maanantai 17. joulukuuta 2012

Skippy kotiutui

Fonzien elämä rauhoittui heti, kun Skippy muutti pois olohuoneesta ja koirat saavat kulkea sinne kuten ennenkin. Zero ja Skippy tykkäävät toisistansa selvästi. Skippykin tulee heti vastaan, kun iso kuono lähestyy. Pitäisi kaivaa kamera esille puhelimen sijasta, että voisi ikuistaa näitä hetkiä paremmin.



Treenirintamalla on rauhallista. Ryhmätreeneissä Zero kolautti jalkansa rimaan sillä seurauksella, että arkoi sitä kunnolla. Jäi treenit tekemättä, mutta seuraavana päivänä jalka oli jo normaali. Kannuskynsi oli noin puolesta välistä murtunut ja parin päivän päästä löysin sen lattialta. Hyperkeratoosi taitaa vaikuttaa tuohon kynsien haurauteen.

Edit:
Joopa joo, kamera esille ja niin molemmat näyttivät kaikissa kuvissa väkinäisiltä. Jopa niissä kuvissa joissa ne ovat nenät vastakkain, kumpikin näytti lähes kauhistuneilta. Tästä kuvasta taas ei kuvastu se kommunikaatio mitä hain. Taisi olla kuvauspalkka liian huono malleille.


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Neljä tassua lisää talouteemme

Meille muutti tänään Skippy, ranskanluppa. Tiedän, että moni pitää minua hulluna. Ehkä olenkin, mutta olen aina haaveillut kanista ja nyt siihen tarjoutui tilaisuus. Antti Tuisku paljastui tyttökaniksi synnytettyään yllätyspoikueen ystäväni luona ja vaaleanharmaa poika .

Zeron suhteen en ollut hetkeäkään huolissani. Suunnittelin tutustuttamisen tarkkaan ja Zeron osalta se sujui hienosti. Skippy oli jähmettyneenä häkissään siihen asti, että Zero tuli tutustumaan. Sitten se alkoi syömään kun ei enää tarvinnut olla yksin. Zero istuskelee välillä häkin edessä ja heiluttaa kaverille häntää. Rauhallista menoa niiden osalta.

Fonzie taas on odotettavasti eri lajia. Zero tutustui kaniin ensin Fonzie odottaessa kylppärissä. Alkuun Fonzie rääkyi tutulla nuotilla, mutta nyt viiden tunnin jälkeen se on rauhoittunut hieman ja ääni "vain" tasaista vinkumista. (Sori naapurit!) Olen silti luottavainen senkin suhteen, sillä samanlaista käytöstä oli tutun kissanpennun kanssa ja muutaman käyntikerran jälkeen ne jo painivat sovussa. Kani on ehdottomasti eri asia terrierille ja pitää olla varovainen. Aikuisena tämä kani on tosin melkein Fonzien kokoinen ja kääpiökania en olisi uskaltanut edes ottaa.



Zeron pujottelut on edistynyt siihen pisteeseen, että mentiin yhdet treenit täysin ilman ohjureita. Jee! Tänään sain palkkausapua kaverilta ja laitoin kaikki ohjurit paikalleen ja loikin käden heiluen häiriötreeniä kepeillä. Hienosti meni, mutta lisää treeniä tarvitaan.

torstai 6. joulukuuta 2012

Aurinko!

Uusi Pomppa on hitusen reilu Zerolle, kun helmat lepattavat vauhdissa!

Pakkasen takia lenkkeilyt ovat suuntautuneet yhä useammin läheiselle jalkapallokentälle, jossa koirat juoksevat vapaana. Pikaisia ulkoiluja, mutta sitäkin vauhdikkaampia. Tänään aurinkokin näyttäytyi kovin oranssina sinistä maisemaa vasten.

Pieni jälkiharmitus jäi Seinäjoen kisoista, kun hoksasin että hyppyserti olisi tullut meille asti. Valitettavasti sellainen löytyy jo samaiselta tuomarilta muutaman vuoden takaa. Olin jo luopunut toivosta, että me kykenisimme koskaan menemään hyppärillä tarpeeksi lujaa, mutta onneksi olin nähtävästi väärässä.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Seinäjoen kisat

Seinäjoen jokavuotiset hallikisat Wallsport-areenalla nostavat agilityn mielessäni enemmän huippu-urheiluksi. Kisaavien määrät ovat korkeammat, usein huippuagilitaajia tulee kauempaakin ja kisapohjana on huippuhyvä keinonurmi. Tänä vuonna startit meidän osaltamme olivat osittain hyviä, mutta joka radalla oli myös jotain motkotettavaa.

Ensimmäinen startti oli hyvää menoa lukuunottamatta koiran karkaamista lähdössä. Maaliin tullessani olin ihan puhki ja luulin radan olleen 0. En itse nähnyt A:n kontaktia, josta napsahti vitonen.  Viime aikoina Fonzie on painellut Aan niin lujaa, että tassut on osuneet paremmin kontaktipinnalle kun vedättää vaan vauhdilla. Tulosten mukaan etenemä olisi ollut hurjat 4,32! Tosin hieman varauksella, sillä mittapyörä oli aiemmin rikki, enkä tiedä kuinka tarkkaan radan pituus saatiin laskettua.



Toiselle radalle Fonzie karkasi todella törkeästi. Oli tarkoitus mennä tekemään pakkovalssi kakkosen taakse, mutta siinä olikin hieman pyörittämistä että päästiin eteenpäin. Kepeille tein onnistuneen persjätön, mikä näyttää sopivan meille ohjaukseksi. Putkista tullessa jarrut ei ihan pelanneet, mutta tulos oli kuitenkin 0 ja ihme kyllä sijoituttiin jopa kolmansiksi.

Viimeisen rata harmittaa vietävästi. Lähdöstä karkaaminen oli törkeä ja annoin koiran tulla (hyi minua!) sillä olisin ehkä saanut sen vielä yhdellä karjaisulla pysäytettyä. Luulin, että saimme puomilta virheen, jonka johdosta löysäilin hieman myöhemmässä vaiheessa. Putken ohjaus oli myöhässä ja vitonen tuli kiellosta. Jälkeenpäin kuulin, ettei tuomari ollutkaan antanut kontaktivirhettä vaan se olisi ollut nollaa siihen asti. Ja vieläpä tuplanollaa. Höh. 

Fonzie oli mahtava! Vaikka tympäisee kyllä nuo lähdöstä varastamiset. Treeniä, treeniä, treeniä. Vinkulelu aiheuttaa nyt sekä vauhdin että karkaamisen, joten tunteet sen puoleen ovat hieman ristiriitaiset. Zero oli mukana turistina ja tapasi pitkästä aikaa muita ländereitä. Treffit oli sen verran äänekkäät, että pitänee sopia seuraavat vähän kauemmas kisaradasta niin että voisivat leikkiä vapaana. Terveisiä vain neitokaisille!

Tassuja paleltaa, mutta pitää ne energiat jonnekin purkaa!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Zeron treenivideoita

Zero on huippu tyyppi ja intoa riittää osaamisenkin edestä! Mun pitäisi kiinnittää huomiota omaan huitomiseeni. Tässä parhaat pätkät tämän päivän treenistä:



Hiljainen taustamelu lähtee Fonziesta...

Idiootti kouluttaa & Oulun kisat

Voi että tunnen häpeää, kuinka tyhmä olin viikolla! Zerolla on vielä muutama ohjuri kepeillä ja tein ensimmäiset toistot useammalla ohjurilla, jonka jälkeen toinen koira meni ilman ohjureita. Lopuksi ajattelin ottaa Zeron kanssa vielä rohkeasti vain kahdella ohjurilla ja koira pysähtyi keskelle keppejä. Se ei ole koskaan tehnyt vastaavaa vaan huonot keppitoistot ovat olleet vain todella hitaita. Kokeilin uudestaan useamman kerran ennenkuin tajusin että toinen ohjureista oli väärässä välissä. Se oli ihan keppien yläreunassa koiran yläpuolella, eli se olisi pystynyt menemään loppuun asti, mutta sen verran se hakee tukea, ettei osannut mennä. :( Voin minua tyhmää! Olisi pitänyt uskoa koiraa, joka ei valehtele.

