Ensimmäinen startti oli hyvää menoa lukuunottamatta koiran karkaamista lähdössä. Maaliin tullessani olin ihan puhki ja luulin radan olleen 0. En itse nähnyt A:n kontaktia, josta napsahti vitonen. Viime aikoina Fonzie on painellut Aan niin lujaa, että tassut on osuneet paremmin kontaktipinnalle kun vedättää vaan vauhdilla. Tulosten mukaan etenemä olisi ollut hurjat 4,32! Tosin hieman varauksella, sillä mittapyörä oli aiemmin rikki, enkä tiedä kuinka tarkkaan radan pituus saatiin laskettua.
Toiselle radalle Fonzie karkasi todella törkeästi. Oli tarkoitus mennä tekemään pakkovalssi kakkosen taakse, mutta siinä olikin hieman pyörittämistä että päästiin eteenpäin. Kepeille tein onnistuneen persjätön, mikä näyttää sopivan meille ohjaukseksi. Putkista tullessa jarrut ei ihan pelanneet, mutta tulos oli kuitenkin 0 ja ihme kyllä sijoituttiin jopa kolmansiksi.
Viimeisen rata harmittaa vietävästi. Lähdöstä karkaaminen oli törkeä ja annoin koiran tulla (hyi minua!) sillä olisin ehkä saanut sen vielä yhdellä karjaisulla pysäytettyä. Luulin, että saimme puomilta virheen, jonka johdosta löysäilin hieman myöhemmässä vaiheessa. Putken ohjaus oli myöhässä ja vitonen tuli kiellosta. Jälkeenpäin kuulin, ettei tuomari ollutkaan antanut kontaktivirhettä vaan se olisi ollut nollaa siihen asti. Ja vieläpä tuplanollaa. Höh.
Fonzie oli mahtava! Vaikka tympäisee kyllä nuo lähdöstä varastamiset. Treeniä, treeniä, treeniä. Vinkulelu aiheuttaa nyt sekä vauhdin että karkaamisen, joten tunteet sen puoleen ovat hieman ristiriitaiset. Zero oli mukana turistina ja tapasi pitkästä aikaa muita ländereitä. Treffit oli sen verran äänekkäät, että pitänee sopia seuraavat vähän kauemmas kisaradasta niin että voisivat leikkiä vapaana. Terveisiä vain neitokaisille!
Tassuja paleltaa, mutta pitää ne energiat jonnekin purkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti