torstai 31. toukokuuta 2012

Yllätyslahja

Sain ystävältäni yllätyksenä tiskirätin. Jos joku tuntee vähääkään koiriani, tietää kyllä ketkä kuvassa ovat... En voisi paremmin kuvailla niiden tapoja nukkua, sillä Zero nukkuu puolet ajasta selällään ja Fonzie kuvan mukaisesti mahallaan. Milloin siivousvälineistä tuli niin ihania, että niitä ei raaski käyttää? Taidan pitää tuon paketissaan, ettei Kepo vahingossakaan likaa sitä. :D

Kiitos! <3

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Viimeinen mahdollisuus

Eilen oli Vaasassa meidän viimeiset kisat ennen SM-kisojen ilmoittautumisajan umpeutumista. Lähdin saalistamaan puuttuvaa tuplanollaa, vaikka keväällä ajattelin ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia saavuttaa viittä nollaa yhdessä kuukaudessa "väkisin". Mutta vain tuplan puuttuminen aiheutti paineita, joita ei olisi ollut jos useampi nolla olisi puuttunut.

Suunnittelin mielestäni ensimmäisen radan ohjauksen tosi tarkasti. Kepit oli kolmantena esteenä suljetussa kulmassa ja mietin, etten saa mennä liian lähelle kakkoshyppyä peittäen samalla kepit. Näin toiminkin, mutta en käskyttänyt keppejä riittävän ajoissa vaan koira kaarsi hätäisellä korjauksella kakkosväliin. Vitonen siitä ja matka jatkui ihan mallikkaasti. En ymmärrä miksi Fonzie kielsi samalla radalla putken vaikka oli jo menossa sinne. Jätin korjaamatta, joten tuloksena hylkäys.

A-rata

Toinen rata oli aika lailla hallussapitoa minun osaltani. Jätin koiran lähtöön ja hoin itselleni "Huolellisesti!". Se toimi ja nolla tuli. Varmistelin jopa päällejuoksua moneen kertaan, kun Fonzie jätti Lapualla esteitä hyppäämättä. Kaarroksia ei tullut ja kontakteilla ei hidasteltu turhia, mutta ihanneajat olivat kovat. Voittajalla -2 sekuntia ja meillä se tarvittava -1 pilkku jotain. Sijoituimme toiseksi ja mieliala nousi huimasti, kun toivoa ei oltu menetetty.

B-rata

Kaikki jäi viimeisen kortin varaan viimeiselle hyppärille. Maaliin tullessani en tiennyt oliko tulos nolla, sillä mineissä ihanneaikaa ei alittanut yksikään koirakko. Seurakaveri oli käynyt kysymässä riittikö meillä aika ja sitten tuuletettiin! Tuplanolla tuli kuin tulikin ja hymyilin koko kotimatkan itsekseni.

C-rata

Olen aiemminkin sanonut, että ohjaan parhaiten paineen alla, mutta tämä oli jo tiukilla. Nyt starttaan siis Jyväskylässä kahden koiran kanssa sekä medi-joukkueessa lauantaina että yksilökisassa sunnuntaina. Aikojen puolesta ei ole mitään menestyspaineita yksilöissä, mutta aina on paras tavoite parantaa edellisvuodesta. Silloin yksilökisassa ekalta radalta tuli 0 ratavirhettä, mutta sekunti yliaikaa.

torstai 24. toukokuuta 2012

Onnea on...

...aamukahvi meren rannalla hyvässä seurassa. Lapuan kisoista jäänyt harmitus haihtui joutsenen lentäessä meren pinnan yläpuolella, kahvikuppi kädessä ja hiekkaa hiuksissa. Koirat kävivät vuoroin kahlaamassa rantavedessä ja juoksivat sitten hepulipyrähdyksiä omistajien saadessa hiekat päällensä. Tällä hetkellä hukun työjuttuihin ja metsälenkki heti heräämisen jälkeen oli kuin oikea loma stressin keskellä.