Eilen kisasin Fonzien kanssa Oulussa. Menimme Ouluun jo perjantaina ja Fonzielle taisi olla rankkaa viettää aikaa lapsiperheessä. Se jännittää aluksi lapsia ennenkuin tottuu niihin. Tuomarina kisoissa oli Kari Jalonen. Radat näyttivät alkuun vaikeilta, mutta tykkäsin niistä silti. Silloin keskityn paremmin ohjaamaan joka kohtaa. Menestystä ei todellakaan tullut, mutta hyviä pätkiä kuitenkin.

Edellisistä Oulun kisoista on vierähtänyt muutama vuosi ja jotenkin sitä osaa verrata sen aikaista osaamista nykyiseen. Ennen kykenimme tekemään nolliakin, mutta hitaita sellaisia. Nyt tuloksilla ei voi kehua, mutta niissä hyvissä pätkissä voi nähdä jo vähän agilityä muistuttavaa menoa. :) Ja esimerkiksi ensimmäisellä radalla jätin koiran pujottelemaan yksin, kun juoksin jo eteenpäin ohjaamaan parin esteen päähän seuraavaa kohtaa. Tuollaista en olisi ennen uskaltanut tehdä vaan olisin mennyt kepitkin koiran rinnalla.

Olen sitä mieltä, että virheet on aina ohjaajan vikoja. Joko sitä tekee radalla virheitä tai sitten ei ole kouluttanut koiraansa oikein. Ensimmäisellä radalla Fonzien viretila oli hurja, kuten arvelinkin. Karkasi lähdöstä, eikä malttanut hypätä kunnolla. 45 cm rimat ovat muutenkin vaikeita, mutta nyt puoli rataa meni kaahottamalla. Loppupuoliska olikin parempaa menoa ja kontakteille osuttiin joka kerta!

Toisella ja kolmannella radalla suuri viretila näkyi keppien haussa. Kiljuen mentiin vääriin väleihin eikä korjaamisestakaan tahtonut tulla mitään. Luulin jo, että keppien haku lujassakin vauhdissa onnistuu, mutta ehkä edellinen este eli rengas hankaloitti hieman. Hyppärillä ainoat virheet olivat keppien syötössä, mutta siinä tulikin kieltoja hylkäyksen verran. Loppurata meni taas nätisti. Videokamera jäi kotiin, eikä tähän postaukseen ole mitään kuvamateriaalia. Harmi, sillä pelkät tekstipalkit näyttävät tylsiltä.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Marraskuun kuulumisia

Treenirintamalla on ollut nyt hieman hiljaisempaa ja on varmaan jatkossakin sillä kunnon flunssa iski päälle. Zerolle tuli taukoa kastraation myötä ja se toipuikin leikkauksesta mallikkaasti. En olisi uskonut, että mitään vaikutuksia näkyisi näin pian, mutta pissat maltetaan lorottaa aamuisin ensimmäiselle pysähdyspaikalle. Ennen Zerolla oli hätä merkata Fonzien haistelemat paikat omien lisäksi.

Eilen kisasin Fonzien kanssa Pietarsaaressa. Salme Mujusen radat ovat aina mielestäni hauskoja ja nyt omaa mielialaa nosti puomin puuttuminen molemmilta agilityradoilta. Parasta Fonzien osalta oli, että se pysyi lähdössä mikä viime kisoissa tuli uudeksi ongelmaksi. Ekalla radalla ainut virhe oli muurin palikat. Toinen oli hyppäri, jossa tuli rimoja alas, koira kävi väärillä esteillä, jätti esteitä väliin ja tuli putkesta pitkän ajan kuluttua takaisin ulos menosuunnasta. Hups! Kolmannella radalla harmittava hyl myöhäisen saksalaisen takia. En ollut varma teenkö saksalaisen vai juoksenko esteen etupuolelle pakkovalssin kanssa ja tyhmästä päättämättömyydestä ohjaus meni mönkään.

Sain lainaohjata miniluokassa russeli Jasua. Ehdin ottamaan Jasun kanssa yhden möllistartin viikolla, jossa todettiin että koira lähtee vieraan ohjaajan matkaan. Ensimmäiseltä radalta 0, sij. 3 ja koiralle ensimmäinen SERTi kolmosluokasta! Wohoo! Toisella radalla hyllytettiin kolmella kiellolla ja radan jälkeen omistaja kertoikin, että väsyesssään Jasu ei halua irrota takaakiertoihin vaan komentaa haukkumalla. Kolmannelle radalle olikin mielenkiintoista suunnitella takaakiertoja välttelevää ohjausta. Varsinkin radan lopussa olevalla kiemuralla olisin normaalisti tehnyt peräkkäisiä takaakiertoja / saksalaisia. Tuloksena viimeiseltä radalta hyl putki-puomi-erottelussa. Sen jälkeen meno alkoi maistua ja loppurata oli jo todella hyvää menoa. :D

Lainakoiran ohjaaminen on todella hauskaa ja olen aina käsi pystyssä, jos joku kaipailee ohjaajaa. Siinä oppii paljon ja radalla on jännää mennä kun ei tunne koiraakaan kunnolla. Olen saanut kunnian ohjata parson Freyaa, sheltti Onnia, x-rotu Wendyä, kooiker Rekoa ja nyt russeli Jasua kisoissa. Yllättäen olen tehnyt jokaisen kanssa myös tulosta paremmin kuin omalla koirallani. Rekolla ainut yhteinen starttimme päättyi 2. sijaan kun koira jumitti radalla paikalleen ennenkuin päätti lähteä mukaani. Kaikilla muilla on tullut 0-tuloksia ja kahdella sertitkin. Olen aiemminkin sanonut ääneen, että harmittaa kuinka huonosti ohjaan omaa koiraani, kun vieraita koiria ohjaan paljon tarkemmin.

Videoiden lataaminen kestää mokkulalla tuskaisen kauan, joten piti lisätä tähän vielä söpöstelykuva kun koirat nukkuivat tuossa asennossa sohvan vierellä.

torstai 25. lokakuuta 2012

Pönttöpää


Zero on toipunut eilisestä leikkauksesta hyvin ja on tänään ollut jo oma itsensä. Ongelmia tuottaa lähinnä kauluri, jonka kanssa ei voi nojailla sohvan reunaan kuten yleensä. Fonzie yritti leikittää kaveria, mutta Zeron innostuessa leikkiin Fonzien pitikin väistellä kauluria. Lääkkeet menevät helposti maksamakkaran kanssa ja ruokakin maistuu normaalisti. Kaikki siis hyvin.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Ruuna-raukka

Zero kastroitiin tänään. Nyt se makaa pedissään säälittävänä, mutta ymmärtänee jo hieman tästä todellisuudesta sillä yritti heiluttaa häntää kepon tullessa kotiin. <3


Kastrointiin oli pääasiassa yksi syy, hyperkeratoosi, johon toivon olevan vaikutusta. Zerolla todellakin oli tuo sairaus ja tästä linkistä löytyy valaisevia kuvia sairaudesta Saksasta. Jalostukseen tätä koiraa ei tietenkään käytetä ja keväällä virtsakivet vaivasivat Zeroa, joten kaikki seikat puolsivat operaatiota. Leikkausajan jo varattuani kuulin uusista agilitysäännöistä, joiden mukaan juoksunartut saavat startata normaalisti kolmosluokissa. Huh huh. Siinä vaiheessa kastrointi tuntui jo kovinkin toivottavalta. ;)

Itse leikkaus meni nopeasti ja seurasin sitä vierestä. Kotona hyväksikäytin nukkuvaa Ruususta ja tein perinpohjaisen pedikyydin leikkaamalla tassukarvat, kynnet ja rasvaamalla anturat.

