Pikkutreenejä

Ai, että kun on mukavaa asua treenipaikan lähellä. Olen ehtinyt hyödyntämään tätä luksusta harmittavan vähän, mutta enemmän silti kuin koko vuonna tähän asti. ;)

Muutamat aamulenkit ovat suuntautuneet hallille. Erään kerran olin sisällä korkeintaan kolme minuuttia, kun otin kaksi siivekettä ja treenasin Zeron kanssa takaakiertoja. Hyvin meni ja hyvillä mielin kotiin. Tänään kävin harjoittelemassa lähdössä istumista parin hypyn takana ja pentu sai vetää putkirallia lopuksi. Voisihan tuon kanssa treenata enemmänkin, mutta kivempi tehdä se seurassa. Fonzie venäytti etujalkansa muutama päivä sitten ja joutui seuraamaan Zeron touhuja kateellisena häkistä. Se ei ontunut enää eilen, mutta parempi lepuuttaa vielä.

Joulukuun aikana olen käynyt treenaamassa muutaman kerran. Zero on tehnyt pääosin putkia, jotka sujuvat mallikkaasti ja myös pussi on hallussa. Fonzie on tehnyt puomin kontaktia vasta kerran hallilla ota-käskyllä. Se kuumenee pelkästä hallista ja esteiden näkemisestä niin että tärisee ja kiljuu. Siksi aion toistaiseksi harjoitella sitä vain ylhäisessä yksinäisyydessä ilman muiden koirien aiheuttamaa häiriötä. Meillä on vielä pitkä matka kunnon kontakteihin.

Zero kävi eräällä iltalenkillä katsomassa isukkinsa agilitytreenejä. En ole itsekään nähnyt Gabrielia koskaan aiemmin agiradalla. Oli kiva huomata, kuinka urokset istuivat kiltisti vierekkäin ilman mitään rähinöitä.

Kännykkäkuvassa Gabriel on vasemmalla seuraten ohjaajan rataantutustumista ja Zero ihailee vierustoveriaan heijastinliivi päällä.

Kävimme kerran Zeron kanssa myös näyttelytreeneissä. Se oli ensimmäinen kerta, kun pennun piti keskittyä minuun vieraiden koirien läsnäollessa. Ensiksi Zero seisoi takajaloillaan ja liikkuminen oli myös kovin ilmavaa. Pian homma alkoi sujua paremmin, joten taidamme suunnata ystävän kehotuksesta Vaasan näyttelyyn ensi huhtikuussa. Sitä ennen ehdimme treenata näytelmiä useampaan otteeseen. Tarvitsen kokemusta ja ohjeita yhtä paljon kuin koirakin, sillä olen siinä lajissa ihan aloittelija. Olen esittänyt kerran edesmennyttä westie-Tobya ehkä 15 vuotta sitten, eikä näytelmien kulku tai säännötkään ole selvät.

Sotku-Pekka

Eräänä päivänä tulimme Kepon kanssa kotiin, kun eteisessä odotti yllätys. Zero oli ottanut pöydältä täyden kaakaojauhepurkin. Sen sisältöä löytyi keittiön lisäksi eteisestä, kahdesta koiran karvapedistä ja lopuksi purkki oli pilkottu sänkyyn. Koirilla ei ole lupaa mennä makuuhuoneeseen, mutta ilmeisesti ovi ei ollut tarpeeksi hyvin kiinni. Sängyssä oli myös paperisilppua (työtodistuksia), mikä aiheutti Kepolle melkein sydänkohtauksen. Onni onnettomuudessa oli, että tuhotut työtodistukset olivat onneksi sieltä turhemmasta päästä.

Työkalupakin sisältöä oli myös kuljetettu sänkyyn ja tuunattu käyttökelvottomaksi. Sillä hetkellä huumori ei riittänyt tuhojen kuvaamiseen, vaan yritin siivota mahdollisimman pikaisesti. Seuraavana päivänä Zero sai kuitenkin koulutuspannan kaulaansa ja minä hiivin keittiön ikkunan alle. Koira istui oven taakse ja odotti hetken, kävi sitten tönimässä kiinniolevia ovia ja otti sitten kohteeksi eteiseen unohtuneen reppuni. Pää syvällä repun sisällä ja etutassut raapien tuli pannasta 2 sekunnin väristys ja Zero loikkasi kaksi metriä taaemmaksi. Istui matolle hetkeksi ja masentuneena meni sitten nukkumaan.

Pitäisi itse nyt olla aktiivinen ja tehdä tätä usein. Varsinkin, jos koira jäisi kiinni pöydätä varastamisesta. Panta on tehokas, jos sitä vain muistaisi käyttää. Koiran reaktio on juuri sellainen, minkä haluankin. Ei pelkää liikaa, mutta keskeyttää toiminnan hetkeksi. Zero on muutenkin melko rohkea ja menee tutkimaan säikähdyksen aiheuttajaa pian uudestaan. Epäilenkin, että jos väristyksiä antaa liian usein, se tottuu eikä panta enää tehoa.

Toisena iltana laitoin maksamakkarat houkuttimeksi, videokameran kuvaamaan ja hiivin jälleen ikkunan taakse. Viereisen asunnon yläkerrasta tuli asukas tupakalle parvekkeelle ja olin hiljaa toivoen ettei hän huomaa minua. Nainen meni sisälle ja mies tuli heti ulos tupakalle. Jonkin ajan jälkeen kysyi: "Moi, onks sulla kaikki okei?" Joopa joo. On mulla. Ehkä.