<3

Eilisilta meni tosiaan Lapuan kisoissa. Tuplanollaa lähdin hakemaan, mutta tuliaisina tuplahylly. Ensimmäisellä radalla ohjasin ihan jotain muuta koiraa kuin omaani. Kevättalven kontaktitreenien jälkeen puomi on houkutellut niin paljon etten osannut odottaa mustaan putkeen irtoamista. Hylkäyksen jälkeen yritin ohjata tosissani, mutta koira irtosi A:lle mitä se ei ole eläissään tehnyt. Ei hypännyt nenän edessä olevia esteitä vaan jätti välistä. Omituinen kuumakalle. Tuollaista se on tehnyt viimeksi erittäin pitkän tauon jälkeen, mutta nyt taukoakaan ei ole ollut.

Toisella radalla juuri lähtöön siirryttäessä joku vingutti lelua kauempana. En saanut F:ää istumaan edes kohti ensimmäistä estettä sen vilkuillessa taaksepäin. Ohjasin sitten koko radan huutamalla tässä-käskyjä, jotta koira pysyisi radalla. Pysyihän se, mutta en käskyttänyt yhtä estettä tarpeeksi, josta tuli sitten kielto-vitonen ja koira hyppäsi saman hypyn väärinpäin. Muuten paljon parempi rata. Masentaa katsoa edes videoita, joten en viitsi ladata niitä tänne. Tuo ylläoleva kuva on paljon positiivisempi. 

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Hyvä päivä Jeppiksessä

Pietarsaaren kisoissa starttasin Fonzien ja Onnin kanssa. Edellispäivän satoi vettä, mutta kisapäivänä oli aivan mahtava agilitysää. Tuomarina toimi Rauno Virta ja radat olivat kivoja, joskin yllättävän helppoja. Siitä huolimatta kolmosissa tuli melko vähän tuloksia. Ensimmäiseltä radalta Fonzielle 5 vp ekan riman tiputuksesta. Kyllä harmitti! Tuplanollaa lähdettiin hakemaan ja ensimmäinen rima tuli alas. Muita virheitä radalta ei tullutkaan. Meno tuntui melko hitaalta, mutta se saattoi johtua osittain rimojen korkeudesta (45 cm).

Onni se sitten ottikin nollavoiton. Sillä on lempiesteitä joille irtoaa helposti, mutta nyt sain pidettyä suunnan oikeana loppuun asti. Vauhtia ei ollut mitenkään hurjasti, mutta se helpotti ohjaamista.

Fonzie A-radalla

Onni A-radalla

B-radalla Fonzien ainut virhe oli viimeinen rima. Muistikortti loppui kesken radan ja siksi ei näy mitä minä sekoilen A:n jälkeen. Olin myöhässä ja Fonzie oli ihan huippuvireessä. Nyt oli sähäkkä parson käsissä, enkä tajunnut vauhtia kuin radalla enkä siinä enää osannut muuttaa ratasuunnitelmaa. Fonzien ylikuumentuessa se rääkyy ja sinkoilee minne sattuu eikä suorita välttämättä nenän edessä olevia esteitä. Nyt se oli aivan mahtava. Keskittyi tekemiseen täysillä! Siksi harmittaa viimeisen esteen riman pudotus.

Ohjasin Onnia paljon huonommin B-radalla ja kaarroksia tuli jonkin verran, mutta koira oli hieno! Ennen keppejä yritin tehdä jotain sylkkärin tapaista, mutta koira pyörähti kokonaan ympäri ja aikaa paloi. Virheitä ei tältäkään radalta, joten tuplanolla ja sijoituksena 2.
Jonna ja Wendy voittivat radan ihan ansaitusti. :)

Fonzien B-rata


Onnin B-rata

Zero oli mukana kisaturistina. Pidin sitä välillä katsomassa ratoja enkä lakkaa ihmettelemästä kuinka hienosti se käyttäytyy eri paikoissa. Osittain ihmetykseni johtuu Fonziesta, sillä sitä ei voi pitää lähelläkään rataa hurjan kiljumis-rääkymis-shown takia. Mahtava juttu, jos Zero vain pysyisi tuollaisena leppoisana kisapaikoilla. Kaverin koiraa mitattiin vieressä ja kävin kysymässä, jos Zerokin voitaisiin mitata. Virallista mittausta ei voida suorittaa kuin 18 kk:n ikäiselle koiralle, mutta eipä tuo tuosta enää kasva. Zero on MEDI! Olen niin iloinen ja helpottunut. Ja vieläpä reilu sentti varaa ylärajaan, joten ei huolta enää.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Kotikisat

Nyt on väsynyt olo. Eilen olin koirasalilla (kummipoikani nimitys hallille) vaivaiset 13 tuntia. Edellispäivänä olin 4 tuntia kouluttamassa, treenaamassa ja siistimässä hallia kisoja varten ja sen jälkeen urakoin tuomarinsihteerilaput yömyöhään.