Kokkolan kisat menivät Fonzien kanssa hyvin ja huonosti. Olen oikein tyytyväinen koiran vauhtiin ja sähäkkyyteen. Ensimmäinen rata meni jopa todella hyvin esteelle 14 saakka, kunnes puomin kontaktiloikka sai minut sekoamaan ohjaussuunnitelmassa ja tulos 10 vaikka olisi pitänyt olla 15 keppien tuplakorjauksesta. Kahdelta seuraavalta radalta hyl. Viimeisellä radalla tein hurjan irtoamisen kepeillä ja niin vain F pujotteli loppuun asti. Mahtavaa! Lähdöstä varastaminen ja kontaktit harmittavat silti.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Zero treenaa

Pääsimme eilen Zeron kanssa Mikko Aaltosen oppiin. Pelkäsin ettei Zero jaksa keskittyä tekemiseen vieraassa paikassa ja ensimmäisellä treenipätkällä se olikin hieman vaisu leikkimään palkan kanssa. Alkuun se hieman liukasteli keinonurmella, jota ei ole aiemmin nähnytkään. Toisella treeniosuudella tekeminen oli jo ihan Zeron näköistä ja olin tosi tyytyväinen. Itse tein virheitä senkin edestä! :D

Muistettavia asioita:
-saksalaisissa katse koiran laskeutumispaikassa vaikka itse jatkaa matkaa
-koiralle itsenäisyyttä esteiden suorittamiseen
-takaaleikkausta pitää treenata
-ei varmistelua! koiraa voi auttaa palkan kanssa, mutta itse pois alta

Haluaisin lisätä tähän videon, mutta kokonaisena se on liian iso ladattavaksi ja pitäisi ensin editoida se. Tämän aamun olen istunut puhelin kourassa ja 22. puhelu yhdistyi viimein eläinlääkärille. Zerolle on nyt varattu kastrointiaika reilun viikon päähän.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Panda-karhun kohtalo

Fonzie sai joistain kisoista palkinnoksi pehmo-pandan, jonka sisällä oli vinku. Säilytin sitä kaapissa ja annoin lelun Zerolle sen ollessa yksin. Kepon kotona ollessa Zero oli leikkinyt kiltisti pandan kanssa, mutta viikonlopun aikana pandalle oli suoritettu lääketieteellinen operaatio.

Panda edestä - hyvinvoivana

Panda takaa - neurokirurginen toimenpide näkyvissä

En viitsinyt ommella pandaa kasaan, joten se jäi hetkeksi lattialle (ilman vinkua). Fonzie päätti jatkaa pandan elämää elinsiirtojen myötä ja nyt se raukka on pelkkänä vanuna lattialla. Yritin ikuistaa puhelimen kameralla pandan viimeiset hetket niin Zero istui eteeni kallistelemaan päätään surullisena. Kuvassa pandasta on vielä hieman täytettä jäljellä, mutta nyt olohuoneen lattia on täynnä tekolunta. 


sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Fonzie on varjo-VALIO!

Kotiuduimme Jyväskylän kisoista puoli yhden jälkeen yöllä. Hullua sinänsä, sillä starttasimme kotoa 03.50 edellisenä yönä! Tuli mieleen jos jonkinlaista järkevämpää tekemistä siihen aikaan yötä, mutta minkäs sille mahtaa, että agility on niin kivaa! ;) Meidän ensimmäinen rataantutustuminen oli aamulla ja kisakaverimme viimeinen rataantutustuminen oli vasta klo 20.00, mikä tuli vähän yllätyksenä ilmoittautumisen jälkeen.

Ensimmäinen rata oli kamala! Fonzie karkasi lähdöstä vaikka minun ei pitänyt mennä edes kauaksi vastaanottamaan. Karkaamisesta huolimatta rata meni kepeille asti oikein nätisti, siitä eteenpäin puomille edelleen virheettömästi, mutta kontaktiloikan jälkeen lopetin ohjaamisen. Seuraava este jäi kokonaan väliin ja toiseksi viimeisenä ollut keinu oli kamala, kun koira tuli ennen kontaktia sivusta loikkaamalla. Eniten minua harmitti oma käytökseni, sillä on todella epäreilua lopettaa ohjaus tuolla tavalla. :(



Mietin ennen toista rataa mitä ihmettä teen puomin kanssa. Sitten päätin, että jos rata sallii, juoksen vain käskyttämättä mitään kun näytti siltä ettei minun tekemisilläni ole mitään vaikutusta koiraan. Tuomari juoksi puomin vierellä, eikä käsi onneksi noussut!



Jäähdyttelylenkiltä tullessamme palkinnot oli jo jaettu. En olisi uskonut, että meidän aika riittäisi 31 koiran joukossa palkinnoille, mutta ylsimme kuitenkin kolmannelle sijalle. Serti oli merkitty neljänneksi sijoittuneelle koirakolle ja jouduin käydä kyselemässä toimistossa, miksi sitä ei ollut merkattu meille. Tuomari oli selannut kilpailukirjaamme ja sanoi, että "teillä oli siellä niin paljon merkintöjä, että ajattelin että teillä on jo AVA". Onhan siellä nollaratoja, mutta sijoitukset eivät ole yleensä riittäneet sertiin saakka.

<3

maanantai 1. lokakuuta 2012

Kisat Pyhäjärvellä

Pyhäjärvellä kisattavana oli kolme Jarmo Jämsän rataa. Käytin aikomukseni mukaan vinkulelua palkkana ja radalla koira kulki (ja huusi) lujaa. Huono puoli näin fanaattisen koiran kanssa oli, että arvelin jo ennen lähtöpaikallle menoa koiran karkaavan. Toisella radalla karkaaminen oli jo törkeää! Ja ne puomin kontaktit... Miksi ihmeessä menin sanomaan ääneen, ettei niiltä ole tullut virheitä pitkään aikaan! Nyt vitosia ropisee, kun koira käy niin kuumana ettei minun käskytykselläni ole mitään merkitystä.

Tuloksena kahdelta agilityradalta 5 vp, molemmilla radoilla puomin alastulolta. Hyppäriltä nolla, jolla sijalle 4. Joka radalla oli jotain epäonnistunutta, mutta kokonaisuutena silti hyvää tasaista menoa.

Samaan aikaan olen todella tyytyväinen nopeaan pikku-koiraani ja samalla olen todella harmistunut kontaktiongelman noustessa taas pintaan. Otin muutama päivä sitten puomin kontaktia kaverin palkatessa vinkulelulla. Pari kertaa koira tuli läpi ja pari pysähdystä onnistui, joten lisää treeniä vain.



A-rata, tulos 5.


B-rata, tulos 5


C-rata, tulos 0

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Vinkumaton vinkulelu

Eilen oli Mika Moilasen kurssi ja tänään taas aluevalmennus. Käytin pitkästä aikaa ongelma-esinettä palkkana eli vinkulelua. Joku nimeltä mainitsematon valkoinen terrieri oli toki purrut pillin lelusta, mutta se ei palkan arvoa vähentänyt. Fonzie kiljui koko treenin ajan tänään.

Olen aiemminkin maininnut kuinka meillä on mennyt starttejakin pilalle jonkun muun vinguttaessa leluja kisapaikalla. Yleensä Fonzie on kuumunut vinguista ihan liikaa ja käynyt selvästi ylikierroksilla pystymättä keskittymään enää esteisiin. Nyt kävi toisin ja koirasta löytyi lisävaihde! Fonzie sinkoili esteille ja luki silti ohjausta tarkasti. Ihana pikkukoira! <3

Jee! En meinaa malttaa odottaa seuraaviin kisoihin, joissa ajattelin kokeilla vinkulelua palkkana. Todennäköistä kyllä on, että koira karkaa lähdöstä ja puomin kontakti loikitaan ennätyskorkealta, mutta kokeillaan nyt miten käy. Ainakin tuomarilla on aina tiukat ihanneajat, jotka lupaamme alittaa vinkumattoman vinkulelun avulla. ;)

lauantai 22. syyskuuta 2012

Seinäjoen kisat

Seinäjoelta tuomisina hyl ja 5. Hyllyrata oli ihan hyvä, mutta olin kauempana A:sta kuin kuvittelin  ja Fonzie tuli liikkeeni mukana A:lle putken sijasta. Toisella radalla selvisin toiseksi viimeiselle esteelle, josta puomin kontaktilta vitonen. Virhe oli minun kun lähdin liikeelle liian aikaisin. Fonzie tekee kontaktin minun liikkeeni mukaan eli hidastaa kun itse hidastan.

Fonzie oli taas mitä hienoin pieni koira! <3




perjantai 14. syyskuuta 2012

Agility-ystävät

Lenkillä ennen Väinön treenejä. Fonzie ja Zero olivat vain seuralaisina.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Kotikisat

Juoksin eilen 6 starttia kotihallissamme. Hyllytin tyhmästi Fonzien ekan radan huitaisemalla sen puomin alla olevaan putkeen. Kisasin saman startin myös Reko-koikkerilla omistajan loukkaantumisen takia.

En ole treenannut Rekon kanssa koskaan, mutta kouluttanut kyseistä koirakkoa kesän ajan. Lämmittelyesteillä se ei aluksi meinannut lähteä mukaani ja vähän mietitytti miten itse startti menisi. Reko hyppäsi ensimmäisen hypyn, mutta jumitti sitten kakkoselle. Viimein sain sen liikkeelle ja loppurata meni jotenkuten ilman lisävirheitä. Tuloksena 5 ratavirhettä ja melkein 10 s yliaikaa, mutta sillä irtosi kakkossija!

