse mm. puomilta läpi tuloa. Pelkkä katse koiraan aiheutti Zerolle nopean täyskäännön ja luikahti takaisin puomille! Viimeinen rata oli hyppäri, jossa kaasuteltiin koko viikonlopun nopein nolla. Sillä irtosi Fintrotter-kiertopalkinto, jonka haltija saa päättää säännöt seuraavaa Klagia varten. En tiedä vielä millä perusteella pystin saa ensi vuonna, mutta jotain hauskaa olisi keksittävä.

Video hyppäriltä: 

Koiraa suurempi pokaali
Kääsna Väinö teki Klagissa vain yhden hyppärin, jossa otettiin kepeiltä useampi virhe. Pääsin starttaamaan ensimmäistä kertaa myös maksiluokassa, kun lainakoirana toimi 3-luokkalainen hoffi Pimu. Taitava ja kroppanaansa nähden notkea Pimu huolehti emännästään ensimmäisten ratojen ajan, mutta viimeisellä radalla ei karattu enää omistajan luo. Kivaa oli!

Nyt syyskuussa oli omat kotikisat ja kisasin jälleen Fonzien ja Zeron kanssa. Ehdin jo ajatella, ettei minulla ole pitkästä aikaa lainakoiraa, kunnes eräs seuralainen soitti olevansa sairaana ja sain mini-kakkosiin borter Laten. Se on mainio tykki, mutta koska emme ole koskaan treenanneet yhdessä, en osannut arvata kuinka äkkiä Late lukitsee esteitä. Kaikki kolme rataa hyllytettiin, mutta varsinkin viimeisellä radalla yhteistyö alkoi löytyä.

Fonzielle tulokset oli hyl - hyl - 0/sij. 3. On sen kanssa vain helppoa mennä, kun yhteistyö sujuu. Olen aina välillä vähän haikealla mielellä, kun ajattelen että koira vanhenee niin nopeasti. <3

Zero starttasi ykkösissä ottaen ensimmäiseltä radalta nollavoiton. Sillä siirryttiin kakkosiin, josta ensimmäinen kakkosten rata päättyi myös nollavoittoon ja toiselta radalta tippui yksi rima, jolla voitettiin myös koko kisa. Ratojen vaikeutuessa meidän meno helpottui selvästi, kun sain ottaa jossain välissä koiraa vähän haltuun. Välillä mulla tulee hirveä hätä ohjauksen kanssa ja heittelen koiraa jonnekin ja kalastelen sitten sitä takaisin. Zero tulee kyllä kiltisti takaisin kelaamalla.

Ensimmäinen startti kakkosluokassa:


Treenirintamalla juoksu-A on edelleen pahasti kesken. Välillä masentaa ja välillä taas tulee hyviä suorituksia. Tämän suhteen pistän nyt kiireen päälle, sillä haluan kisata eikä kisaaminen keskeneräisillä esteillä ole millään tavalla järkevää. Tosin tässä asiassa tiedän olevani TODELLA tyhmä, mutta malttia ei riitä nähtävästi tarpeeksi. Mulla on treenilistalla hirveästi asioita, mutta tuo A on ehdottomasti kiireellisin. Keinu on aika ruma ja puomin kontaktilla ja kepeillä en voi jättäytyä jälkeen ja ja ja...

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Tupla jäi saamatta

Kajaanin reissu olisi saanut jäädä tekemättä. Eka rata sujui hyvin esteelle numero 15 joka oli keinu. Siltä kielto ja loppuradalla en muistanut pitää ohjausta päällä kepeillä irrotessani sivulle.

