Marraskuun kuulumisia

Treenirintamalla on ollut nyt hieman hiljaisempaa ja on varmaan jatkossakin sillä kunnon flunssa iski päälle. Zerolle tuli taukoa kastraation myötä ja se toipuikin leikkauksesta mallikkaasti. En olisi uskonut, että mitään vaikutuksia näkyisi näin pian, mutta pissat maltetaan lorottaa aamuisin ensimmäiselle pysähdyspaikalle. Ennen Zerolla oli hätä merkata Fonzien haistelemat paikat omien lisäksi.

Eilen kisasin Fonzien kanssa Pietarsaaressa. Salme Mujusen radat ovat aina mielestäni hauskoja ja nyt omaa mielialaa nosti puomin puuttuminen molemmilta agilityradoilta. Parasta Fonzien osalta oli, että se pysyi lähdössä mikä viime kisoissa tuli uudeksi ongelmaksi. Ekalla radalla ainut virhe oli muurin palikat. Toinen oli hyppäri, jossa tuli rimoja alas, koira kävi väärillä esteillä, jätti esteitä väliin ja tuli putkesta pitkän ajan kuluttua takaisin ulos menosuunnasta. Hups! Kolmannella radalla harmittava hyl myöhäisen saksalaisen takia. En ollut varma teenkö saksalaisen vai juoksenko esteen etupuolelle pakkovalssin kanssa ja tyhmästä päättämättömyydestä ohjaus meni mönkään.

Sain lainaohjata miniluokassa russeli Jasua. Ehdin ottamaan Jasun kanssa yhden möllistartin viikolla, jossa todettiin että koira lähtee vieraan ohjaajan matkaan. Ensimmäiseltä radalta 0, sij. 3 ja koiralle ensimmäinen SERTi kolmosluokasta! Wohoo! Toisella radalla hyllytettiin kolmella kiellolla ja radan jälkeen omistaja kertoikin, että väsyesssään Jasu ei halua irrota takaakiertoihin vaan komentaa haukkumalla. Kolmannelle radalle olikin mielenkiintoista suunnitella takaakiertoja välttelevää ohjausta. Varsinkin radan lopussa olevalla kiemuralla olisin normaalisti tehnyt peräkkäisiä takaakiertoja / saksalaisia. Tuloksena viimeiseltä radalta hyl putki-puomi-erottelussa. Sen jälkeen meno alkoi maistua ja loppurata oli jo todella hyvää menoa. :D

Lainakoiran ohjaaminen on todella hauskaa ja olen aina käsi pystyssä, jos joku kaipailee ohjaajaa. Siinä oppii paljon ja radalla on jännää mennä kun ei tunne koiraakaan kunnolla. Olen saanut kunnian ohjata parson Freyaa, sheltti Onnia, x-rotu Wendyä, kooiker Rekoa ja nyt russeli Jasua kisoissa. Yllättäen olen tehnyt jokaisen kanssa myös tulosta paremmin kuin omalla koirallani. Rekolla ainut yhteinen starttimme päättyi 2. sijaan kun koira jumitti radalla paikalleen ennenkuin päätti lähteä mukaani. Kaikilla muilla on tullut 0-tuloksia ja kahdella sertitkin. Olen aiemminkin sanonut ääneen, että harmittaa kuinka huonosti ohjaan omaa koiraani, kun vieraita koiria ohjaan paljon tarkemmin.

Videoiden lataaminen kestää mokkulalla tuskaisen kauan, joten piti lisätä tähän vielä söpöstelykuva kun koirat nukkuivat tuossa asennossa sohvan vierellä.