maanantai 17. joulukuuta 2012

Skippy kotiutui

Fonzien elämä rauhoittui heti, kun Skippy muutti pois olohuoneesta ja koirat saavat kulkea sinne kuten ennenkin. Zero ja Skippy tykkäävät toisistansa selvästi. Skippykin tulee heti vastaan, kun iso kuono lähestyy. Pitäisi kaivaa kamera esille puhelimen sijasta, että voisi ikuistaa näitä hetkiä paremmin.



Treenirintamalla on rauhallista. Ryhmätreeneissä Zero kolautti jalkansa rimaan sillä seurauksella, että arkoi sitä kunnolla. Jäi treenit tekemättä, mutta seuraavana päivänä jalka oli jo normaali. Kannuskynsi oli noin puolesta välistä murtunut ja parin päivän päästä löysin sen lattialta. Hyperkeratoosi taitaa vaikuttaa tuohon kynsien haurauteen.

Edit:
Joopa joo, kamera esille ja niin molemmat näyttivät kaikissa kuvissa väkinäisiltä. Jopa niissä kuvissa joissa ne ovat nenät vastakkain, kumpikin näytti lähes kauhistuneilta. Tästä kuvasta taas ei kuvastu se kommunikaatio mitä hain. Taisi olla kuvauspalkka liian huono malleille.


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Neljä tassua lisää talouteemme

Meille muutti tänään Skippy, ranskanluppa. Tiedän, että moni pitää minua hulluna. Ehkä olenkin, mutta olen aina haaveillut kanista ja nyt siihen tarjoutui tilaisuus. Antti Tuisku paljastui tyttökaniksi synnytettyään yllätyspoikueen ystäväni luona ja vaaleanharmaa poika .

Zeron suhteen en ollut hetkeäkään huolissani. Suunnittelin tutustuttamisen tarkkaan ja Zeron osalta se sujui hienosti. Skippy oli jähmettyneenä häkissään siihen asti, että Zero tuli tutustumaan. Sitten se alkoi syömään kun ei enää tarvinnut olla yksin. Zero istuskelee välillä häkin edessä ja heiluttaa kaverille häntää. Rauhallista menoa niiden osalta.

Fonzie taas on odotettavasti eri lajia. Zero tutustui kaniin ensin Fonzie odottaessa kylppärissä. Alkuun Fonzie rääkyi tutulla nuotilla, mutta nyt viiden tunnin jälkeen se on rauhoittunut hieman ja ääni "vain" tasaista vinkumista. (Sori naapurit!) Olen silti luottavainen senkin suhteen, sillä samanlaista käytöstä oli tutun kissanpennun kanssa ja muutaman käyntikerran jälkeen ne jo painivat sovussa. Kani on ehdottomasti eri asia terrierille ja pitää olla varovainen. Aikuisena tämä kani on tosin melkein Fonzien kokoinen ja kääpiökania en olisi uskaltanut edes ottaa.



Zeron pujottelut on edistynyt siihen pisteeseen, että mentiin yhdet treenit täysin ilman ohjureita. Jee! Tänään sain palkkausapua kaverilta ja laitoin kaikki ohjurit paikalleen ja loikin käden heiluen häiriötreeniä kepeillä. Hienosti meni, mutta lisää treeniä tarvitaan.

torstai 6. joulukuuta 2012

Aurinko!

Uusi Pomppa on hitusen reilu Zerolle, kun helmat lepattavat vauhdissa!

Pakkasen takia lenkkeilyt ovat suuntautuneet yhä useammin läheiselle jalkapallokentälle, jossa koirat juoksevat vapaana. Pikaisia ulkoiluja, mutta sitäkin vauhdikkaampia. Tänään aurinkokin näyttäytyi kovin oranssina sinistä maisemaa vasten.

Pieni jälkiharmitus jäi Seinäjoen kisoista, kun hoksasin että hyppyserti olisi tullut meille asti. Valitettavasti sellainen löytyy jo samaiselta tuomarilta muutaman vuoden takaa. Olin jo luopunut toivosta, että me kykenisimme koskaan menemään hyppärillä tarpeeksi lujaa, mutta onneksi olin nähtävästi väärässä.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Seinäjoen kisat

Seinäjoen jokavuotiset hallikisat Wallsport-areenalla nostavat agilityn mielessäni enemmän huippu-urheiluksi. Kisaavien määrät ovat korkeammat, usein huippuagilitaajia tulee kauempaakin ja kisapohjana on huippuhyvä keinonurmi. Tänä vuonna startit meidän osaltamme olivat osittain hyviä, mutta joka radalla oli myös jotain motkotettavaa.

Ensimmäinen startti oli hyvää menoa lukuunottamatta koiran karkaamista lähdössä. Maaliin tullessani olin ihan puhki ja luulin radan olleen 0. En itse nähnyt A:n kontaktia, josta napsahti vitonen.  Viime aikoina Fonzie on painellut Aan niin lujaa, että tassut on osuneet paremmin kontaktipinnalle kun vedättää vaan vauhdilla. Tulosten mukaan etenemä olisi ollut hurjat 4,32! Tosin hieman varauksella, sillä mittapyörä oli aiemmin rikki, enkä tiedä kuinka tarkkaan radan pituus saatiin laskettua.



Toiselle radalle Fonzie karkasi todella törkeästi. Oli tarkoitus mennä tekemään pakkovalssi kakkosen taakse, mutta siinä olikin hieman pyörittämistä että päästiin eteenpäin. Kepeille tein onnistuneen persjätön, mikä näyttää sopivan meille ohjaukseksi. Putkista tullessa jarrut ei ihan pelanneet, mutta tulos oli kuitenkin 0 ja ihme kyllä sijoituttiin jopa kolmansiksi.

Viimeisen rata harmittaa vietävästi. Lähdöstä karkaaminen oli törkeä ja annoin koiran tulla (hyi minua!) sillä olisin ehkä saanut sen vielä yhdellä karjaisulla pysäytettyä. Luulin, että saimme puomilta virheen, jonka johdosta löysäilin hieman myöhemmässä vaiheessa. Putken ohjaus oli myöhässä ja vitonen tuli kiellosta. Jälkeenpäin kuulin, ettei tuomari ollutkaan antanut kontaktivirhettä vaan se olisi ollut nollaa siihen asti. Ja vieläpä tuplanollaa. Höh. 

Fonzie oli mahtava! Vaikka tympäisee kyllä nuo lähdöstä varastamiset. Treeniä, treeniä, treeniä. Vinkulelu aiheuttaa nyt sekä vauhdin että karkaamisen, joten tunteet sen puoleen ovat hieman ristiriitaiset. Zero oli mukana turistina ja tapasi pitkästä aikaa muita ländereitä. Treffit oli sen verran äänekkäät, että pitänee sopia seuraavat vähän kauemmas kisaradasta niin että voisivat leikkiä vapaana. Terveisiä vain neitokaisille!

Tassuja paleltaa, mutta pitää ne energiat jonnekin purkaa!