Toinen rata oli hyppäri, enkä ole koskaan kisannut näin alavireisenä. En ollut edes NIIN masentunut ekasta radasta, mutta jotenkin en saanut fiilistä päälle. Suurin ero edellisiin kisoihin oli se, että Fonzie pysyi lähdössä istumassa. Varmaan juuri siksi, että en itse ollut kisavireessä. Mielenkiintoista, vaikkakin ihan loogista! Olisin voinut vannoa, että kisapaikka on suurempi tekijä kuin minä noin kokeneelle koiralle.

maanantai 27. toukokuuta 2013

0-hyl-0

Olin riemuissani Vaasan ekan radan jälkeen, kun tuloksena oli 0. Varmistelua ja yliohjaamista, mutta sillähän ei ole tuplanollan saalistuksessa väliä... Fonzie on varastanut taas useimmissa lähdöissä, joten varauduin B-radalle istuttamalla koiran melko kauaksi, jotta varastaessaankin pääsisi ponnistamaan kunnolla. Eipä auttanut ja eka rima tippui alas. Sain ohjattua muutaman esteen eteenpäin kunnes meinasin heittää hanskat tiskiin. En ole koskaan ollut noin sekaisin radalla, etten tiedä jatkaako vai ei. Muutama este räpiköitiin eteenpäin tai  mentiin ohi, kunnes taas päästiin agilityn makuun.

A-rata:
http://www.youtube.com/watch?v=lGHHeF_6xP4&feature=youtu.be

B-rata:
http://www.youtube.com/watch?v=otx86aoIjcU&feature=youtu.be

C-rata oli hyppäri. Koska meillä ei ollut mitään menetettävää, kokeilin ohjata täysin äänettömästi radalla. 45 cm rimat on aina vaikeita, mutta rata sujui ihan nätisti neljänneksi viimeiselle esteelle. Siinä koira tuli toiselta puoleltani ohi, mutta meni seuraavankin hypyn oikein ja nollalla maaliin. Hävettää tunnustaa, että en ole koskaan kuvitellut että kirpaisee tehdä nolla. Tai ei se nollan tekeminen vaan se, ettei se tullut edellisellä radalla.

C-rata:
http://www.youtube.com/watch?v=ST-Yx9yzHHI&feature=youtu.be

Myöhemmin peruin puheeni, sillä me VOITETTIIN ja saatiin toinen H-SERT. Lohdutuspalkinto oli melkoinen, sillä olen puhunut Fonzien kisojen vähentämisestä kesän jälkeen. Nyt jatketaan taas uudella innolla viimeisen sertin saalistusta hyppäreiltä.

Yksi kaveri soitti myöhään Kajaanin kisojen viimeisenä ilmopäivänä ja puhui mut mukaan. Siellä on ensi sunnuntaina kaksi starttia eli se on nyt virallisesti viimeinen tuplanollan mahdollisuus. Lähdössä varastamisesta huolimatta viime kisojen menestys on ollut suorastaan poikkeuksellista, joten kaikki peliin.

Videoita heti, kun löydän toisen kortinlukijan!

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Voittonollia

Huh, sanon minä. Meiltä puuttuu edelleen tuplanolla, mutta sen sijaan voitimme Fonzien kanssa peräti kaksi kisaa. Erikoista siinä mielessä, että edellinen voitto on vuodelta 2010. :)

Lähdössä varastaminen on tullut osassa starteista törkeämmäksi ja joudun jo miettimään rataantutustumisen sen kannalta, että Fonzie sinkoaa johonkin. Vöyrillä se pysyi lähdössä, mutta tupla jäi kiinni yhdestä rimasta.

Enää yksi mahdollisuus tuplanollaan. Toivottavasti viimevuotinen ihme tapahtuu uudelleen, tapahtumapaikkana jälleen Vaasan kisat. Peukkuja kiitos!

perjantai 10. toukokuuta 2013

Zerolle nolla!

Otsikossa onkin oikein uutinen! Kotikisoissa starttasin peräti kahdeksan kertaa yhteensä neljän koiran kanssa. Hyvin jaksoin, vaikka ei mun kunto niin rautainen ole. Ja sain levätä kakkosluokan ajan työskennellen toimistossa...

Fonzien eka rata oli oikein hyvä. Rima putosi ja uskalsin siksi leijeröidä putken koiran ollessa kepeillä. Hylätyksi tulimme viimeisellä putkella. Toisella radalla koira kävi oikein harvinaisen kuumana ja karkasi taas lähdöstä. Hämmennyin siitä sen verran että huitaisin koiran putkeen keppien sijaan.

Lainakoira Jasu yllätti reippaudellaan treenitauon jälkeen. Omistaja epäili koiran sikailevan tauon takia, mutta Jaspihan paineli oikein nätisti! Olin hieman varovainen ohjauksen suhteen ja pari kaarretta lisäsi matkaa, joten tuloksena yliaikanolla. Toinenkin rata sujui ihan hyvin parista kiellosta huolimatta.

http://www.youtube.com/watch?v=ZZVEH_q9EP0&feature=youtu.be

Zeron kanssa tavoitteena oli hyllyttää molemmat startit. Ensimmäinen rata hylkääntyi jo puolessa välissä, kun otin puomin ohituksen uusiksi hypyn kautta. Kävin myös rapsuttamassa koiraa puomin kontaktilla. Toinen rata säilyi nollana toiseksi viimeiselle esteelle, puomille, asti enkä malttanut siinä vaiheessa enää hyllyttää. Voitto irtosi -15 tuloksella.

http://www.youtube.com/watch?v=m-h_19oO6rc

Videolta näkyy selvästi koiran keskeneräisyys. Varmistelin A:n kontaktia ensimmäisen radan virheen takia ja koira menee nenälleen maassa. Keinulla näkyy selkeästi mun varmistelu. Nyt jatketaan kontaktitreenejä, enkä aio kisata vielä hetkeen. Omissa kisoissa oli helppo käydä treenaamassa.

Väinö oli ensimmäisellä radalla ihmeen kontaktihakuinen, enkä osannut odottaa moista käytöstä. Toisella radalla mentiin nätisti maaliin saakka, mitä nyt useampi este jäi väliin koiran kierrettyä hyppyjä. :D En viitsinyt jäädä korjailemaan kaikkia esteitä.



perjantai 3. toukokuuta 2013

Tupla puuttuu

Tuplanolla puuttuu vielä SM-tuloksista. Ilmoitin Fonzien kaksiin kisoihin, sunnuntaiksi Vöyrille ja helatorstaina on perinteisesti oman seuran kisat. Koitetaan taistella tuloksia, ettei viimevuotinen tuplan saalistus jatkuisi samalla tavalla viimeisiin kisoihin.

Lagun kisoissa pyörähdettiin ja tuloksena hyl - 0 - 10. Viimeiseltä radalta tuli harmittava rima ja sen takia sooloilin eri ohjausta loppuun kuin mitä olin tutustunut ja aiheutin kiellon. Nollalla sijoituttiin kolmanneksi.

Zero oppi keinun ja ilmoitin sen heti kisoihin. Olen sanonut, että minua ei saa päästää kisaamaan ennenkuin koira osaa esteet. Puomi ja keinu on tuoreita esteitä ja ne menevät varovaisesti oikein. Aalle yritän opettaa juoksukontaktia kehikon avulla, mutta se on vielä pahasti kesken. Aion kisata nämä omat kisat ja sitten jatkan A:n treenaamista. Jatketaan kisaamista sitten kesällä.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Saippuaa hikisille

Maalahden kisat tulivat ja menivät. Maalahti lukeutuu vielä "lähikisoihin", joihin osallistutaan aina mahdollisuuksien mukaan. Tosin välimatka ja pitkä lista kolmosluokkalaisia venyttävät kisapäivän aina pitkäksi. Tällä kertaa lähdimme kotoa klo 12 ja takaisin olimme 23.20.