Toinen rata meni surkeasti, kun en keksinyt järkevää tapaa ohjata loppurataa. Kisasin sen sekä Fonzien että Onnin kanssa ohjaten molemmat eri tavalla, mutta hyllyttäen omien ohjausvalintojen takia. Viimeinen rata oli hyppäri, jolta nollia irtosi joka luokassa enemmän. Minäkin tein molempien kanssa nollat. Fonzien rataan olin todella tyytyväinen, sillä uskalsin vedättää sitä kunnolla. Eteneminen oli 4,22 m/s mikä on meille lujaa. Sijoituksena 4. ja Onni 5. sillä se teki hieman kaarroksia.

torstai 6. syyskuuta 2012

Hyvä treeni, parempi mieli

Fonzie näyttäisi olevan nyt kunnossa ja eilen kävin treeneissä ottamassa myös vähän agilityä. Kotioloissa se ei ontunut enää lauantaina, jolloin jätin lääkkeet pois ja alkuviikosta Fonzie pääsi muiden mukaan metsälenkeille. Jännitin, josko ontumista näkyisi taas vapaana riehumisen jälkeen, mutta onneksi koira ravasi puhtaasti.

Vanhemmiten  Fonzie näyttää kuumuvan agilityyn ihan eri tavalla. Sitä ei pysty pitämään häkissä tai kiinni Zeron treenin ajan, koska kiljuu ihan järkyttävästi. Ne, jotka ovat joskus kuulleet Fonzien rääkymisen, tietävät mistä puhun. Muut voivat kuvitella erilaisten eläinten tappoääniä, sillä siihen Fonzien "persoonallista" (lue: karmeaa) ääntä voi ehkä verrata. Hallissamme on kuitenkin kaksi ryhmää kerralla, joten hankaluuksia tulee koiran vaihdossa treenien aikana kun minulla on ainoat ryhmämme medikoirat ja sen kiljukaulan joudun pitämään autossa.

Zero oli eilisissä treeneissä ihan huippu! Voi mahtavuutta! Ajattelin tehdä pienen pätkän, mutta kun koira kulki niin loistavasti, jatkoin matkaa onnistuneesti. Sillä oli vauhtia ja haki jopa hyppyjä  tosi hienosti. Yhdellä hypyllä kokeilin viskiä, persjättöjä, päällejuoksua ja kaikki toimi! Zuper-Zero!


perjantai 31. elokuuta 2012

Fonzie ontuu

Viime lauantaina sattui pieni tapaturma koirien leikkiessä läheisellä jalkapallokentällä. Fonzie vinkaisi ja nilkutti luokseni vasen etutassu puoliksi veressä. Kotona verentulo lakkasi tassun pesun jälkeen, enkä löytänyt mitään järkevää selitystä sille. Lopuksi ajattelin, että kynsi varmaan irtosi ja liikkui takaisin paikalleen tyrehdyttäen vuodon. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että kynsi on kunnolla paikallaan ja kynnen alla antura on hieman turvoksissa, joten arveli syyksi tikkua. En ole kyllä nähnyt, että tikku aiheuttaisi moisen verenvuodon.

No, oli syy mikä tahansa, koira on nyt lääkekuurilla ja sairaslomalla. Lapuan kisat jäävät väliin ja omat kisat on vaakalaudalla. Jos aikoo osallistua, pitää lääkekuuri lopettaa lauantaina seitsemän päivän varoajan vuoksi. Katsellaan rauhassa miten käy. Fonzie itse on kovin iloinen, eikä varo Zeron kanssa leikkiessään. Lenkillä taas ontumisen huomaa, kun osaa sitä tarkastella.

Sunnuntaina oli aluevalmennuksen toinen kerta, enkä saanut varakoirakkoa alle vuorokauden varoitusajalla. Jouduin ottamaan Zeron mukaan, mikä harmittaa kovasti. Me ei osata keppejä eikä kontakteja, joten en päässyt tekemään mitään kouluttajan suunnittelemaa. Zero ei ole koskaan aiemmin treenannut oman hallimme ulkopuolella, joten ei kumma että se meinasi karata radalta. Keskittyminen oli muutenkin sinne päin ja vauhti huomattavasti normaalia hitaanpaa. 

Omissa ryhmätreeneissä päätin ottaa Zeron kanssa lyhyitä pätkiä vauhdin takaisin saamiseksi. Vauhtia riitti! Zero rakastaa putkia ja niitä mentiinkin urakalla. Hyppy - putki - pussi ja koska vauhtia tosiaan oli paljon, uskalsin pidentää pätkää putki - putki - pussi - putki - hyppy -sarjaan. Johan tuli minullekin hyvä mieli, kun koira oli oma itsensä ja minä sain unohtaa pelon siitä, että olen treenannut sen kanssa liian pitkiä pätkiä.


maanantai 20. elokuuta 2012

Hyl - 0 - hyl

Siinä oli eilisen tulossaldo Pietarsaaresta. Minulle jäi hyvä mieli Fonzien vauhdista ja siitä, että yritin itse juosta. Muuten sitten jäikin moni asia harmittamaan. Tuomarina oli Timo Vertanen ja täytyy kyllä kehua ratoja sillä ne olivat kaikki todella erilaisia keskenään.

Ekalta radalta hyl. Koira oli hukassa keppien jälkeisellä hypyllä, kun sekosin saksalaisessa. Fonzie pelasti tilanteen, mutta toiseksi viimeinen hyppy päätyi hylkäykseen, kun normaali takaakierto muuttui moneen kertaan koko esteen kierroksi. Huh, miten tyhmä moka! Nolottaa, sillä siihen asti rata oli nollana.



Toinen rata oli sitten nollarata ja sijoitus 6. Fonzie on ihana ja tekee töitä tosissaan. Mitään kaunista katseltavaa oma ohjaukseni ei ole, mutta kyllä henkisesti nolla tuli tarpeeseen. Videot ovat aika raakoja antamaan palautetta, kun sieltä näkee monen monta kohtaa, jotka olisi pitänyt ohjata paremmin ja varsinkin lähteä itse liikkeelle nopeammin. Olen kuitenkin tyytyväinen, että etenemä oli yli 4 m / s.



Hyppärillä oli mielenkiintoinen alku, jossa moni hyllytti jo toisella esteellä koiran sujahtaessa luontevasti putkeen. Me vältyimme siltä, mutta liian myöhäinen persjättö neloshypyllä aiheutti hylyn. En viitsinyt korjata sitä, mutta muurin ohituksen halusin silti korjata. Loppusuoralla oli jalat melkoisesti hapoilla mutta ehdin kuitenkin ohjaamaan takaakierron suoran putken jälkeen.



Mahtava kisata vauhti-Fonzien kanssa, sillä aiemmin meillä on ollut ongelmia nimenomaan nopeuden tai paremminkin hitauden suhteen. Nyt koira päästeli lujaa ja tosissaan.

maanantai 13. elokuuta 2012

Kurssi + kisat

Heidi Karanko kävi kouluttamassa meitä lauantaina ja jaoin oman treeniaikani molempien koirien kesken. Mietin kovasti kummalla menen koulutukseen, kun Zero tuskin jaksaa keskittyä niin kauan ja Fonziella oli kisat tiedossa seuraavana päivänä, joten halusin säästellä sitäkin.

Zero on kyllä niin mainio tapaus! Olen joka kerta yllättynyt kuinka hyvä se on treenimäärään nähden. Minä en edes muista aina mitä on treenattu ja sen kanssa tulee tehtyä vahingossa vaativampiakin juttuja. Väsyminen näkyy koirasta melko helposti, mutta siitä huolimatta se tekee töitä innolla ja tosissaan. <3 Voi kun saisin opetettua sille loputkin esteet, että päästäisiin tekemään oikeaa agilityä.

Fonzie oli oma itsensä ja ihan vauhdikkaalla päällä kurssilla. Sunnuntaina olikin kolme starttia Vaasassa. Ensimmäinen rata olisi voinut olla terävämpi ohjauksen suhteen, mutta ihan ok (lukuunottamatta keinukammon näkymistä sivuun hyppäämisenä). Hyllytin A:n jälkeisellä muurilla, kun koira hyppäsi esteen oikein päin livahtaen selkäni takaa.