Pimeässä ikkunasta sisään tuijottavana hämäräperäisenä tyyppinä yritin selitellä pöydällä kiipeilevästä koirasta ja kaukosäätimestä. En ole ollenkaan varma, että naapuri on samaa mieltä mun tervejärkisyydestä, mutta ainakaan poliiseja ei soitettu paikalle. (Kuten meinasi käydä hakiessamme muuttokuormaamme isoisäni kellarista. Naapuri tiesi asukkaan olevan sairaalassa ja luuli pahvilaatikoita kantavia ihmisiä varkaiksi.) Yrityksestäni huolimatta Zero ei kiivennyt pöydälle ja kuvasin maksamakkaraa videolle 23 minuuttia.

Seinäjoen kisat

Olipa hurjan kiva kisata jälleen! Kaikilla kolmella radalla oli hyvä fiilis mennä, vaikka alkuun harmittelin hyppykorkeuksia (45 cm). Se yleensä hidastaa koiraa melkoisen paljon.

Ensimmäinen rata meni vallan mainiosti vitosen virhettä lukuun ottamatta, joka tuli A:n alastulosta. Kontaktivirhe kävi mielessä rataantutustumisessa, mutta päätin olla varmistelematta ja mennä itse lujaa eteenpäin. Jotain pikkumokia tuli lisäksi, kuten koira epäröi putkeen menoa.

B-rata oli hyppäri, jonka hyllytin muuttamalla suunnitelmaa kesken radan. Tarkoituksena oli tehdä pakkovalssi ennen putkea, mutta viime hetkellä lähetin koiran ja takaaleikkasin. Se olisi ehkä toiminutkin paremmalla käskytyksellä, mutta nyt Fonzie palasi takaisin putkesta. Loppurata meni ihan hyvin.

C-radalta tuli nolla, jolla sijoituksena 14. Olen todella tyytyväinen rataan ja varsinkin siitä jääneeseen fiilikseen. A:n alastulo oli hilkulla ja valssi vähän sekava ja puomin suoritus voisi mennä nopeammin ja varmemmin, mutta mitäpä siitä! Fonziella oli vauhtia ja näki kuinka koira nautti. Niin nautin minäkin.

Nyt jäämme kisatauolle ja yritämme opetella sillä aikaa kontaktit kuntoon. Puomi pääasiassa, mutta tämän päiväisen perusteella myös A joutuu treenilistalle.

Hyvän mielen treenit

Tulin juuri treenihallilta ja hymyilyttää. Molemmat koirat olivat ihan mahtavia!

Muutimme vihdoin uuteen osoitteeseen ja mikä koko asunnossa on parasta niin sijainti. Lyhyt kävelymatka hallille takaa ainakin loistavat treenimahdollisuudet! Muutto, remontti ja muut asiat ovat vieneet aikaa ja energiaa, mutta eiköhän se siitä.

Fonzien kanssa tein pientä ratapätkää esteiden ollessa valmiina paikallaan. Numerointia ei ollut, joten keksin itse reitin sopivien estevälien perusteella. Fonzie oli intoa täynnä ja otin radan kaksi kertaa ja lopetin siihen. Mielestäni se oli sopivasti purkamaan paineita huomisia kisoja ajatellen.

Zero meni lähes suoraa putkea, mutkaputkea ja lopuksi opeteltiin pussi. Zero sujahti pussiin yhtä lujaa kuin putkiinkin, joten siinä ei ollut mitään ongelmaa.

Varakoulutin paria ryhmää viime viikolla ja eilen. Jostain syytä pidän todella paljon kouluttamisesta. Olen monesti todennut, että olen itse oppinut agilitystä paljon enemmän kouluttamalla kuin itse treenaamalla. Joskus aikoinaan tarvitsin kouluttajaa sanomaan missä tein virheen, mutta nyt huomaan oman virheeni paljon helpommin itse. Eri asia on se, että kykenisi tekemään miten ajattelee. Luultavasti minulle tulee taas oma ryhmä joulun jälkeen. Kivaa! Meneehän kouluttamiseen paljon aikaa kentällä ja varsinkin itselläni ajatuksen tasolla, mutta kyllä se antaakin paljon. Saa nähdä miten aikani riittää kaikkeen.

Jeppiksen kisat

Fonzie on nähnyt agilityesteitä viimeksi Kokkolassa kisatessa. Nyt mentiin suoraan starttiin Pietarsaaressa ja jännitin hieman kuinka kuumana koira käy ensimmäisellä radalla. Kyllä tauko näkyi koirasta, mutta se kuunteli silti ohjausta yllättävän hyvin. (Aiemmin Fonzie on melkein roikkunut lahkeessa ja kiljunut kohti kattoa, jos ollaan menty kisaamaan ilman treenejä.)

Ekalla radalla medi3-luokassa tuli hurjat 5 tulosta. Suurin osa hyllytti radan heti alussa, kun U-putki oli puomin alla molemmat päät kovin tyrkyllä. Siihen mekin kompastuttiin, mutta enemmän harmitti puomin törkeä kontaktiloikka. Loppurata meni taistellessa ja olin myöhässä monessa paikassa.

Toisella radalla kummitteli ongelmamme vinkulelu. Tuomari lupasi kilpailijoiden käyttää leluja vielä lähtökarsinoissa ja minun jälkeeni tuleva koirakko vingutti lelua kun istutin koiran lähtöön. Kakkoshypyn jälkeen Fonzie loikkasi pari metriä eteenpäin pää ylhäällä etsimään mistä suunnasta vingutus kuului, mutta jatkoi sitten rataa nätisti. Hyllytin radan epäselvällä ohjauksella ja koira hyppäsi hypyn väärinpäin ja meni väärään päähän putkea. Itselläni tuli selvästi keskittymisongelma alun vinkulelu-jutusta.

Kolmannelta radalta 5 virhepistettä. Virhe tuli kepeillesyötöstä, kun koira tuli putkesta lujaa ja menin itse vähän liian edellä ja F tuli niin kiireellä että näin sen menevän ohi. Kiireellä vetäisin sitten itse väärään kakkosväliin. Korjauksen jälkeen rata sujui jälleen ja siitä jäi oikein hyvä fiilis pitkän tauon jälkeen. Onpa kivaa kisata!

Istuin katsomossa seurakavereiden kanssa ja jutut eksyivät alkuperäisistä aiheista. Voi häpeä, jos joku niitä kuunteli tosissaan. Mutta hauskaa oli! Tätä olen kaivannut ihanat koiraihmiset! :D Innolla odotan Seinäjoen hallikisoja.

Lisäyksenä vielä pahoittelut pienelle koiralleni. Videolta näkee kuinka Fonzie kertoo ääneen kohdat, joissa olen myöhässä. "Sano jo!" tai "Mikset sanonut, että sinne eikä tonne!" kuuluu puoleen väliin rataa joka esteellä. A:lta eteenpäin sujuu paremmin, eikä tule kuin yksi viime hetken käännös, josta joutuu huomauttamaan minulle... Yritän olla tarkempana ensi kisoissa.

Hyppyseminaarin antia

Olin koko viikonlopun kuunteluoppilaana Vappu Alatalon hyppyseminaarissa. Asiaa tuli paljon ja osa onneksi ennestään tuttuakin. Päivät olivat pitkiä kun yritti keskittyä koko ajan seuraamaan koiria. Nyt tekee mieli päästä treenaamaan samoja harkkoja omien koirien kanssa. Muistiinpanot pitää pitää tallessa, sillä samoja treenejä voi tehdä kovin eri tasoisille koirille.

Fonzie on kurssilla olevien koirien esimerkeistä päätellen kovin etupainoinen. Tiedän, että sen hyppytekniikka ei ole paras mahdollinen ja ongelmat tulevat esiin erityisesti kisaradoilla, joilla rimat on 45 cm korkeudessa. Fonzie on säkäkorkeudeltaan vain 36 cm, joten nelivitosiin se joutuu ponnistamaan ihan eri tavalla. Aion tehdä hyppytekniikan perusharjoituksia ja kuvata niitä sitten videolle, sillä itse ohjatessa koirasta ei ehdi huomaamaan kaikkea.

Zerolle voi kuulemma tehdä samoja perusharjoituksia, mutta rimojen sijasta siivekkeiden väliin laitetaan speed bumpit. Avustaja voi pitää pentua paikallaan lähdössä ja ohjaaja houkuttelee namin tai lelun avulla koiran eteenpäin. Toinen Zeroon liittyvä asia on jojoilu. Zero pomppii mielellään rodunomaisesti jättiloikkia ylöspäin. Valitettavasti se myös keikahtaa pompuista silloin tällöin vaarallisesti selälleen ja sain ohjeeksi opettaa koiralle palkkaamisen alas maahan. Hauskaltahan pomppiminen näyttää, mutta turvallisuuden nimissä sitä ei kannata vahvistaa palkkaamisella. Toivottavasti koira oppii hallitsemaan kroppansa iän myötä paremmin, eikä satuta itseään sitä ennen kaatuessaan.

Jumppajutuista ei koskaan ole haittaa ja päätin että otan tavaksi treenata molempien koirien kanssa vähän kerrallaan syviä lihaksia harjoittavia liikkeitä. Uskoin etukäteen, että Fonzien kanssa tekeminen on helppoa, mutta Zero on sellainen lötköpötky että käsittelemistä pitää treenata. Koiran saa vaikka vääntää solmuun, mutta juuri jumppajuttujen kannalta ei ole hyvä että se heittäytyy rentona ihmisen varaan. Todellisuudessa kävi toisin: Fonzie tarjosi namiharjoituksissa kaikki osaamansa temput peräkkäin kauhealla vauhdilla. Zero taas seisoi mallikkaasti ja sain nostella jalkoja ja "töniä" kyljistä ihan rauhassa.

Mökillä

Matka Suomeen sujui hyvin ja nyt asustelemme mökillä odottaen vuokra-asunnon vapautumista. Vaikka muuttoon liittyy paljon ärsyttäviä virastoasioita, niin vastapainona pääsemme nauttimaan saunasta ja takkatulesta.

Back to Finland

Meillä on Suomeen muutto edessä. Koirien osalta se tietää iloista muutosta, kun harrastustoiminta aktivoituu kunnolla. Treenit jäi täällä niihin kahteen kertaan Uppsalassa ja kotona on otettu pelkästään 2on 2off -juttuja laudan kanssa.