Ensimmäinen rata oli sellaista pyöritystä, että ohjaajalle ei tullut kiire missään vaiheessa. Koiraa sai pyörittää itsensä ympäri ja maaliin tullessa tuntui ettei ollut edes juossut. Tuplanollan puuttuessa se oli kisojen ainoa tavoite. Maaliin tullessa luulin rataa nollaksi, mutta tuomari oli nostanut käden A:lla, vaikka olin varma kontaktille osumisesta. Jäi vähän huono mieli koko radasta, kun puomin jälkeen meinasin kompastua koiran päälle eikä muutenkaan oikein sujunut.

Toinen rata oli hyppäri ja siltä nolla. Ihan hyvä rata vaikka turha pyöritys tulikin kesken matkan. Tutustuin yhden kohdan kahdella tavalla ja radalla en muistanut pitikö odottaa koiraa takaakierron aikana, että pystyn lähettämään sen eteenpäin ja leijeröin itse yhden hypyn, vai karkaanko ja vedätän kunnolla. Tuloksena oli kökkö suoritus siltä väliltä, mutta ilman virheitä.

Viimeisellä radalla päätin pistää kaikki peliin. Rata oli hieno, juoksu sujui ja ainoa virhe oli riman tiputus. Kesken rataa muistan ajatelleeni, että nyt menee helposti. Olin todella tyytyväinen mm. uskallukseeni jättää koira pujottelemaan loppuun kohti seinää karatessani itse sivulle vastaanottamaan. Lopussa oli niin hieno tilaisuus persjätölle, että oli pakko tehdä se. Mietin etukäteen voinko ehtiä sinne, mutta loppujen lopuksi ihmettelin ettei koiraa näy ja jouduin jopa varmistella hieman hyppäämistä. Edes riman tippuminen ei harmittanut niin paljon, kun muu rata oli ihan parasta menoa mihin me pystymme.

Sijoituimme kahdella radalla kolmanneksi ja saimme palkinnoksi saippuaa, suihkugeeliä ja jos siinä ei ollut tarpeeksi vihjettä, niin toisella radalla sain myös hajunpoistajaa. :D

Lisään videot kun saan vaihtuneen videokamerani takaisin. :)

Eilisistä treeneistä jäi todella hyvä mieli! Rata tuntui tutustumisen aikana todella vaikealta. 27 estettä ja putki-puomi -erottelu pitkän suoran päässä. Molemmat koirat menivät tosi hyvin! En olisi uskonut etukäteen ja sanoin kouluttajallekin tekeväni pätkissä, mutta radan sujuessa jatkoin matkaa. Zeron kanssa tuli uusi "ongelma" esiin. Se ei ole tottunut siihen että minä juoksen kunnolla, eikä keskittynyt hyppyihin. Tipahti mm. okserin takariman päälle. Pian päästään ulos treenaamaan ja näitä juoksusuoria mahtuu tekemään paremmin kuin puolikkaassa hallissa.

Nykyään teen Zeron kanssa puomia radalla ja nyt ainakin onnistui nätisti. Keinu on työn alla ja minulla alkaa olla paineita kontaktien opettamiseen. Haluaisin kisata omissa kisoissa agiradoilla, mutta puomi on epävarma, keinu kesken (ollaan tehty alastuloa ja päähän juoksua, mutta ei vielä yhdistetty) ja A-esteenkin kontaktin opetus pahasti vaiheessa. Huh mikä urakka, mutta pitäähän tavoitteita olla! Tuntuu välillä, että olen laiskotellut kontaktien suhteen, mutta parempi tämä kuin tehdä jotain hätäisesti ilman tietämättä miten.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Viimein n0lla

Kotikisoista nollia ei tippunut. Seinäjoella kokeiltiin kahden radan verran. Ensimmäisellä radalla A:n alastulolta vitonen ja koira tuli puomista ohi. Tuloksena kymppi. Toinen rata oli kuitenkin ihan ok kokonaisuudessaan ja nollalla sijalle 5. Helpotuksen huokaus. Pitkän hyllyputken jälkeen nolla tuntuu hyvältä.

SM-karsintatuloksista puuttuu vielä kolme nollaa ja se pahin - tupla. Tällä hetkellä ei vielä paineita ole, mutta kevät menee nopeasti.

