Jeppiksen kisat

Fonzie on nähnyt agilityesteitä viimeksi Kokkolassa kisatessa. Nyt mentiin suoraan starttiin Pietarsaaressa ja jännitin hieman kuinka kuumana koira käy ensimmäisellä radalla. Kyllä tauko näkyi koirasta, mutta se kuunteli silti ohjausta yllättävän hyvin. (Aiemmin Fonzie on melkein roikkunut lahkeessa ja kiljunut kohti kattoa, jos ollaan menty kisaamaan ilman treenejä.)

Ekalla radalla medi3-luokassa tuli hurjat 5 tulosta. Suurin osa hyllytti radan heti alussa, kun U-putki oli puomin alla molemmat päät kovin tyrkyllä. Siihen mekin kompastuttiin, mutta enemmän harmitti puomin törkeä kontaktiloikka. Loppurata meni taistellessa ja olin myöhässä monessa paikassa.

Toisella radalla kummitteli ongelmamme vinkulelu. Tuomari lupasi kilpailijoiden käyttää leluja vielä lähtökarsinoissa ja minun jälkeeni tuleva koirakko vingutti lelua kun istutin koiran lähtöön. Kakkoshypyn jälkeen Fonzie loikkasi pari metriä eteenpäin pää ylhäällä etsimään mistä suunnasta vingutus kuului, mutta jatkoi sitten rataa nätisti. Hyllytin radan epäselvällä ohjauksella ja koira hyppäsi hypyn väärinpäin ja meni väärään päähän putkea. Itselläni tuli selvästi keskittymisongelma alun vinkulelu-jutusta.

Kolmannelta radalta 5 virhepistettä. Virhe tuli kepeillesyötöstä, kun koira tuli putkesta lujaa ja menin itse vähän liian edellä ja F tuli niin kiireellä että näin sen menevän ohi. Kiireellä vetäisin sitten itse väärään kakkosväliin. Korjauksen jälkeen rata sujui jälleen ja siitä jäi oikein hyvä fiilis pitkän tauon jälkeen. Onpa kivaa kisata!

Istuin katsomossa seurakavereiden kanssa ja jutut eksyivät alkuperäisistä aiheista. Voi häpeä, jos joku niitä kuunteli tosissaan. Mutta hauskaa oli! Tätä olen kaivannut ihanat koiraihmiset! :D Innolla odotan Seinäjoen hallikisoja.

Lisäyksenä vielä pahoittelut pienelle koiralleni. Videolta näkee kuinka Fonzie kertoo ääneen kohdat, joissa olen myöhässä. "Sano jo!" tai "Mikset sanonut, että sinne eikä tonne!" kuuluu puoleen väliin rataa joka esteellä. A:lta eteenpäin sujuu paremmin, eikä tule kuin yksi viime hetken käännös, josta joutuu huomauttamaan minulle... Yritän olla tarkempana ensi kisoissa.

Hyppyseminaarin antia

Olin koko viikonlopun kuunteluoppilaana Vappu Alatalon hyppyseminaarissa. Asiaa tuli paljon ja osa onneksi ennestään tuttuakin. Päivät olivat pitkiä kun yritti keskittyä koko ajan seuraamaan koiria. Nyt tekee mieli päästä treenaamaan samoja harkkoja omien koirien kanssa. Muistiinpanot pitää pitää tallessa, sillä samoja treenejä voi tehdä kovin eri tasoisille koirille.

Fonzie on kurssilla olevien koirien esimerkeistä päätellen kovin etupainoinen. Tiedän, että sen hyppytekniikka ei ole paras mahdollinen ja ongelmat tulevat esiin erityisesti kisaradoilla, joilla rimat on 45 cm korkeudessa. Fonzie on säkäkorkeudeltaan vain 36 cm, joten nelivitosiin se joutuu ponnistamaan ihan eri tavalla. Aion tehdä hyppytekniikan perusharjoituksia ja kuvata niitä sitten videolle, sillä itse ohjatessa koirasta ei ehdi huomaamaan kaikkea.

Zerolle voi kuulemma tehdä samoja perusharjoituksia, mutta rimojen sijasta siivekkeiden väliin laitetaan speed bumpit. Avustaja voi pitää pentua paikallaan lähdössä ja ohjaaja houkuttelee namin tai lelun avulla koiran eteenpäin. Toinen Zeroon liittyvä asia on jojoilu. Zero pomppii mielellään rodunomaisesti jättiloikkia ylöspäin. Valitettavasti se myös keikahtaa pompuista silloin tällöin vaarallisesti selälleen ja sain ohjeeksi opettaa koiralle palkkaamisen alas maahan. Hauskaltahan pomppiminen näyttää, mutta turvallisuuden nimissä sitä ei kannata vahvistaa palkkaamisella. Toivottavasti koira oppii hallitsemaan kroppansa iän myötä paremmin, eikä satuta itseään sitä ennen kaatuessaan.