Onneksi kolmoset aloittivat ja kisasin ensimmäiset kisat Onnin kanssa. Ensimmäisen radan alku meni hyvin, kunnes Onni päätti käydä haistelemassa keppien numeroa. Onnilla on ollut keväisin omia metkuja, joten mitäpä tuosta. Keppien jälkeen suunnittelin hypyille pakkovalssin, välistävedon ja viskin. Ohjasin pakkovalssin jälkeen suoraan takaakierrolle ja samalla hoksasin unohdukseni. Loppuradalla kokeilin hyllyn kunniaksi sylkkäriä vasemmalle (joka on kuulemma vaikea O:lle) ja jäin liikaa koiran taakse, jolloin lähetin sen "kiipeemään" väärää kontaktia. Fonzie teki A-radalla nollan, joka ei tuntunut itsessään mitenkään hyvältä, mutta nolla on nolla! :)

Onnin A-rata

Fonzien A-rata. Kuvassa olen pahasti myöhässä! :)

B-rata meni Onnin kanssa jo toisin sujuvasti. A:n jälkeen tuli suoraan muuri ja hyppy, jonka koira ohitti ensin. Olisi pitänyt käskyttää paremmin, kun jäin jälkeen laahustamaan. Tulos 5. Lauantaina starttaamme vielä Pietarsaaren kisoissa ja sitten on muutamat treenit ennen joukkue-SM -rataa Jyväskylässä.

Fonzien B-rata meni ihan plörinäksi, kun hyllytin heti kakkoshypylle. Tyhmä moka. Koira tuntui olevan muutenkin vähän hidas ja rata tökki pahasti. Ei irronnut viskille ja minä meinasin kaatua jo koiran päälle. Maaliin päästiin, mutta se KEINU alkaa ottaa päähän. PAWSin kisojen jälkeen keinu on kummitellut joka kisassa. Nytkin koira meni ensin keinulle ja hyppäsi sitten alas ja taas ylös. Eikä auttanut että olin jälleen ihan vieressä. Tuplanolla puuttuu vieläkin ja enää kolme mahdollisuutta jäljellä.

Onnin B-rata

Stressaan (ihan turhaan) Zeron korkeudesta. Se mitattiin yksissä näyttelytreeneissä 43 cm korkuiseksi, joten rajalla ollaan. Tosin mittaaja ei ollut virallinen eikä koiran ikäkään siihen vielä riitä. Toivoa antaa eilen kisoissa mediksi mitattu bortsu. Iso helpotus pienelle koiralle päästä alempaan luokkaan! :)

perjantai 11. toukokuuta 2012

Kesäkausi käyntiin

Kesäkauden treenit alkoivat tällä viikolla. Keskiviikkoisin koulutan ensin yhtä ryhmää, jonka jälkeen on omat treenit kolmen koiran kanssa. Kolmosluokkalaisten treeneissä minun koiriani lukuunottamatta kaikki ovat makseja, joten omat kolme mediä menevät kaikki peräkkäin.

Treeniradan teemana oli valssit ja niitä mentiinkin mm. neljä peräkkäin. Valssaaminen on minulle vaikeaa, joten harjoitus tuli tarpeeseen. Fonzie oli reipas, mutta valsseja pitää treenata paljon enemmän. Välillä etenin valssi-merkin jälkeen liikaa, jolloin koiralle tuli niin kiire perääni ettei se malttanut hidastaa hypylle vaan laskeutui liian kauas. Kunnon sik-sak -kuviota.