Ilmoittauduin heti viikonlopuksi Vappu Alatalon hyppyseminaariin kuuntelupaikalle. Ystäväni vinkkasi Pietarsaaren kisojen ilmoittautumisen päättyvän tänään ja ilmo lähti samantien. Samalla suunnittelin meneväni vielä Seinäjoen kisoihin joulukuun alussa. Zeron kanssa haluan pentukouluun ja näyttelykoulutukseen. Fonzien kanssa ryhmätreeneihin ja tietenkin suunnittelen paljon itsenäistä treenaamista kontaktien suhteen. Oi, oi, oi kun kalenteri täyttyy nopeasti... Vielä lisäksi aion ilmoittautua jälleen varakouluttajaksi. Kivaa!

Taukoa on ollutkin melkein koko vuosi, joten en meinaa malttaa pysyä housuissani. Fonzien kontaktit aion silti opettaa uudelleen talven aikana. Seinäjoen kisoihin asti aion pitää lautatreenin ja puomin erillään. Kisojen jälkeen aion siirtää laudalla treenatun ota-käskyn puomillekin. Treeneissä ajattelin palkata koiran ratatreenin aikana ennen puomia ja ottaa sen erikseen. Keväällä sitten en starttaa ennenkuin kontakti sujuu puomillakin. Suunnitelma ainakin on, toteutusta vaille. ;)

Aloitan varmaan muuttolaatikoiden pakkaamisenkin koiratavaroista...

Kiinni itse teosta

Päätimme puuttua Zeron pöydälle kiipeämis

-ongelmaan nyt tosissamme. Uppsalan tuliaisina kauko-ohjattava koulutuspanta! Haaveilin moisesta jo aiemmin kun selailin verkkokauppoja, mutta onneksi kyseinen kapistus löytyi huomattavasti edullisempana ostosreissulta. Eilen illalla sitä piti jo testata. Panta antaa värinää, joka vastaa periaatteessa puhelimen värinähälytintä tai valittavana on myös piip-ääni.

Laitoin videokameran kuvaamaan keittiön pöytää, jolla oli tyrkylle jätetyt lautaset makkara-annoksineen. Teimme kepon kanssa lähtöä pukemalla takkeja ja menimme ulos. Sekä keittiön että olkkarin ikkunoista näkee sopivasti sisälle, joten jäimme ikkunavahtiin. Jo parin minuutin kuluttua Zero sain 2 sekunnin värinät olohuoneen pöydältä. Juoksi lujaa eteiseen, mutta pian kokeili uudestaan samalla paikalla. Keittiön pöydän äärellä se kävi vain haistelemassa, mutta ei ihme kyllä kiivennyt ylös. Kolmannen kerran Zero jäi kiinni tiskipöydältä.

Voi vitsi, mikä fiilis kun sai käräytettyä koiran sopivalla hetkellä! Löysin itsestäni sisäisen pikku-pirun, joka käkättää kippurassa toisen säikähdettyä. ;) Tänään harjoitukset jatkuvat.

Kuivat tassut

Zerolla on todella kuivat tassut, enkä oikein tiedä mistä se mahtaa johtua. Koira saa päivittäin Nutrolin-öljyä ja lisäksi tallilla ollessaan käy lipittämässä hevosille tarkoitettua öljyä. Rasvasin tassut juuri ja onneksi Zero antaa sukkien olla rauhassa.

PS. Lisäsin muutaman kuvan koirakuvia-sivulle. Lisää tulee joskus, kun saan aikaiseksi.

Tämä kuva on otettu useiden päivien rasvaamisen jälkeen. Nyt tassut ovat jo pehmeämmät, mutta vanhat halkeamat ovat näkyvissä. Mutta edistystä kuitenkin.

Lehtimetsää

Meidän lähimetsässä on paljon enemmän lehtipuita kuin kotona Suomessa. Näin syksyllä on ihana kävellä lehtien peittämiä polkuja. Alla pari kuvaa aamulenkiltä. Zero juoksentelee huvikseen normaalistikin, mutta nyt Fonziekin sai ihan hepulikohtauksen ja paineli pitkin puskia sen sijaan, että olisi haistellut jänisten jälkiä.

Tuholainen

Zero on ihan mahdottoman kiltti, kun väkeä on kotona. Mutta hiirillä on tapana tanssia pöydillä kissojen ollessa poissa. Tässä tapauksessa kirjaimellisesti.

Koirilla ei ole lupaa mennä sohvalle. Fonzie tietää sen, mutta on hyväksikäyttänyt poissaoloa ja silloin tällöin sohvalta on löytynyt lämmin kuoppa tyynyjen seasta valkoisilla karvoilla höystettynä. Tämän vuoden aikana, mitä olemme asuneet ulkomailla Italiassa ja Ruotsissa, en usko Fonzien olleen luvatta sohvalla montaakaan kertaa jos ollenkaan. Sen sijaan Zero on ottanut nyt tavaksi loikata sohvalle heti tilaisuuden tullen.

Voiko tämä tyyppi tehdä mitään väärää?

Zero-hiiri tanssii keittiön pöydällä jäljistä päätellen. Lautaset on nuoltu, pöytäliina rutussa ja se varastaa myös tavaraa tiskipöydältä. Yhtenä päivänä löysin puoliksi syödyn (valitettavan mehukkaan) kiivin sohvalta. Erään kerran ruokapöydän tuolit olivat sohvalla esteenä, eikä koiraa näkynyt sohvalla. Tuolien takaa löytyi kuitenkin länderin pesä, jossa oli paloiteltu keittiön pöydältä varastettua pizzalaatikkoa. Askartelu on kivaa.