Toinen rata oli hieman parempi vaikka hyl sekin. Mietin valssin paikkaa muurin jälkeen ja huitaisin koiran putkeen kun piti mennä puomille. Puomin alastulolta olisi kyllä rapsahtanut vitonen, mutta sen jälkeen rata alkoi sujua nätisti. Olen erityisen tyytyväinen 11-13 väliin, johon sain edellisviikonloppuna vinkin länderileirillä. Toimii! :D



Hyppäriltä tuli nolla, jolla sija 2. Kokeilin kahdella radalla pitää käsiäni nyrkissä, jotta ohjaisin selkeämmin. Se auttoi kyllä minua itseäni, vaikka välillä unohdinkin asian. Avokämmenellä on helpompi huitaista epäselvästi kuin käsi nyrkissä. Pitää muistaa kokeilla tätä myös ensi viikonloppuna Pietarsaaren kisoissa.



Kiitokset Heidille ja Ricolle vierailusta, kurssista ja hyvistä vinkeistä!

Viikonloppu Zerolandiassa

Otsikon nimi syntyi jo ennen länderileiriä, kun Kepo jutteli Fonzielle: "Tiedätkö mihin olet menossa viikonloppuna? Zerolandiaan. Siellä on monta Zeroa."

Leiriohjelmassa oli niin trimmausoppia, näyttelytreeniä kuin agilityäkin. Ohjelmat menivät hieman päällekäin, joten piti kiiruhtaa kentältä toiselle että ennättää kaikkeen. Zero oli niin väsynyt perjantai-illasta, huonosti nukutusta yöstä ja aamun ohjelmista että agilityosuudessa koiran vauhti oli hiipunut paljon normaalista. Se teki töitä siltikin mielellään, mutta ei tarttunut pallopalkkaan samalla antaumuksella kuin kotona.

Kuva: Hannamaaria Laitinen

Väsymyksestä huolimatta osallistuttiin vielä juoksukilpailuun, kun emme ole olleet sellaisessa aiemmin. Sunnuntaina oli leirinäyttely, jota ennen sain ohjata kahta länderiä edellispäivän agilityradalla. Kiitos Anne-Mari ja Tarja! Leiri oli kiva kokemus monenlaisten koirien ja uusien ihmistuttavuuksien myötä.

Zeron sukuakin oli paikalla kolmessa polvessa, joten pitihän sellainenkin kuva saada otettua. Isoisä Heppu, isoäiti Pela, isä Gabriel, äiti Lina ja sisko Tessa omistajineen. Kiitos kuvasta Adeinalle!

Vas. Tessa, Heppu, Zero, Lina, Gabriel ja Pela

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Ahkeruus palkitaan - sairaslomalla

Aluevalmennus käynnistyi alkutestillä, jossa koira piti lähettää kepeille leijeröiden muutaman metrin päässä oleva hyppy. Sitten oli pari muuta pujottelutestiä ja A:lle lähetys putken ollessa sopivasti A:n alla ohjaajan puolella. Masennus iski heti testin jälkeen: jokainen osio epäonnistui täysin! Mitä ihmettä me tehdään training to win -ryhmässä, kun koira ei osaa edes esteitä itsenäisesti! Sen verran täytyy kyllä selitellä, että koira joutui odottamaan autossa 1,5 h ja pikaisen lämmittelyn jälkeen mennä suorittamaan tehtäviä. Fonzie kävi ylikierroksilla ja rääkyi nostaen kuonon ilmaan eikä edes nähnyt edessä olevia esteitä. Ratatreeni meni hieman paremmin, mutta ei sekään hyvin.

Vapaapäivien puuttuessa päätin olla ahkera ja heti maanantaina laitoin kellon soimaan ajoissa. Edellisen päivän epäonnistumisista tuli motivaatiota treenata kepit kuntoon. Kävelin hallille ja sain ohjurit keppeihin paikoilleen klo 7.05. Fonzie odotti omaa vuoroaan häkissä ja otin Zeron kanssa täydet 12 keppiä. Toinen toisto keskeytyi puolessa välissä selkäkrampin takia. Roikuin keppien varassa hetken jos toisenkin ja taju meinasi lähteä. Olin jättänyt puhelimen takin taskuun toiselle puolelle hallia ja matka sinne oli todella tuskainen. Kesti 20 minuuttia ennenkuin uskalsin lähteä liikkeelle, mutta mielessä liikkui myös se, että jos kaadun, en pääse ylös ja illan treenit alkavat vasta puoli kuudelta ennenkuin joku tulee halliin.

Raahauduin jotenkin puhelimen luo vaikka silmissä jo sumeni ja sain apua siskoni mieheltä, joka kuskasi minut päivystykseen. Nyt vuorokautta myöhemmin selkä on edelleen kipeä, mutta pääsen jo kävelemään hieman kumarassa. Voi itku, kun harmittaa koko homma. Se ettei pääse töihin eikä treenaamaan.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Työkiireitä

Ja työkiireiden takia koirajutut on valitettavasti jääneet huomattavasti vähemmälle. Kisasin Klagissa 9 starttia, joista 7 hyl ja 2 vitosta. Aika surkea tulostilasto, mutta onneksi viimeinen rata Fonzien kanssa oli parasta meidän menoa ja siitä jäi hyvä mieli.

Olin suunnitellut opettavani Zerolle kesän aikana kepit ja kontaktit, mutta mitä vielä! Tänään kävin ensimmäistä kertaa hallilla ja näytin sille ohjureita. Olen treenannut keppejä sen kanssa vain kerran mökillä "vino-verkko-kuja-kepeillä", joten nyt aloitimme ihan alkeista. Tein ensin neljällä kepillä ja sitten lopuksi kuudella. Joudun ohjata sitä aika voimakkaasti kädellä, ettei koira hyppää ohjurin yli tai syöksy sen ali. Tätä pitää jatkaa, kunhan vain aikaa löytyisi jostain.

Tällä alueella alkaa myös alueellinen valmennus, johon pääsin training to win -ryhmään Fonzien kanssa. Huomenna on ensimmäinen treeni Pietarsaaressa. Jei!

Viikon päästä pakkaan koirat autoon ja suuntaamme kohti länderileiriä. Kuulostaa joltain lapsen kesäleiriltä, kun ohjelmassa on eri lajeihin tutustumista, trimmausoppia ja mm. iltanuotio! Hih! Mutta odotan kovasti länderi-ihmisiin tutustumista ja leiriohjelman antia. :)

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Kokkolan KV-näyttely

Zero kävi pyörähtämässä Kokkolan KV-näyttelyssä. Ehdin töistä paikalle ajoissa, mutta halusin silti jättää koiran esittämisen kokeneemmalle, kun olin jo sopinut varahandleriksi näyttelykehässä viihtyvän ystävän. Minulle olikin paljon kivempaa seurata toimintaa kehän ulkopuolelta, kun en siitä muutenkaan paljoa ymmärrä.



Tuomarina toimi Markku Kipinä ja arvostelussa luki seuraavaa:
Tyypiltään erinomainen juniori, jolla hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä lapa. Hieman lyhyt, pysty olkavarsi. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat, silmät, pigmentti ja purenta. Turkin laatu voisi olla hieman karkeampaa. Hyvä väritys. Hyvä kaula. Voisi kantaa häntäänsä hieman avoimemmalla kaarella. Liikkuu ryhdikkäästi hyvällä askeleella.

Tuloksena serti ja ROP. Cacib-ruusukekin lykättiin ensin käteen, mutta handleri muistutti että koira on liian nuori (vain viikkoa vajaa) vastaanottamaan kyseistä kunniaa. Arvostelu oli mukavaa luettavaa kaikin puolin. Nypin Zeron nyt liian myöhään, kun en ehtinyt tehdä sitä ennen juhannusta ja pelkäsin selän olevan pelkällä pohjavillalla. Kysyin joltain länderi-ihmiseltä aiemmin, että mahtaako olla virhe kun häntä on ihan selässä kiinni ylhäällä ollessaan. No niin tai näin niin pitäkööt häntäänsä miten haluaa - hieno koira Zero on joka tapauksessa! <3

Emme jääneet ryhmäkehään, sillä minulla oli jo kiire takaisin töihin ja koira oli aivan liian väsynyt. Parkkipaikalla se ryömi puoliksi auton alle varjoon märkäloimi yllään läähättämään. Onneksi se joi näyttelyn aikana, mutta oli se niin väsynyt, ettei varmasti olisi ollut oikein koiraa kohtaan jäädä odottelemaan lisää.