Jumppajutuista ei koskaan ole haittaa ja päätin että otan tavaksi treenata molempien koirien kanssa vähän kerrallaan syviä lihaksia harjoittavia liikkeitä. Uskoin etukäteen, että Fonzien kanssa tekeminen on helppoa, mutta Zero on sellainen lötköpötky että käsittelemistä pitää treenata. Koiran saa vaikka vääntää solmuun, mutta juuri jumppajuttujen kannalta ei ole hyvä että se heittäytyy rentona ihmisen varaan. Todellisuudessa kävi toisin: Fonzie tarjosi namiharjoituksissa kaikki osaamansa temput peräkkäin kauhealla vauhdilla. Zero taas seisoi mallikkaasti ja sain nostella jalkoja ja "töniä" kyljistä ihan rauhassa.

Mökillä

Matka Suomeen sujui hyvin ja nyt asustelemme mökillä odottaen vuokra-asunnon vapautumista. Vaikka muuttoon liittyy paljon ärsyttäviä virastoasioita, niin vastapainona pääsemme nauttimaan saunasta ja takkatulesta.

Back to Finland

Meillä on Suomeen muutto edessä. Koirien osalta se tietää iloista muutosta, kun harrastustoiminta aktivoituu kunnolla. Treenit jäi täällä niihin kahteen kertaan Uppsalassa ja kotona on otettu pelkästään 2on 2off -juttuja laudan kanssa.

Ilmoittauduin heti viikonlopuksi Vappu Alatalon hyppyseminaariin kuuntelupaikalle. Ystäväni vinkkasi Pietarsaaren kisojen ilmoittautumisen päättyvän tänään ja ilmo lähti samantien. Samalla suunnittelin meneväni vielä Seinäjoen kisoihin joulukuun alussa. Zeron kanssa haluan pentukouluun ja näyttelykoulutukseen. Fonzien kanssa ryhmätreeneihin ja tietenkin suunnittelen paljon itsenäistä treenaamista kontaktien suhteen. Oi, oi, oi kun kalenteri täyttyy nopeasti... Vielä lisäksi aion ilmoittautua jälleen varakouluttajaksi. Kivaa!

Taukoa on ollutkin melkein koko vuosi, joten en meinaa malttaa pysyä housuissani. Fonzien kontaktit aion silti opettaa uudelleen talven aikana. Seinäjoen kisoihin asti aion pitää lautatreenin ja puomin erillään. Kisojen jälkeen aion siirtää laudalla treenatun ota-käskyn puomillekin. Treeneissä ajattelin palkata koiran ratatreenin aikana ennen puomia ja ottaa sen erikseen. Keväällä sitten en starttaa ennenkuin kontakti sujuu puomillakin. Suunnitelma ainakin on, toteutusta vaille. ;)

Aloitan varmaan muuttolaatikoiden pakkaamisenkin koiratavaroista...

Kiinni itse teosta

Päätimme puuttua Zeron pöydälle kiipeämis

-ongelmaan nyt tosissamme. Uppsalan tuliaisina kauko-ohjattava koulutuspanta! Haaveilin moisesta jo aiemmin kun selailin verkkokauppoja, mutta onneksi kyseinen kapistus löytyi huomattavasti edullisempana ostosreissulta. Eilen illalla sitä piti jo testata. Panta antaa värinää, joka vastaa periaatteessa puhelimen värinähälytintä tai valittavana on myös piip-ääni.

Laitoin videokameran kuvaamaan keittiön pöytää, jolla oli tyrkylle jätetyt lautaset makkara-annoksineen. Teimme kepon kanssa lähtöä pukemalla takkeja ja menimme ulos. Sekä keittiön että olkkarin ikkunoista näkee sopivasti sisälle, joten jäimme ikkunavahtiin. Jo parin minuutin kuluttua Zero sain 2 sekunnin värinät olohuoneen pöydältä. Juoksi lujaa eteiseen, mutta pian kokeili uudestaan samalla paikalla. Keittiön pöydän äärellä se kävi vain haistelemassa, mutta ei ihme kyllä kiivennyt ylös. Kolmannen kerran Zero jäi kiinni tiskipöydältä.

Voi vitsi, mikä fiilis kun sai käräytettyä koiran sopivalla hetkellä! Löysin itsestäni sisäisen pikku-pirun, joka käkättää kippurassa toisen säikähdettyä. ;) Tänään harjoitukset jatkuvat.

Kuivat tassut

Zerolla on todella kuivat tassut, enkä oikein tiedä mistä se mahtaa johtua. Koira saa päivittäin Nutrolin-öljyä ja lisäksi tallilla ollessaan käy lipittämässä hevosille tarkoitettua öljyä. Rasvasin tassut juuri ja onneksi Zero antaa sukkien olla rauhassa.

PS. Lisäsin muutaman kuvan koirakuvia-sivulle. Lisää tulee joskus, kun saan aikaiseksi.

Tämä kuva on otettu useiden päivien rasvaamisen jälkeen. Nyt tassut ovat jo pehmeämmät, mutta vanhat halkeamat ovat näkyvissä. Mutta edistystä kuitenkin.

Lehtimetsää

Meidän lähimetsässä on paljon enemmän lehtipuita kuin kotona Suomessa. Näin syksyllä on ihana kävellä lehtien peittämiä polkuja. Alla pari kuvaa aamulenkiltä. Zero juoksentelee huvikseen normaalistikin, mutta nyt Fonziekin sai ihan hepulikohtauksen ja paineli pitkin puskia sen sijaan, että olisi haistellut jänisten jälkiä.