Eilen taas naulakossa roikkuneen takkini taskusta oli kaivettu namipussi, joka oli tyhjänä missäs muualla kuin sohvalla. Joo-o! Sohvakoira todellakin. Ymmärtäisin paremmin, jos se seuraisi Fonzien esimerkkiä, mutta nyt ei voi edes syyttää pientä parsonia.

Pitää kai olla tyytyväinen, että pentu ei ole purrut mitään arvokasta. Ainoa rikottu esine taitaa olla minun muoviset ajolasini, joissa sangat on purtu poikki korvan kohdalta. Ja jos oikein yrittää olla positiivinen, voi olettaa että omistajat saisivat tästä motivaatiota pitää ruokatavarat kaapissa ja pöydät siisteinä. Haaveilen silti niistä teknisistä vehkeistä, millä voisi seurata koiraa sen yksinollessa ja yllättää itseteosta.

Yön aikana pöydältä oli kadonnut avaamaton leipäpussi. Joku oli sen kyllä avannut, eikä enää voinut sen jälkeen omassa sängyssä nukkua. Joutui tunkea Fonzien kanssa samaan petiin.

Loistava lauta

Rakensin reilu vuosi sitten "laudan". Se on 30 cm leveä, 150 cm pitkä ja päällystetty kuramatolla. Lauta on apuvälineenä kontaktien opettelemisessa ja sen paikkaa on helppo siirtää.

Fonzielle opetin sillä 2on 2off -asentoa kotona edellistalvena, mutta laiskuuttani opetus jäi kesken, enkä edes siirtänyt lautaa ulos. Kotona sisällä ei ole mitään häiriötekijöitä ja koira näytti osaavan asennon jo loistavasti. Totuus oli kuitenkin se, että pystyn siirtymään itse koiran edessä aika kauaskin, mutta en irtoamaan sivusuunnassa tai jäämään taakse. Silloin koira kääntyy minua kohti, takajalat edelleen laudalla, mutta vaarallisen näköisenä reunalla keikkuen.

Nyt lauta muutti Ruotsiin ja opetus jatkuu täällä. Paljon pitää töitä tehdä ennenkuin siirrän laudan ulos omalle pihalle tai siitä jonnekin häiriöiden äärelle. Vakaa aikomus kuitenkin on, että tästä eteenpäin Fonzie ei näe puomia ennekuin kontaktikäsky "ota" on varma edes laudalla.

Zero opettelee kontakteja samalla tavalla, mutta on sen kanssa vasta haetaan oikeaa asentoa laudan päällä. Päähänpistona ajattelin kokeilla myös keinua. Lauta oli sisällä kynnyksen päällä niin että ilmassa oleva pää oli noin viiden sentin korkeudella. Eihän se paljoa tärähdä, mutta Zero ei tuntunut edes huomaavan moista. Tästä on hyvä jatkaa. Alla video toisesta keinusuorituksesta. Olen ihan mahdottoman ylpeä reippaasta pennusta! <3

Tuo vesileima vähän häiritsee videossa, kun konvertointiohjelmasta ei ole virallista versiota. Pitäisi kaivaa jokin toinen ohjelma, mutta olen liian laiska.

Kuusi starttia

Eilen talkoiltiin kotiseuramme kisoissa ykkös- ja kakkosluokissa ja tänään oli kolmosten vuoro kisata. Ensimmäiseltä radalta Fonzielle ruma kontaktiloikka puomilta, vaikka olin melko lähellä. Toiselta radalta nolla, jolla sijoituksena 4. mutta vauhti oli jälleen kateissa. On meillä ollut raskas reissukin, mutta tuo ei näyttänyt väsymykseltä vaan siltä samalta entiseltä hitaudelta. Viimeiseltä radalta tuli vitonen kepeiltä, vaikka oletin kohtaa melko helpoksi. Lähes suora lähestyminen, mutta koira meni kolmanteen keppiväliin. Se rata meni yliajallekin keppien uusinnan kanssa, joten vauhti ei todellakaan päätä huimannut.

Fonzien lisäksi sain kunnian ohjata ystäväni Jonnan koiraa Wendyä. Oli huippua! Hyllytin ekan radan toiselle hypylle, kun koira kaarsi takaakierrolla koko esteen ympäri ja hyppäsi väärinpäin. Toiselta radalta nollavoitto ja koiran kolmas agilityserti! Jihuu! Viimeinen rata hyllytettiin kolmanneksi viimeisellä esteellä, putkella. Luulin vedättämisen riittävän, mutta Wendy paineli iloisesti ensimmäiseen tyrkyllä olevaan putken päähän. Oli mielenkiintoista kisata kahdella koiralla samat radat samassa luokassa. Kahdella ensimmäisellä radalla ohjasin pari kohtaa erilailla, mutta viimeisellä luotin samaan suunnitelmaan, joka periaatteessa toimi vaikka virheitä tulikin molemmille.

Nämä olivat toistaiseksi viimeiset tiedossa olevat kisat, sillä Ruotsissa ei ole oikein kisoja tarjolla ja Suomen reissuista ei ole tietoa. Sen lisäksi Fonzie tulisi rekisteröidä Ruotsin rekkariin, että saisimme edes kisata siellä jatkossa. Kisatauko on nyt siis edessä ja nyt jos koskaan aion keskittyä kontakteihin! Enää en halua rataantutustumisessa miettiä omaa paikkaani sen mukaan, etten voi irrota koirasta.