Zeron huono tuuri sairauksien suhteen jatkuu. Nyt vanhan vaiva, virtsakivet vaivaa taas. Vielä virtsan mukana ei ole verta tms. mutta kyykkypissat kertovat kiteiden muodostumisesta. Ruokavalio vaihtui Hill´s c/d:ksi ja toivon ettei antibiootteja tällä kertaa tarvita. Muuten Zero on iloinen oma itsensä ja loikkii kuten ennenkin.

Viimein olemme muuttaneet uuteen kotiin ja pahvilaatikot on purettu. Skippy sai oman huoneen ja koirat pääsevät pissalle suoraan ulko-ovesta. Ihana oma koti!

"Pöh" sanoo Skippy, jolla on yllättävän monta ilmettä.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kisauran aloitus

Väinö ja Zero aloittivat molemmat virallisen kisauransa hyppyradalla Kokkolassa. Väinölle tuli 5 kepeiltä ja sillä irtosi 3. sija. Zero tuli viimeisen hypyn ohi ja siitä kielto. Rata oli loppuosasta haastava siitä syystä, ettemme ole harjoitelleet juurikaan pitkiä suoria. Aiemmin Zero on tullut jopa hypyistä ohi, joten en uskaltanut irrota liian kauaksi. Vitosen tuloksella sijoituimme silti toiseksi.

Molemmat meinasivat käydä kohteliaina poikina tervehtimässä ratahenkilöitä tai tuomaria. Olen todella tyytyväinen kumpaankin koiraan!

Väinön eka startti

Zeron eka startti

Fonzie kävi kisaamassa Lagun ja Activen kisoissa. Hylätyistä radoista ei viitsi paljoa kirjoitella. Rengasongelma ja omituiset kiellot olivat pääsyy hyllyihin. Huomenna olisi kolmosten kisat ja yritetään nyt tehdä vaikka tulostakin, mielellään puhdasta sellaista.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Pistesaalis

Väinön ja Zeron ensimmäisten möllikisojen tuloksena oli paljon kirjaimia, jotka muutettiin mahtavaksi pistesaaliiksi! En tiedä keneltä meistä unohtui agilitykisojen tulostavoite...


Ajattelin ilmoittaa molemmat ensikertalaiset omiin kisoihin hyppärille parin viikon päästä. Kumpikaan ei osaa kontakteja, joten haetaan kisakokemusta vain yhden radan verran. Tavoitteet ovat hurjat: saada molemmille kilpailukirjat! :D

Zeron kanssa ongelmat ovat ohjauksessa, koska olen hukassa heti sen kiihdyttäessä vauhtia. Väinö taas on nenästä vedettävä, mutta se tulee perässäni esteiden ohi, jos en muista varmistaa jokaista hyppyä ja kepit menevät tuurilla. Voi olla tyhmää lähteä kisaamaan näin kokemattomilla koirilla, mutta otetaan treenin kannalta.

Olen pitänyt kisataukoa nyt omasta mielestäni ihan liian pitkään. Ilmoitin kolmiin kisoihin ja yhtäkkiä "omat ilmoittautumiset"-sivusto näytti tältä:


Olipa pitkä lista yleensä vain yhtä koiraa ohjaavalle ihmiselle! Odotan kisaamista jo innolla.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Kodittomat

Olemme jälleen kodittomia. Tällä kertaa syynä on kuitenkin vain asunnon vaihto maan sijaan. En tiedä milloin varsinainen muuttopäivä on, joten toistaiseksi asumme mökillä. Mikäs täällä ollessa, takkatulen äärellä ja koirien kuorsausta kuunnellessa. Vain töiden tekeminen tökkii ja pidempi ajomatka hoitamaan arkiaskareita.