Zeron kanssa teen treeniä yksittäisillä esteillä. Laskin rimat 30 cm ja tein yksittäistä valssia molempiin suuntiin. On ihan huippua, että kouluttaja kommentoi vaikka harjoitus sinänsä olisi helppo. Teen silti hassuja juttuja, joten niistä on kiva kuulla samantien. Zeron treenin ajan minun ei onneksi tarvitse juosta, joten levähdän siinä hetken fyysisesti ennen Onnin kanssa juoksemista.

Onnin ja Fonzien ratasuunnitelmat ovat melko yhtäläiset, joten se ei tuota vaikeuksia rataantutustumisessa. Ajoitukset sen sijaan ovat kovin erilaiset, mutta molemmille koirille täyskäännökset toimivat tosi hyvin. Treeniä vaan lisää! SM-joukkueet julkaistiin ja menen tosiaan medi-joukkueessa sekä Onnin että Fonzien kanssa.

Torstaina minulle iski äkillinen oksennustauti ja illan treenit jäivät väliin Väinön kanssa sekä toinen koulutusryhmäni jäi valitettavasti ilman ohjausta. :( Harmittaa kovasti tämä taudin aikataulu ja tänään minun oli tarkoitus juosta City Run. Kuvittelin vielä aamulla herätessäni, että jos vain tankkaan kovasti niin jaksan juosta. Päivän edetessä tuli selväksi, ettei edes koirien lenkittäminen tunnu helpolta saati sitten massajuoksutapahtuma.

Kesäkauden alkamisen kunniaksi lisään vielä pari kesäistä kuvaa tiistaiselta metsälenkiltä. Fonzie heitti talviturkin ja kun kukaan ei sille heittänyt mitään vedestä noudettavaa, se ui kaisloja rantaan. Allu ui myöskin ja Manolo taisi tippua vahingossa veteen. Zero hyökkäsi veteen Fonzien perässä samalla vauhdilla ja tuli äkkiä ravistelemaan turkkia rannalle. Se ei ollut siltikään moksiskaan ja meni heti uudestaan kahlaamaan.

Pojilla on hauska ilme kun käänsivät päät yhtäaikaa vastatakseen Manololle.

Lenkkiseurana Manolo, Wendy ja Allu.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Parempi mieli Seinäjoelta

Tämän päivän kisasaldona oli hyvä mieli, yksi nolla ja kotimatkalla ostettu pehmis. Edellisellä reissulla pehmistä ostettiin kohottamaan mielialaa huonosti menneiden kisojen takia, mutta nyt sitä ostettiin hyvin menneiden kisojen ansiosta. Ja jopa pehmis oli parempi! Samalla hinnalla suurempi ja Marianne-rouheella kuorrutettuna. Nam!

Ekan startin hyllytin aivan loppupäässä, kun en kääntänyt koiraa tarpeeksi hypylle, joka jäi sitten kokonaan välistä. Rata tuntui ihan sujuvalta, mutta kovin hitaalta.



Toinen rata oli Salme Mujusen käsialaa ja tuloksena nolla. Radan loppu oli todella haastava ja harva teki siinä sujuvaa rataa. Myös minä tein myöhäisen valssin ja koira meinasi törmätä jalkoihini, mutta teki silti mitä pyysin. Video ei ala ihan radan alusta, mutta nätisti Fonzie meni koko alkusuoran.



Kolmas rata tuntui tosi kivalta jo rataantutustumisessa. Harmikseni Fonzie on niin epävarma nyt keinun suhteen, että vaikka sai tassunsa ylösmenolle, se hyppäsi vielä sivuun. Muuten tämä tuntui helpolta suoritukselta eli tuplanolla ei jäänyt kauaksi. Olin jopa tyytyväinen omaan ratasuunnitteluuni.


lauantai 5. toukokuuta 2012

Lainaohjaajana

Medi3-luokassa kisaava sheltti Onni sai minut lainaohjaajaksi omistajansa sairasloman ajaksi. Olen ohjannut Onnia vain kaksi kertaa treeneissä ja niissä rata oli pelkkää pyöritystä. Onnille kertynyt agilitytauko on tuonut sille hurjan vauhdin ja ykkösluokan tasoisella radalla en meinannut pysyä perässä. Fonzieen verrattuna se on hyvin erilainen ohjattava irtoamisen ja kääntymisen suhteen. Fonzie saattaa kääntyä jo ennen hyppyä jos näytän yhtään liian aikaisin ja Onnille en osaa kertoa käännöksistä tarpeeksi ajoissa.