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Trimmausahdistus vol. 2

Zeron toinen esiintyminen näyttelykehässä on jo viikon päästä ja turkki on jälleen kamala. Tällä kertaa nypin sen liian myöhään ja selkä on pohjavillalla! Vielä enemmän minua hävettää koin syömät korvat, kun otin korvakarvoja ihan reilusti ja nyt nahka paistaa läiskittäin. Kauempaa tuota ei onneksi huomaa, mutta harmikseni ne tuskin kasvavat viikossa näteiksi.

Hävettää myöntää, että en ole treenannut seisomista edelleenkään kertaakaan. Tai mitään muutakaan. Jättäisin koko näyttelyn väliin, mutta kun se järjestetään kerran kotipaikkakunnalla eikä rahoja palauteta, niin mennään sitten. Aikataulut hiemat jännittävät, sillä jos länderikehä on myöhään iltapäivällä, minun täytyy keksiä varahandleri töihin kiirehtimisen vuoksi.

Olen ollut itse melkoisen lujilla töiden takia ja agility-treenaaminen on jäänyt myös minimiin. Tänään kuitenkin suuntasin hallille ja otin Zeron kanssa pari pikkutreeniä. Yleensä se vetää hirveät hepulirallit ympäri hallia kun päästän sen irti, mutta nyt kokeilin ensin keinun alastuloa remmissä. Hyppysiiveke piti keinun alkupään niin korkealla että alasmeno oli vain viisi senttiä ilmassa. Zero ei välittänyt pienestä paukauksesta mitään, joten vaikeutin ensin kymmeneen ja sitten 20 senttiin. Sama loistava lopputulos ja koira tarjosi nokkimista alastulolla.

Otin vielä muutaman välistävedon molempiin suuntiin kolmella hypyllä. Palkkasin ensin joka hypyn jälkeen namilla ja sitten tein peräkkäin ilman välipalkkausta. Voi vitsi Zero on taitava! Epävarmahan se on ja vaatii minulta paljon keskittymistä ohjata selkeästi, mutta ihana tehdä yhteistyötä, kun toinen on niin iloinen ja onnellinen.

Kepo ja partanaamat pääsivät päivällä mun työkeikalle mukaan. Käytiin kaupungissa vohvelikahvilassa ja molemmat koirat käyttäytyivät hienosti ihmisten joukossa. Pakkohan ne oli pitää lyhyessä hihnassa kanssaruokailijoiden mieliksi, mutta koko ajan ne istuivat hiljaa pöydän vieressä.

Samana iltana raveissa  molemmat olivat ihan pöllöjä. Kiskoivat joka suuntaan hihnassa roikkuen, etujalat ilmassa. Eipä uskoisi, että Fonziekin on kokenut satoja ravipäiviä 7-viikkoisesta asti. Syytän käytöksestä kyllä ihmisten pudottamia makkaroita ja syöttipä yksi lapsi metrilakuakin ennenkuin ehdin kieltää...


tiistai 19. kesäkuuta 2012

SM-kisaviikonloppu

Jyväskylän kisaviikonloppu on nyt ohi ja väsymys sen mukainen. Mutta olipahan hauskaa! Vuoroin olisi tarvittu nitroja ja nenäliinoja kun kentän laidalla seurattiin suorituksia hengittämättä.

Omia starttejani en osaa jännittää yhtään. Yleensä se on melkein ongelma, sillä ohjaus on usein liian löysää. Toki arvokisoissa yritän olla skarppina ja mieluummin näin kuin että hyppäisin vessassa jo päiviä ennen. Yksi seurakaveri sanoikin minulle ennen joukkueen ankkuriosuutta: "Mene jo siitä muualle jännittämään!"

Perjantaina starttasin yhden kisan Fonzien kanssa. Kisapaikalla se oli ihan hullu. Riekkui narun päässä ja kävi kuumana. Itse startissa vauhtia löytyi ja olinkin ihan tyytyväinen rataan yhtä ohjausvirhettä lukuunottamatta. Se maksoi vitosen kiellon ja sijoitus oli 22. Perjantain video

© Jukka Pätynen 2012

© Jukka Pätynen 2012

Lauantain joukkueradalla Peppi teki nollan kuten Rinokin. Fonzie taas ei ollut yhtään oma itsensä. Ei irronnut hypyille ja muutenkin tuntui nihkeältä. Ratavirheitä tuli 15 ja yliaikaa yli neljä sekuntia. Yritin vedättää kunnolla ja Fonzie tuli puomin ohi, josta johtui yliaika. Oli todella kivaa lähteä ankkurina Onnin kanssa kun alla oli kaksi 0-tulosta. Kepeillä oli kielto lähellä, mutta sain pelastettua tilanteen. Puomin alastulosta napsahti vitonen, joka harmittaa vietävästi. Hieman myöhemmin tuli odotettu kuminauhakoiran takaisin veto, jossa koira pyörähti ympäri aiheuttaen kieltovitosen. Harmittaa molemmat virheet. Joukkueelle siis 10 vp ja sijoituksena 23.

Onnin joukkuerata. Tulos 10.

Sunnuntain yksilöradalla starttasin ensin Fonzien kanssa. Voi turhuuksien turhuus, kun yksi sana aiheutti hylyn! Huusin tässä-käskyn turhaan pelätessäni koiran irtoavan ansaesteelle. Se kääntyikin liian jyrkästi ja juoksi keppien läpi minua kohden. Muuten rata olisi ollut nolla. :(

Fonzien yksilörata. Tulos hyl.

Onnin yksilöradalla tippui ensin rima, kun olin varmaan hieman koiran edessä. Sitten omituinen kielto putkelta ja viimein väärä hyppy ennen keppejä. Kyllä meillä silti hauskaa oli. Onni on super!

Kyllä oli raskas ja samalla antoisa viikonloppu. Oli kiva nähdä tuttuja kauempaa ja uusiakin tuttavuuksia tuli. Zeron sisko Pilkkukin oli yleisön joukossa kannustamassa Hikkaa. Pilkku oli hieman muuttunut viime näkemältä, sillä silloin pennut taisivat olla viisiviikkoisia. :D

Lisäilen videoita, kunhan saan latailtua niitä...




keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Tuplavoitto ja kaksoisvoitto

Kisasin sekä Onnin että Fonzien kanssa sunnuntaina Vöyrillä. Osallistujia oli normaalia vähemmän, sillä medi3:a taisi olla vain 10. Tuomarina oli ensi viikonloppuna joukkuekisaa tuomaroiva Jari Tienhaara.

A-radalla Onni teki yliaikanollan. Radalla tuli kaksi pitkää kaarretta, joilla olisi ollut kyllä mahdollista saada se yli mennyt 0,5 sekuntia pois. Mutta voitto irtosi silti. Fonzien alkurata oli todella hyvä, mutta loppuradalla heitin koiran takaakiertoon enkä vetänyt sitä päällejuoksun tyylisesti esteestä yli ja koira ohitti koko hypyn. Kolmanneksi viimeisellä esteellä se hyppäsi hypyn väärään suuntaan eli tuloksena hyl.

B-radalla Onnille nollavoitto ja Fonzille kakkossija vitosella. Mitään kaunista tuo suorittaminen ei ollut, mutta sopivan varmaa tekemistä vieraan koiran kanssa ennen SM-kisoja. Fonzie tuli harmittavasti keinusta ohi, vaikka lähestyminen oli helppo. Juoksin ehkä hieman liikaa edellä tms ja käsiohjaus oli liian epäselvä. A:n kontaktit olivat hilkulla joka kerta. :(

On kiva päästä palkinnoille, vaikka hieman pieni osallistujamäärä latistaa tunnelmaa. (Ei kolmosluokassa pitäisi päästä palkinnoille virhepisteillä...) Tyytyväinen saa olla, sillä tuplavoitto lainakoiralla on oikeasti mahtava juttu ja b-kisan kaksoisvoittokin kuulosti todella hienolta! :D

Fonziella oli lihashuolto eilen ja tänään viikkotreenit jätetään välistä sen ja Onnin osalta. Saan keskittyä Zeroon kerrankin kunnolla. SM-kisojen lähtölistojen julkaiseminen nosti jännitystä pintaan ja odotan viikonlopun reissua todella paljon. KIVAA!

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Z ui läntsyä?