Kyllä muuttaminen on rankkaa! Vaikka sitä on tehtykin urakalla. ;) Ensimmäinen osa tästä muutosta on ohi, toinen, itse asuntoon muuttaminen vielä edessä. Yhden päivän Fonzie stressasi tavaroita pakatessa. Luuli raukka, ettei pääse mukaan. Sehän joutui jäämään Suomeen kolmeksi viikoksi ennenkuin hain sen luoksemme ja sen jälkeen muuttotouhut aiheuttavat alakuloisuutta. Se kulki perässä häntä roikkuen huoneesta toiseen ja malttoi levätä vasta kun itse pysähdyin.


Tänään olisi vuorossa kisatreenit eli möllikisat seuran omille jäsenille. Aion mennä hyppärille Zeron ja Väinön kanssa. En ole koskaan tehnyt täysimittaista rataa Zeron kanssa aiemmin, sillä olen jättänyt vähintään kontaktit välistä. Väinön kanssa kepit on iso kysymysmerkki. Jos molemmilla sujuu jotenkuten, ilmoitan ne ehkä omiin virallisiin kisoihin hyppärille. Mua melkein jännittää! Mutta vain melkein. :D

maanantai 25. helmikuuta 2013

Metsäkavereita

Koirat pääsevät useamman kerran viikossa metsään isommassa laumassa. Valon lisääntyessä otin kameran pitkästä aikaa mukaan ja harmikseni aurinko alkoi paistaa vasta kun ajelin autolla kotia kohti.

Tällä kertaa lenkillä olivat mukana:
Allu

Fonzie ja Zero

Kuura

Manolo ja Wendy (joka on tuo musta karvakasa keskellä kuvaa)


Olemme odottaneet jo kovasti, että joku komentaisi Kuuraa ja viimein Zerolle riitti jatkuva perskarvoista kiskominen. Hauskasti seuraavassa ruudussa Kuura seisoo samoilla jalansijoilla ja Zero vieressä rauhallisena.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Putki ON pimeä!

Zero pääsi eilen Hanna Löytynojan koulutukseen. Vieras treenipaikka ja erilainen alusta ei haitannut menoa yhtään. Olin oikein ylpeä koiran motivaatiosta. Vain kepit oli tosi hitaat, mutta uskon niiden nopeutuvan rutiinin myötä. Omassa hallissa kepeillä on jo hyvä vauhti.

Zero rakastaa putkia, mutta se ei ole nähnyt koskaan aiemmin mustaa putkea. Se syöksyi ensimmäisellä treenipätkällä mutkaputkeen lujaa ja tuli samasta aukosta ulos kuin olisi törmännyt seinään. Yritin muutaman kerran uudelleen tuloksetta ja sitten kouluttaja piti koiraa putken suulla huhuillessani sitä toisessa päässä. Jouduin menemään loppujen lopuksi putken sisälle nilkkoja myöten ja enkä nähnyt itsekään vaaleaa lelua kädessäni. Ohjaajien pitäisi tutustua esteisiin paljon enemmän koiran näkökulmasta. Onnistuneen kerran jälkeen Zero meni putkeen vaikkakin viipyi siellä aina normaalia kauemmin. Hyvä juttu ettei tullut kisoissa ensimmäinen musta putki vastaan.

Putkeen meni!

Viimeinen treenipätkä. 
Koira on jo hieman väsynyt, mutta tekee silti kiltisti töitä. <3

torstai 21. helmikuuta 2013

Halkeama tassussa

Zeron hyperkeratoosi on ollut tähän asti harmiton. Polkuanturoissa on vaihtelevasti "sarvia" ja halkeamia, mutta koiraa ne eivät ole vaivanneet. Joskus anturat näyttävät jopa lähes normaaleilta.

Maanantaina menin hallille tarkoituksenani ottaa muutama kontaktitreeni. Zero juoksi muutaman ringin irti, jonka jälkeen se piteli toista etujalkaa ilmassa. Siinä vaiheessa arvasin, että kivituhkapohja oli juuri suolattu. Pesin tassua kotona ja olen yrittänyt rasvata anturoita ahkerasti. Tiistai pidettiin täysin taukoa, keskiviikkona käytiin jo kurvailemassa normaalisti lumihangessa, mutta tuonne kivituhkapohjalle en uskalla Zeron kanssa vielä mennä.