Juuri tuosta syystä kaarrosta kertyi liikaa ja Onni kiihdytti hurjaan vauhtiin kepeille tultaessa. Sen verran liikaa, että koira meni kakkosväliin ja keppien korjauksesta vitonen. Loppusuoralla hyllytin radan väärään päähän putkea ja viimeisen esteen jälkeen kompastelin omiin jalkoihini. Tasapainohan siinä meni ja Onni joutui laskeutumaan viimeiseltä hypyltä minun päälleni. Raukkaparka. Koira tekee hyvää työtä ja ohjaaja sekoilee. Onni on ihana! Meidän olisi tarkoitus startata kotiseuran virallisissa kisoissa helatorstaina.


keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Pawsin kisat

Flunssa iski sitten kunnolla! Ystäväni yritti vielä edellisenä päivänä takoa järkeä päähäni, ettei kannattaisi lähteä juoksemaan sairaana. Joo, tiedän. Mutta koska en ole järkevä ja haluan yrittää saada SM-nollia kasaan, ei kotiinjääminen ollut vaihtoehto. Hirmuinen kisainto on päällä sairastamisesta huolimatta ja kalenterissani on vain neljät kisat toukokuun aikana. Sinä aikana pitäisi saalistaa neljä nollaa ja se hankalin - tupla.

Seurassamme on kolmosluokkalaisia niin vähän, että todennäköisesti olemme mukana SM-joukkueessa kuten parina aikaisempanakin vuotena. Ja olisihan se kivaa startata sunnuntain yksilöissäkin, kun kisoihin matkustetaan joka tapauksessa. No, saa nähdä saammeko tarvittavat tulokset vain muutamassa kisassa.

Eilen olimme kisaamassa Maalahdessa. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Nollien sijasta kotiintuomisina keinukammo. Positiivisista asioista nostan esille neljän tamperelaisländerin tapaaminen (Fonzie kuvitteli tuntevansa ne entuudestaan) ja pehmiksen syönti kotimatkalla hyvässä retkiseurassa.

Ensimmäisellä radalla Fonzie ei ollut ihan oma itsensä. Se oli normaalia hitaampi ja jouduin odottelemaan sitä monessa kohtaa. Ennen keppejä tekemäni valssi meni pieleen sijoittumisen suhteen ja vitonen kiellosta. Radasta ei jäänyt hyvä mieli, mutta pitkä kisataukokin on takana. Videoinnissa on se hyvä puoli, että tämäkään rata ei näytä niin ihan niin pahalta kuin miltä se tuntui.


Toinen rata sujuikin sitten huomattavasti jouhevammin keinulle asti. Koira hidasteli keinulla normaalia enemmän ensimmäisellä radalla, mutta nyt se tuli reippaasti alas. Silminnäkijöiden kommenttien mukaan etujalat olivat jo maassa kun keinu potkaisi maasta takaisin suoraan Fonzien mahaan / nivusiin. Seurauksena kielto seuraavalta hypyltä. Hyllytin radan kun toiseksi viimeisellä hypyllä Fonzie alkoi haistella maata. Liekö sitten sijaistoimintaa kun mahaan sattui... :( Harmikseni tältä radalta ei ole videota.

Tänään kävin treenaamassa Zeron ja Väinön kanssa. Zero teki nenäkosketuksia puomilla ja yllätyin suuresti kun meni oma-aloitteisesti tarjoamaan samaa A:n alastulolle! No nakkejahan sillä tempulla irtosi! :D Lisäksi tehtiin putkeen lähetyksiä yksittäin ja yhden matalan hypyn kautta. Väinö teki verkkokeppejä ja ensimmäistä kertaa keinua. Pojilla oli hauskaa lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä. Väinön hoidossaolo meidän laumassamme sai aikaan sen, että ne ovat nyt parhaita leikkikavereita.