Fonzie, Lina & Zero metsälenkillä
Piristävä iltalenkki metsässä piti päättää Fonzien takia koukkauksella meren rantaan. Fonzie itse oli tyytyväinen kuontaloonsa tässäkin värissä:
Kuvassa näkyy oikeastaan vain parta, mutta koko kaulan alue oli samassa liejussa
Olin juuri nyppinyt siltä selän ja laittanut punkkiliuoksen, joten uiminen ei ollut päätarkoituksena vaan kaulan pesu rannassa. Fonzie hullaantuu, jos veteen heittää jotain noudettavaa ja tällä kertaa heitin kaislanpaloja vain matalaan veteen. Zero suhtautuu veteen samalla tavalla kuin vaikka lumeen. Se ei mieti yhtään mitä ainetta jalkojen alla on ja loikkii sitten vain hieman korkeammalle päästäkseen lujaa eteenpäin. Mitenkähän käy, kun joku kerta tassut eivät ylläkään pohjaan herra Pitkäsäärellä?
Tässä Zeron tyylinäyte Hannamaarian ottamassa kuvassa:

Lentokala

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Zeron treenivideoita

Viimein muistin ottaa kameran mukaan viikkotreeneihin. Treenaan sekä Fonzien, Onnin että Zeron kanssa samassa ryhmässä oman ajanpuutteeni takia ja täytyy sanoa, että kunto on koetuksella! Muita medejä ei ryhmässä ole, joten teen kaikkien kolmen kanssa peräkkäin. Zero on aina keskimmäinen, sillä sen kanssa en tee koko rataa vaan lyhyitä pätkiä. Välillä harmittaa kun en muista, ettei sille ole opetettu paljon mitään ja nytkin tein epäonnistuneita päällejuoksuja ihan tyhmänä. Enpä ole niitäkään vielä opettanut, joten kummakos tuo kun koira juoksee ohi esteestä.

Tässä kuitenkin pari ONNISTUNUTTA treenipätkää samalta radalta kuin mitä muut koirat tekivät. Ensin esteet 1 ja 2, jossa olin vastaanottamassa koiraa ja melkein aina myöhässä ohjauksessa. Alkuun pakkovalssi onnistui, mutta koira ei hypännyt vaan juoksi aina esteen ohi kunnes tajusin ohjata sitä.


Sitten mentiin esteet 3-5. Rengas on epävarma, joten teen sitä vain vastaanottamalla melko suoraan edestä. Putki on ehdottomasti Zeron lempieste, joten tässä se veti nätisti puoleensa. Vitoshypyllä pakkovalssi onnistui ja muurikaan ei tuottanut vaikeuksia.


Ekalla treenikerralla muutama viikko sitten tein rengasta ja muuria peräkkäin. Vastaanotin suoraan renkaan takaa ja lähetin muurille ja muistin vasta kotona, ettei koira ole koskaan aiemmin mennyt muuria. Hui, kun olen tyhmä! Mutta Zero sen sijaan on ihan superkoira! Se on innoissaan ja tekee juuri sen mitä sanon. Paikallaoloista olen todella tyytyväinen ja tämän viikon treeneissä muutenkin keskittymisestä. Koirat olivat nimittäin muutaman päivän todella vähillä aktiviteeteilla töideni takia ja hallille mentäessä kumpikaan ei meinannut pysyä karvahousuissaan. Fonzie rääkyi ja Zero sinkoili, mutta töitä ne tekevät täysillä. <3

Tässä vielä viimeinen treenipätkä eli päällejuoksu. Palkkasin tuon jälkeen seuraavalla kerralla tiputtamalla lelun maahan ja se toimikin vaikka koira tiputti riman keskittyessään leluun.


sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Zeron keppitreenit, osa 1

Zero sai aloittaa viimeinkin keppitreenit. Kepit ovat olleet säilössä mökki-paikkakunnallamme ja ajattelin jo aiemmin opettaa ne samalla lailla kuin aloitin Väinönkin kanssa. Ensin kujalla ja kaventaa sitten verkkojen kera yhteen. Väinölle tämä toi ainakin valtavasti vauhtia sekä intoa alusta asti ja koira oli innoissaan jo nähdessään kyseisen esteen.

Aloitin Zeron kanssa eilen noin 70 cm leveällä kujalla. Kutsuin luokse ja palkkasin narupallolla. Kirjoitin jokaisen treenin itselleni ylös, jotta tekisin monipuolisesti ja tarpeeksi vähillä toistoilla. Illalla kuja kaventui 50 senttiin ja pystyin jopa lähettämään koiran molemmin puolin ja edestä ja takaa. Olin erittäin tyytyväinen päivän saldoon.

Tänään kavensin kujaa jopa 15 senttiin asti ja kapeimmalla kohdalla laitoin kepit vinoon. Zero tuli edelleen hienosti keskeltä, mutta alkoi loikkia epämääräisesti vinokeppien yli. Seuraavaksi laitoin verkot ja kavensin noin 5-10 sentin kujaksi. Ensimmäisellä kerralla koira karkasi suoraan keppien ohi, mutta ehdin karjaista ennen namin syöntiä. Tein sitten pari toistoa palkkaamalla matkalla pari kertaa pahvipalojen päältä. Välillä Zero juoksi niistä ohi, mutta sehän ei tässä ole ollenkaan huono juttu.

Zero on innokas, mutta alkaa kuumua pallosta ja hyppii mielestäni liikaa. Tämä pitäisi saada järkevälle mallille heti alusta asti. Minulla ei ole mitään pelkkää hyppimistä vastaan, mutta Zero hyppää rajusti minua vasten välillä mahaan tai polvitaipeisiin eikä se malta laskeutua turvallisesti maahan vaan keikahtaa välillä kyljelleen tms.

Vinot kujakepit verkoilla! 
Voisiko tähän vielä lisätä jonkun eri opetustekniikan? ;)

torstai 31. toukokuuta 2012

Yllätyslahja

Sain ystävältäni yllätyksenä tiskirätin. Jos joku tuntee vähääkään koiriani, tietää kyllä ketkä kuvassa ovat... En voisi paremmin kuvailla niiden tapoja nukkua, sillä Zero nukkuu puolet ajasta selällään ja Fonzie kuvan mukaisesti mahallaan. Milloin siivousvälineistä tuli niin ihania, että niitä ei raaski käyttää? Taidan pitää tuon paketissaan, ettei Kepo vahingossakaan likaa sitä. :D

Kiitos! <3

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Viimeinen mahdollisuus

Eilen oli Vaasassa meidän viimeiset kisat ennen SM-kisojen ilmoittautumisajan umpeutumista. Lähdin saalistamaan puuttuvaa tuplanollaa, vaikka keväällä ajattelin ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia saavuttaa viittä nollaa yhdessä kuukaudessa "väkisin". Mutta vain tuplan puuttuminen aiheutti paineita, joita ei olisi ollut jos useampi nolla olisi puuttunut.

Suunnittelin mielestäni ensimmäisen radan ohjauksen tosi tarkasti. Kepit oli kolmantena esteenä suljetussa kulmassa ja mietin, etten saa mennä liian lähelle kakkoshyppyä peittäen samalla kepit. Näin toiminkin, mutta en käskyttänyt keppejä riittävän ajoissa vaan koira kaarsi hätäisellä korjauksella kakkosväliin. Vitonen siitä ja matka jatkui ihan mallikkaasti. En ymmärrä miksi Fonzie kielsi samalla radalla putken vaikka oli jo menossa sinne. Jätin korjaamatta, joten tuloksena hylkäys.

A-rata

Toinen rata oli aika lailla hallussapitoa minun osaltani. Jätin koiran lähtöön ja hoin itselleni "Huolellisesti!". Se toimi ja nolla tuli. Varmistelin jopa päällejuoksua moneen kertaan, kun Fonzie jätti Lapualla esteitä hyppäämättä. Kaarroksia ei tullut ja kontakteilla ei hidasteltu turhia, mutta ihanneajat olivat kovat. Voittajalla -2 sekuntia ja meillä se tarvittava -1 pilkku jotain. Sijoituimme toiseksi ja mieliala nousi huimasti, kun toivoa ei oltu menetetty.

B-rata

Kaikki jäi viimeisen kortin varaan viimeiselle hyppärille. Maaliin tullessani en tiennyt oliko tulos nolla, sillä mineissä ihanneaikaa ei alittanut yksikään koirakko. Seurakaveri oli käynyt kysymässä riittikö meillä aika ja sitten tuuletettiin! Tuplanolla tuli kuin tulikin ja hymyilin koko kotimatkan itsekseni.