Koko asia harmittaa ja mietityttää kovasti. Miten sairaus näkyy tulevaisuudessa ja kestääkö tassunpohjat agilityä? Entä normaalilenkkeilyä ja tavallista koiranelämää? Toivottavasti sairauteen liittyvät hankaluudet jäisivät minimaalisiksi.

Peräkontin pojat

maanantai 18. helmikuuta 2013

Fonzie 8-vuotta

Pieni parrakas kaverini täytti jo 8! Onnea muille sisaruksille!
Elämäni koira on vielä hyvässä vireessä. <3




lauantai 16. helmikuuta 2013

Treeniä, treeniä!

Yksi kokonainen postaus oli jäänyt luonnoksiin enkä viitsi julkaista sitä enää. Tämäkin teksti on lojunut samaisessa kansiossa jonkin aikaa, joten julkaistaan tämä ennenkuin teksti on jo liian vanhentunutta. Paluu normaalimpaan arkeen on tapahtunut ja ollaan päästy taas treenaamaan. Maksoin lisenssin, mutta kisoihin en ole vielä ilmoittautunut.

Fonzie pääsi perjantaina tekemään ratatreeniä. Se on selvästi enemmän innoissaan lämppälenkeilläkin kun pääsee matkaan ilman Zeroa. Itse treeni meni hyvin kunhan muistan vain ohjata joka esteen. Omituinen takapakki oli kuitenkin renkaan kehikon läpi hyppääminen useasti. Edellisissä treeneissä se hyppäsi renkaan normaalisti vaikka leijeröin putkenkin.

Sain ohjata jälleen myös russeli Jasua, sillä on mahdollista että toimin Jasun lainakuskina SM-joukkueradalla. Jasu meni oikein mallikkaasti ja sen kanssa huomaan kuinka huono kunto itselläni on. Nopein tapa sen ohjaamisessa on tiukka nenästä vienti ja vedättäminen. Sain jopa hidastella koiran ollessa putkessa, mutta lujille otti siltikin. :D Juoksulenkille mars!

Zerolla alkaa kepit sujumaan paremmin. Häiriötreeniä pitäisi tehdä paljon, mutta nyt se pujottelee loppuun asti pysähtymättä kolmanneksi viimeiseen väliin ensimmäisillä toistoilla. Meidän pitäisi keskittyä myös jarrujen säätöön. Zero tekee kauniita hyppyjä lyhyillä kaarroksilla jos estettä lähestyy vinosti, mutta suoraan tullessa se liitää kauas kun ei vain malta hidastaa ennen ponnistusta.

"Anna jo se lupa mennä nakille, äläkä räplää sitä puhelinta"

Yksissä treeneissä Zero suorastaan loisti. Itselleni tuli hirveä hinku opettaa kiireesti loputkin esteet (=kontaktit), että päästäisiin pian kisaamaan. Tämän viikon treeneissä tuli jo aiemmin tiedetty totuus esiin. Olen niin siitä keltaisessa nesteessä tuon koiran kanssa, kun esteitä mennään enemmän suoraan ja vauhti kiihtyy! En osaa ohjata yhtään! Jään jälkeen toisen esteen kohdalla ja sitten Zero kaahottaa minne sattuu. Apua!

Huomasin myös ohjaavani ensimmäiset hypyt huitomalla, kun mielessäni oli vain "kiire, kiire, kiire". Tekisi mieli siirtää Zero hetkeksi helpompitasoiseen ryhmään, jossa mentäisiin suorempia ratoja. Tykkään kyllä nykyisestä kouluttajasta tosi paljon ja siksi en haluaisikaan vaihtaa ryhmää. Aika vain taida riittää, kun treenaan lisäksi Väinön kanssa ja koulutan.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Hiljaista

Odotin jo pääseväni kunnolla treenaamaan, mutta yksien viikkotreenien jälkeen on ollut taas hiljaista. Olen flunssassa eikä se tunnu helpottavan.