Huomenna ajelemme jälleen Turkuun, josta matka jatkuu laivalla Ruotsiin. Onneksi matkustaminen sujuu karvakuonojen kanssa helposti. Fonzie on elämänsä aikana reissannut paljon mukana ja pentu ottaa siitä mallia ollen rennosti vieraissakin paikoissa.

Ai niin, kyllä siitä Zerostakin tulee saunoja. Istuskeli Fonzien alapuolella alimmalla lauteella ja katseli välillä ylöspäin, että F vain makoilee ja läähättää. Eipä ollut silläkään mitään hätää pois, eikä säikähtänyt edes löylyjä.

Koirakavereita Suomessa

Tällä hetkellä olen Suomessa, jonne tulin auton katsastuksen vuoksi. Pitihän reissu suunnitella kotiseuran agilitykisojen mukaan, joten sunnuntaina starttaamme viimeisen kerran tänä vuonna. Fonzie on tottunut reissaamiseen, joten sille tässä ei ole mitään uutta. Se sopeutuu moneen paikkaan nopeasti ja on siksi hyvä malli Zerolle.

Parin päivän aikana pitää ehtiä näkemään monta kaveria ja yllätys, yllätys, niillä kavereilla sattuu olemaan koiria. Zero sai tutustua moneen uuteen koirakaveriin ja metsälenkillä käytiin myös Zeron vanhempien kanssa.

Zeron äiti Lina, Zero itse ja isukki Gabriel.

Zerppis on ihan äitinsä näköinen!

Zeron ja Tessa-siskon leikkejä

Oli huippujuttu, että Zeron sisko Tessa tuli vierailulle kasvattajan luokse. Lina komensi Tessaa ja Gabriel Zeroa, mutta kun pennut pääsivät kahdestaan ulos, vauhti kiihtyi niin hurjaksi ettei kameralla saanut hämärässä kuin epätarkkoja kuvia.

Perjantaina käväistiin aamulla KiltAreenalla eli koiraseuramme omalla treenihallilla. Zero teki suora putki + hyppy -sarjaa pallopalkalla. Olen tosi tyytyväinen sen iloiseen tekemiseen ja vauhtiin! Vanhempieni kääpiösnautseri Väinö pääsi myös hallille mukaan ja teki muutamaa hyppyä. Olen opettanut sille jotain pientä ja oli huvittavaa kuinka se oli riemuissaan nähdessään esteet.

Nyt saunaan! Meillä ei ole saunaa Ruotsissa, joten saunominen tuntuu erityisen mukavalta. Fonzie on kova saunomaan ja juoksee yhdestä sanasta pesuhuoneen oven taakse. Zero ei ole koskaan päässyt kyseiseen hemmotteluun, joten nyt on sen aika.

Zeron ekat treenit

Torstaina lähdin töistä aiemmin ajaakseni Uppsalaan treenaamaan. Edelliskerralla treenit "jouduttiin" lopettamaan pimeyden takia ja sen vuoksi nyt mentiin kentälle aiemmin. Viime viikolla Zero ei päässyt tekemään mitään, joten nyt tuli sen vuoro ensimmäisenä.

Tarkoitukseni oli opettaa Zerolle oikea agilityputki ja laittaa sitä mutkallekin. Tähän asti se on juossut lyhyttä ja suoraa ikea-putkea kotona. Rakensimme vanhemmille koirille tuoreiden MM-kisojen medien yksilöradan ja Zero juoksi sen ajan radalla irti. Meni itsekseen ensin lähes suoraa putkea ja sitten mutkaputkeakin. Eipä tarvinnut koiraa opettaa! Pääsin palkkaamaan taskussa olleella narupallolla ja sen jälkeen koira juoksi putkea edestakaisin narupallo suusta heiluen. Ihana, iloinen pentu!

Kotona ollaan harjoiteltu paikallaoloa ja parina kertana takaakiertoa. Teimme suoraan hyppy - hyppy - takaakierto - mutkaputki -radan. Ihan huippua! Onneksi on treenikaveri, joka auttaa kommenteilla ja videoi vielä suorituksen. Tosi kiva huomata, että voin ohjata lelu toisessa kädessä ja koira toimii. Fonziella se ei olisi alkuaikoina onnistunut ollenkaan.

Otin vielä välistävedon molempiin suuntiin ja pallo lensi palkaksi. Siinähän sitä olikin ekaksi kerraksi treeniä. Fonziella jatkui edellisviikon vauhti, mutta se ei enää kääntynyt tottuttuun tapaan nätisti esim. välistävedolle.

Tänään kisasin Fonzien kanssa kaksi rataa Tukholmassa. Radat eivät olleet vaikeita, mutta meidän osuus oli ihan pelletouhua. Näissä kaksissa treeneissä ilmennyt uusi vauhti oli mukana kisoissakin, mutta siinä olikin positiiviset seikat. Ekalla radalla koira tuli kakkosesteenä olleen puomin ohi, alastulokontaktilla katselee ihan eri suuntaan kuin missä minä olin, tuli keinusta ohi puraisemaan esteen numeroa, jättää pari nenän edessä ollutta hyppyä hyppäämättä jne. Ei ollenkaan tyypillistä Fonzien käytöstä. Toka rata oli vähän parempi, mutta kolmoshypyn jälkeen otti ansaputken, kävi jälleen tutkimassa parin metrin päässä olevaa keppien numeroa ja jätti tyrkyllä olleen putken välistä. Huoh!