C-rata

Olen aiemminkin sanonut, että ohjaan parhaiten paineen alla, mutta tämä oli jo tiukilla. Nyt starttaan siis Jyväskylässä kahden koiran kanssa sekä medi-joukkueessa lauantaina että yksilökisassa sunnuntaina. Aikojen puolesta ei ole mitään menestyspaineita yksilöissä, mutta aina on paras tavoite parantaa edellisvuodesta. Silloin yksilökisassa ekalta radalta tuli 0 ratavirhettä, mutta sekunti yliaikaa.

torstai 24. toukokuuta 2012

Onnea on...

...aamukahvi meren rannalla hyvässä seurassa. Lapuan kisoista jäänyt harmitus haihtui joutsenen lentäessä meren pinnan yläpuolella, kahvikuppi kädessä ja hiekkaa hiuksissa. Koirat kävivät vuoroin kahlaamassa rantavedessä ja juoksivat sitten hepulipyrähdyksiä omistajien saadessa hiekat päällensä. Tällä hetkellä hukun työjuttuihin ja metsälenkki heti heräämisen jälkeen oli kuin oikea loma stressin keskellä.

<3

Eilisilta meni tosiaan Lapuan kisoissa. Tuplanollaa lähdin hakemaan, mutta tuliaisina tuplahylly. Ensimmäisellä radalla ohjasin ihan jotain muuta koiraa kuin omaani. Kevättalven kontaktitreenien jälkeen puomi on houkutellut niin paljon etten osannut odottaa mustaan putkeen irtoamista. Hylkäyksen jälkeen yritin ohjata tosissani, mutta koira irtosi A:lle mitä se ei ole eläissään tehnyt. Ei hypännyt nenän edessä olevia esteitä vaan jätti välistä. Omituinen kuumakalle. Tuollaista se on tehnyt viimeksi erittäin pitkän tauon jälkeen, mutta nyt taukoakaan ei ole ollut.

Toisella radalla juuri lähtöön siirryttäessä joku vingutti lelua kauempana. En saanut F:ää istumaan edes kohti ensimmäistä estettä sen vilkuillessa taaksepäin. Ohjasin sitten koko radan huutamalla tässä-käskyjä, jotta koira pysyisi radalla. Pysyihän se, mutta en käskyttänyt yhtä estettä tarpeeksi, josta tuli sitten kielto-vitonen ja koira hyppäsi saman hypyn väärinpäin. Muuten paljon parempi rata. Masentaa katsoa edes videoita, joten en viitsi ladata niitä tänne. Tuo ylläoleva kuva on paljon positiivisempi. 

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Hyvä päivä Jeppiksessä

Pietarsaaren kisoissa starttasin Fonzien ja Onnin kanssa. Edellispäivän satoi vettä, mutta kisapäivänä oli aivan mahtava agilitysää. Tuomarina toimi Rauno Virta ja radat olivat kivoja, joskin yllättävän helppoja. Siitä huolimatta kolmosissa tuli melko vähän tuloksia. Ensimmäiseltä radalta Fonzielle 5 vp ekan riman tiputuksesta. Kyllä harmitti! Tuplanollaa lähdettiin hakemaan ja ensimmäinen rima tuli alas. Muita virheitä radalta ei tullutkaan. Meno tuntui melko hitaalta, mutta se saattoi johtua osittain rimojen korkeudesta (45 cm).

Onni se sitten ottikin nollavoiton. Sillä on lempiesteitä joille irtoaa helposti, mutta nyt sain pidettyä suunnan oikeana loppuun asti. Vauhtia ei ollut mitenkään hurjasti, mutta se helpotti ohjaamista.

Fonzie A-radalla

Onni A-radalla

B-radalla Fonzien ainut virhe oli viimeinen rima. Muistikortti loppui kesken radan ja siksi ei näy mitä minä sekoilen A:n jälkeen. Olin myöhässä ja Fonzie oli ihan huippuvireessä. Nyt oli sähäkkä parson käsissä, enkä tajunnut vauhtia kuin radalla enkä siinä enää osannut muuttaa ratasuunnitelmaa. Fonzien ylikuumentuessa se rääkyy ja sinkoilee minne sattuu eikä suorita välttämättä nenän edessä olevia esteitä. Nyt se oli aivan mahtava. Keskittyi tekemiseen täysillä! Siksi harmittaa viimeisen esteen riman pudotus.

Ohjasin Onnia paljon huonommin B-radalla ja kaarroksia tuli jonkin verran, mutta koira oli hieno! Ennen keppejä yritin tehdä jotain sylkkärin tapaista, mutta koira pyörähti kokonaan ympäri ja aikaa paloi. Virheitä ei tältäkään radalta, joten tuplanolla ja sijoituksena 2.
Jonna ja Wendy voittivat radan ihan ansaitusti. :)

Fonzien B-rata


Onnin B-rata

Zero oli mukana kisaturistina. Pidin sitä välillä katsomassa ratoja enkä lakkaa ihmettelemästä kuinka hienosti se käyttäytyy eri paikoissa. Osittain ihmetykseni johtuu Fonziesta, sillä sitä ei voi pitää lähelläkään rataa hurjan kiljumis-rääkymis-shown takia. Mahtava juttu, jos Zero vain pysyisi tuollaisena leppoisana kisapaikoilla. Kaverin koiraa mitattiin vieressä ja kävin kysymässä, jos Zerokin voitaisiin mitata. Virallista mittausta ei voida suorittaa kuin 18 kk:n ikäiselle koiralle, mutta eipä tuo tuosta enää kasva. Zero on MEDI! Olen niin iloinen ja helpottunut. Ja vieläpä reilu sentti varaa ylärajaan, joten ei huolta enää.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Kotikisat

Nyt on väsynyt olo. Eilen olin koirasalilla (kummipoikani nimitys hallille) vaivaiset 13 tuntia. Edellispäivänä olin 4 tuntia kouluttamassa, treenaamassa ja siistimässä hallia kisoja varten ja sen jälkeen urakoin tuomarinsihteerilaput yömyöhään.

Onneksi kolmoset aloittivat ja kisasin ensimmäiset kisat Onnin kanssa. Ensimmäisen radan alku meni hyvin, kunnes Onni päätti käydä haistelemassa keppien numeroa. Onnilla on ollut keväisin omia metkuja, joten mitäpä tuosta. Keppien jälkeen suunnittelin hypyille pakkovalssin, välistävedon ja viskin. Ohjasin pakkovalssin jälkeen suoraan takaakierrolle ja samalla hoksasin unohdukseni. Loppuradalla kokeilin hyllyn kunniaksi sylkkäriä vasemmalle (joka on kuulemma vaikea O:lle) ja jäin liikaa koiran taakse, jolloin lähetin sen "kiipeemään" väärää kontaktia. Fonzie teki A-radalla nollan, joka ei tuntunut itsessään mitenkään hyvältä, mutta nolla on nolla! :)

Onnin A-rata

Fonzien A-rata. Kuvassa olen pahasti myöhässä! :)

B-rata meni Onnin kanssa jo toisin sujuvasti. A:n jälkeen tuli suoraan muuri ja hyppy, jonka koira ohitti ensin. Olisi pitänyt käskyttää paremmin, kun jäin jälkeen laahustamaan. Tulos 5. Lauantaina starttaamme vielä Pietarsaaren kisoissa ja sitten on muutamat treenit ennen joukkue-SM -rataa Jyväskylässä.

Fonzien B-rata meni ihan plörinäksi, kun hyllytin heti kakkoshypylle. Tyhmä moka. Koira tuntui olevan muutenkin vähän hidas ja rata tökki pahasti. Ei irronnut viskille ja minä meinasin kaatua jo koiran päälle. Maaliin päästiin, mutta se KEINU alkaa ottaa päähän. PAWSin kisojen jälkeen keinu on kummitellut joka kisassa. Nytkin koira meni ensin keinulle ja hyppäsi sitten alas ja taas ylös. Eikä auttanut että olin jälleen ihan vieressä. Tuplanolla puuttuu vieläkin ja enää kolme mahdollisuutta jäljellä.

Onnin B-rata

Stressaan (ihan turhaan) Zeron korkeudesta. Se mitattiin yksissä näyttelytreeneissä 43 cm korkuiseksi, joten rajalla ollaan. Tosin mittaaja ei ollut virallinen eikä koiran ikäkään siihen vielä riitä. Toivoa antaa eilen kisoissa mediksi mitattu bortsu. Iso helpotus pienelle koiralle päästä alempaan luokkaan! :)