Viime viikolla raahauduin treenipaikalla ja Fonzie sai kaahailla lainakuskin kanssa. Tänään tehdään samalla tavalla. Zeron kanssa käytin treeniajan pelkän puomin alastulon kanssa ja jatkan hommaa tänään. Se on tosi epävarma ja treeniä tarvitaan PALJON ennenkuin päästään eteenpäin. Myös Fonzien kohdalla masennus iski kontaktin suhteen. Heti puomin ollessa radalla, tulee ongelmat esiin. Epäusko valtaa taas kerran.

Koirat ovat päässeet metsälenkeille muuten minimaalisten lenkkien lomassa, sillä metsässä minun tarvitsee vain löntystää eteenpäin niiden tuhlatessa ylimääräiset energiat. Molemmat kävivät hieronnassakin.

Taukoilun syynä on myös kahdet lähiomaisen hautajaiset kahden viikon sisällä. Sen enempää en halua yksityiselämästäni kirjoittaa, mutta koiriin liittyen vaarini menetys tuo myös paljon muistoja. Olen varmasti perinyt eläinrakkauteni häneltä. Sekä Fonzie (vaarini mukaan "Ravikoira Ponsi") että Zero toivat paljon iloa hänenkin elämäänsä. Jätin koirat hänelle hoitoon kaupassakäynnin ajaksi tms. ja naureskelimme, että taitaa olla niin päin että koirat hoitavat vaaria. <3

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Taukoa takana, uusi kausi edessä

Tänään päästään treenaamaan! Tauosta tuli suunniteltua pidempi henkilökohtaisten asioiden takia, mutta illalla olisi ryhmätreenit tiedossa. Palaan vuosi sitten tehtyihin tavoitteisiin ja asetan tälle vuodelle uudet tavoitteet.

Fonzien tavoitteena oli treenata kontaktit kuntoon ja saada SM-nollat kasaan. Kontaktit ovat edelleen kovin keskeneräiset, kun luovutin niiden suhteen ja syksyllä taas päätin yrittää - vielä kerran. Ollaan suunnilleen samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. SM-nollat saatiin kasaan ja en edes osannut lisätä tavoitteisiin sertiä, joka yllätyksenä teki Fonziesta varjo-AVA:n.

Zerolla tavoitteissa luki: "Osallistuminen Vaasan ja Kokkolan näyttelyihin, tulostavoitteena agilitaajien alaraja H." Molemmista näytelmistä tulin H:n sijasta ROPit ja SERTit! Vuosi toi tullessaan myös diagnoosin hyperkeratoosista ja kastroinnin. Agilitytavoitteina oli esteosaaminen, mikä ei ihan toteutunut. Kontaktiesteet ovat vielä pahasti alkutekijöissä ja kepeissä paljon hiomista, mutta koira tekee töitä iloisella meiningillä ja ohjausta on opeteltu siinä sivussa. Valitettavan vähäistä treenaamista harmitellessani ajattelen, että ainakaan en ole pilannut koiraa liialla tekemisellä. ;)

Tälle vuodelle tavoitteet ovat Fonzien osalta nämä:
-SM-nollat
-"kontaktit kuntoon" -projekti nro ???
-hyppyserti

Zeron tavoitteet vuodelle 2013:
-kontaktiesteiden opettelu
-kisaamisen aloittaminen kesällä tai alkusyksyllä

"Mitä F edellä, sitä Z perässä..."


Edit: Treenit meni mainiosti. Zero oli ihan huippu! Tauko tekee aina hyvää, mutta on se ihme että koira näyttää kehittyneen tauon aikana. Taas tuli lisämotivaatiota kontaktien opetteluun. Fonzie meni todella lujaa, mutta kumma kyllä sekä ei ole tauon aikana oppinut kontakteja eikä keppinen avokulmaa... :D