Tottakai omassa ohjauksessa oli mokia, mutta tuo ei ole minun koirani! Siihen uuteen vauhtivaiheeseen olen edelleen todella tyytyväinen, mutta ilmeisesti kaikki muu pitää opetella uudelleen. Olemme treenanneet viimeksi viime vuoden puolella, joten saattaa taukokin vaikuttaa. Olemme kuitenkin kisanneet tänä vuonna muutamia kertoja, eikä tätä ilmiötä ole aiemmin esiintynyt. Hämmentävää käytöstä.

Vauhti-Vontsi

Eilen tuli vierailtua ensimmäistä kertaa Uppsalan kentällä. Varsinaisia treeniryhmiä on ilmeisesti vain yksi alkeiskurssin lisäksi, joten osallistujat ovat kovin eritasoisia. Meillä oli omat treenit suomalaisen, tänne opiskeluiden takia muuttaneen Heidin kanssa. Vettä satoi koko ajan ja yksi hillitön kuurosade kasteli sen mikä oli siihen asti pysynyt kuivana.

Fonziella oli vauhtia! Mahtavaa, sillä se meiltä on yleensä puuttunut. Toki noin positiivisen yllätyksen lisäksi kaupantekijäisenä tuli mahtavat kontaktiloikat. Täh! Vaikka kontaktit on "työn alla" uudelleen opettelussa, niin ei meille kontaktivirheitä ole paljoa ropissut. Tämän hetkinen kontakti on koiran hidastaminen alastulolle "odota" sanalla, mutta olen opettanut 2on 2off-asentoa kotona jonakin päivänä oikealle puomille siirrettäväksi.

Radanrakentamisen aikana muutama koirakko treenasi tokoa aidan takana ja joku palkkasi vinkulelulla. Kuten tavallista, vingun kuultuaan Fonzie rääkyy ja riekkuu. Kyllä! Se ei hauku, ei ulvo vaan rääkyy. Tokoilijat olivat jo paenneet sadetta ja häipyneet vinkuleluineen kun me pääsimme radalle. Luulen silti, että vauhti on peräisin siitä.

Kokeilin joskus palkata koiraa vinkulelulla ja periaatteessa se toimii, mutta käytännössä koira kuumuu välillä ihan mahdottomaksi. Hyökkää pari metriä jonnekin suuntaan, kuono kohti taivasta ja kiljuu. Ei näe esteitä eikä varsinkaan kuuntele ohjausta. Voisi olla aika kokeilla taas, miten koira reagoi nykyään tuohon maagiseen kumiesineeseen. (Saman asian ajaa muuten ilmapallot. Haisee varmaankin samanlaiselle kumelle.)

Kontakteja lukuunottamatta Fonzie toimi oikein näppärästi. Irtosi nätisti esteille ja kääntyi nopeasti. Oma ohjaamiseni oli suurimmaksi osaksi roiskimista. Tyrkkäsin koiraa sinne ja tänne, mutta lopputulos oli parempi kuin ohjaamisesta olisi voinut päätellä. 30 esteen rata oli minulle liian pitkä. Sekä juoksukunto että ohjaamiseen keskittyminen laski loppua kohden.

Valitettavasti pimeä tuli ennen Zeron treenivuoroa. Ajattelin ottaa sen kanssa oikeaa agilityputkea ja kääntää sitä hieman mutkalle, mutta ehkäpä ensi kerralla. Z juoksenteli rataantutustumisen ajan ja pomppi ohjaavaan käteen. Nyrkissä oleva käsi tarkoittaa tietenkin koiran mielestä namipiiloa. Yritetään päästä kentälle ensi viikolla uudestaan, vaikka työt yrittävät haitata harrastusta. Seuraavalla viikolla pitäisi alkaa talvikauden treenit jossakin maneesissa.

Metsästyskoira tai sitten ei

Tulin juuri aamulenkiltä lähimetsästä, jossa sydämen tykytyksiä aiheutti jänis. Se lähti liikkeelle vain metrin päästä irti olevista koiristani. Tämä oli ehkä viides kerta tässä paikassa asuessamme, että jänis kiitää pitkin peltoa tai metsää Fonzie perässään. Huusin koiraa ja kuten tähän asti aiemmillakin kerroilla, Fonzie palasi luokseni hetken juostuaan. Koko loppulenkin ajan se kuitenkin etsi jälkiä.

Aiemmilla kerroilla en ole ollut varma, onko Zero edes tajunnut jäniksen läsnäoloa vai onko se vain ollut välittämättä siitä. Nyt se ainakin näki jänön kunnolla, mutta meinasi lähteä vain Fonzien perään juoksukilpailun merkeissä, kunnes palasi parin kymmenen metrin päästä luokseni. Olenhan minä ollut tietoinen, että länderi on seurakoira eikä sillä kuuluisikaan olla varsinaista riistaviettiä. On vain kovin hämmentävää huomata se käytännössä, kun on tottunut karjumaan naama punaisena pienen valkoisen perään.

Kromfohrländer rotuna on kettuterrierin ja grand griffon vendeenin risteytys. Kettuterrieriä kuvataan rotuyhdistyksen sivuilla: "Kettuterrieri on kehitetty metsästyskoiraksi lähinnä ketun metsästykseen. Monipuolisena metsästyskoirana se soveltuu hyvin kaikkien pienpetojen luolametsästykseen. Kettuterrieriä käytetään myös haavoittuneiden eläinten jäljestämiseen, noutajana riista- ja vesilintujen metsästykseen sekä riistaa esille ajavana koirana." Bassetkerho ry taas kertoo näin: "Grand griffon vendeeniä voi Suomessa käyttää jäniksen- ja ketun ajossa. Ajokoemuodot tällä rodulla ovat dreeverien ajo- ja ketunajokoe"

Mielenkiitoista! Minun pieneen päähäni ei mahdu miten metsästyskoirista voi periytyä seurakoira. Tosiasia taitaa kuitenkin olla, että minulla on vain yksi metsästykoira ja toinen on metsässä viihtyvä koira.

Tappajakoirat olohuoneessa unien jälkeen.

Tahtoo liitämään!

Treeni-intoa riittäisi nyt säkkikaupalla. Viikkotreeneissä olemme olleet viimeksi viime vuoden puolella, joten ei ole kumma jos on kova hinku kentälle. Olen arponut jonkin aikaa mihin seuraan liittyisin, jotta pääsisin viimein treenaamaan. Juuri äsken maksoin jäsenmaksun Uppsalaan. Täälläpäin ei ole kovin kummoisia talvitreenipaikkoja tarjolla, joten ajelen mielelläni tuonne 40 km päähän päästäkseni treenaamaan.

Itselläni on yksi ikea-putki ja kaksi hyppyä muistuttavaa rakennelmaa, joiden avulla olen yrittänyt vähentää koiran kuumumista ennen kisoja. Pitkän tauon jälkeen Fonzie käy aika kuumana ensimmäisen radan ajan. Se kiljuu, pyörii eikä irtoa esteille. Yleensä toiselle radalle tuo riekkuminen on jo hävinnyt. Seuraavat kisat on parin viikon päästä Tukholman Kistassa.

Pitää yrittää mennä käymään Uppsalan treenikentällä heti tällä viikolla. Näkisi Zerokin ensimmäisen kerran oikeita agilityesteitä. Jee!

Tähän mennessä olen treenannut Zeron kanssa paikallaoloa "esteen" takana. Se sujuu mielestäni oikeinkin hyvin. Voin itse kävellä esteen taakse ja nostaa ohjaavaa kättä ilmaan koiran pysyessä paikallaan. Lisäksi olen opettanut 2on 2off -asentoa sisällä portaikon alimmalla portaalla, joka on hieman muita matalampi. Käytin naksutinta apuna ja pari kertaa Z on juossut portaille otettuani vain naksuttimen esille. Asento ei tule vielä täysin oikein, välillä koira istuu peppu portaalla ja kaikki jalat lattialla. ;D

Zero on ollut kaikenkaikkiaan helppo pentu. Valtavan työn opettamisessa on tehnyt Fonzie. Pikku-apina matkii kaikessa Fonzien käytöstä. Mutta ovat ne niin erilaisia! Esimerkiksi naksuttimen alkuvaiheessa teimme temppua, jossa pääsin palkaamaan kahdesti nopealla tahdilla. Sen jälkeen koira meni vain maahan makaamaan. Väsymystä se ei tosiaankaan ollut kun juuri aloitettiin, mutta olen tottunut enemmän Fonzien tyyliin. Se pyörii tuskissaan ja yrittää keksiä mitä tuli tehtyä, jotta saisi taas namin. Jos ei keksi, niin tarjoaa temppuja, tuo tavaroita, vinkuu ja siitä oikein näkee miten savu nousee korvista aivojen raksuttaessa melkein ylikierroksilla. Ihanaa että koirat ovat erilaisia, mutta minulla tulee olemaan paljon opettelemista tuon pennun kanssa.

Tässä on jo vähän vanhempi kuva Zeron ekoista putkitreeneistä.

Käytin hyväkseni Fonzien apua ja pentu juoksi iloisena perässä.

Aloitus

Aloitin ensimmäisen blogini kirjoittamisen muutettuamme ulkomaille. Tarkoituksena oli kertoa kuulumisiamme kätevämmällä tavalla kuin kirjoittaa jokaiselle ystävälle sähköpostia, jossa sisältö olisi suurinpiirtein sama. En pidä erityisesti kirjoittamisesta, mutta blogin pitämiseen onkin toinen syy. On todella mukavaa lueskella vanhaa blogia ja katsella kuvia, kun aikaa on kulunut. Hullua miten nopeasti ihminen unohtaa! Siitä syystä aloitan myös tämän, koirieni tekemisiin liittyvän sivuston. Toivon huomaavani positiivisia asioita edistymisestä. Edistymistä ei huomaa, jos edellisen taitotason ja pienet ongelmat unohtaa.

Vaikka ensisijaisesti kirjoitan itselleni, on tarkoituksena kertoa koirien kuulumisia myös muille. Toivon kovasti kommentteja, sillä ne tsemppaavat kirjoittamaan lisää. Nautin itse muiden blogien seuraamisesta, joten toivottavasti saan annettua samaa iloa myös jollekulle muulle. Todennäköisesti tulen myös lisäämään ottamiani koirakuvia muiden koirista.