lauantai 28. huhtikuuta 2012

Lisää kursseja

Perjantaina kävin kuuntelemassa YES:n fysioterapeutti Heli Hyytiäisen luentoa ja tänään koira-aiheiset luennot jatkuivat Ulla Kaukosen hyppytekniikalla. Päivä meni nopeasti treenihallissa ja nyt kotisohvalle parkkeerattuani en jaksa enää nousta. Huomenna hyppytekniikkakurssi jatkuu jälleen luennolla, mutta sitten joudun jättämään välistä käytännön osuudet Etelä-Pohjanmaan reissun takia. Ehkä parempi siinä mielessä, että olo on ollut tämän päivän flunssainen. Onneksi minulla on kaveri, jonka kanssa hyppytekniikkaa on treenattu tähänkin asti ja kurssin uudet opit saadaan harjoiteltua yhdessä.

Väinö-käppänä oli meillä hoidossa pari päivää ja alla muutama kuva aamun metsälenkiltä. Ihanaa, kun tulee kesä ja toivottavasti nuo loputkin lumet sulavat nopeasti. Metsäseurana sheltit Onni ja Rosso.





maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kataisen kurssi

Lauantaina olin Harri Kataisen kurssilla, josta jäi hyvä mieli. Talvi on treenattu puolikkassa hallissa ja koiraa pyöritetty pienellä alalla, minkä huomaa jo omasta suhtautumisesta avaraan kenttään. Jopa estevälit näyttävät paljon pidemmiltä isolla kentällä.

Kurssilla oli 34 esteen rata, jossa paljon juoksemista. Oma kuntoni ei ole mikään erityisen hyvä ja erityisesti tuo agilityjuokseminen tuntuu raskaalta. Kurssilaisten kannustuksen ansiosta pääsin kuin pääsinkin radan loppuun asti virheittä. Meinasin jo luovuttaa esteen 27 aikaan kun tuntui ettei jalat enää kanna, mutta niin vain lisätsemppiä löytyi huutojen myötä. Koskaan ei ole heikottanut yhtä paljon maalissa, mutta loistava fiilis jäi käteen. Tuollaisia treenejä me tarvittaisiin enemmänkin.

Zero on ollut taas oma itsensä, kun side poistettiin jalasta. Herra Herkkäsielun kynsi on kuivunut leikkauskohdasta eikä vaivaa mitenkään.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Yksivuotias

Zero ja siskot Tessa, Luna, Pilkku ja Tilly täyttivät vuoden keskiviikkona. Onnittelut tytöille! Tuntuu hullulta ajatella että vuosi sitten nukuin pentulaatikossa ja syötin pentuja pipetillä. Nyt Zero on jo iso ja reipas uros, joka ei muistuta pentukuvissa olevaa "Possua" enää ollenkaan. <3

Koiralapset ulkona ensimmäistä kertaa. Zero on se iso "possu" vasemmalla.

Jos Zerolta kysytään, synttäripäivä on sellainen minkä ei toivoisi tulevan ikinä. Kaiken kivan sijasta Zero joutui eläinlääkäriin katkenneen kannuskynnen takia. Puolet kynnestä poistettiin rauhoituksessa ja loppupäivä menikin sitten täysin tokkurassa. Kynsi on siisti, mutta ydintä on sen verran näkyvissä että pitää suojata se jonkin aikaa siteellä.

Fonziella saa olla jalka lähes poikki, että se näyttäisi kipua. Zero on sen sijaan herkkäsielu, jota siteellä suojattu jalka vaivaa niin paljon, että kotona loikitaan välillä kolmella jalalla. Yks kaks painitaan taas rajusti Fonzien kanssa ja side unohtuu. Ulkona virtaa on liikaakin eikä ontumisesta tietoakaan. On se niin hassu! Voin melkein kuulla Zeron tekovalituksen "ai, ai, ai" jos sillä saa ylimääräistä hoivaa osakseen.

Vietetään "synttäreitä" sitten viikonloppuna, kun Lina-äiti tulee kyläilemään. Ehkä pitää varata jopa maksalaatikko-nakkikakkua! ;)

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Zeron eka näyttely

Vaasan näyttely meni yli odotusten. Edellispäivän näyttelyremmissä kävelemisharjoitukset meni täysin peitsaamiseksi ja seisomistreenit jäi treenaamatta. Tammikuun mätsärissä Zero toimi kuitenkin niin nätisti, että osasin odottaa normaalia käytöstä. Zero oli normaalin sijasta ihan super! Se liikkui erittäin hienosti hihnassa ja seisoikin kohtalaisesti.

Omaa vuoroa odotellessa. Kuvat otti Kepo.

Aina sitä omaa koiraa arvostaa ja pitää kauniina, mutta näyttelyarvostelu oli silti mukavaa luettavaa:
Erinomainen pää. Hyvä ilme. Hienot silmät ja korvat. Erittäin hyvä kaula. Voimakas selkä. Hyvät kulmaukset ja liikkeet. Hyvä turkki.

Turkkihan oli tosiasiassa aivan liian pitkä ja pörröinen, mutta kuten arvelinkin ruotsalainen tuomari ei siitä sakottanut. Zero sai sertin ja oli vielä ROP. Ryhmäkehässä suomalainen tuomari kommentoikin heti turkin pituudesta "tätä olisi voinut vähän nyppiä!". Eli arvattavasti emme päässeet jatkoon.

Todistusaineistoa ryhmäkehässä käynnistä.

En ole koskaan ajatellut harrastavani koiranäyttelyitä ja mielestäni se on jossain määrin järjetöntä touhua. Olen kuitenkin aina ajatellut, että käytän rotukoiraa näyttelyssä siksi, että siitä saa objektiivisemman mielipiteen koiran rakenteesta ja se on tärkeää tietoa jalostuksessa. Tietoa kasvattajille tietyistä sukulinjoista, vaikkei kyseistä koiraa käyttäisikään jalostukseen.

Aion viedä Zeron uudelleenkin näytelmiin ja seuraava onkin kesällä täällä kotikaupungissamme. Ensi kertaa varten osaan ajoittaa trimmauksen (toivottavasti) paremmin ja ehkä sitä seisomistakin voisi treenata hieman. ;)

Zero ja vaasalaisneito Heta.

Zeron näyttelypäivän kohokohdat oli Heta-länderin tapaaminen, kummajaiskoiran näkeminen ja tietenkin kotiin palatessa Fonzien tapaaminen. Kummajaiskoira oli niin pelottava, että Zero veti hännän alas ja joutui haukkumaankin hieman. Hauska sinänsä, kun se ei välitä chihuista eikä jättiroduista, mutta tämä avaruusolio-koira oli palloiksi trimmattu isovillakoira. Kyllä ihminen on tyhmä, kun tekee eläimestä sen näköisen ettei toinen koira tunnista sitä koiraksi!

Palkintoposeeraus: "Ai näinkö mä meen tähän?"

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Koekaniini

Vanhempieni 2,5 -vuotias kääpiösnautseri Väinö toimii kokeilukappaleena agilityn esteopetuksessa minulle itselleni. Siitä siis otsikko. Väinölle olen opettanut keppejä eri tyylillä kuin Fonzien kanssa aikoinaan ja nyt kontaktit opetellaan taas eri tavalla.

Väpä on erittäin reipas ja tärisee innosta tietäessään, että pääsee kanssani harrastamaan. Se on nopea ja melko rohkea rämäpää. Palkkana käytän sekä nameja että lelua, mutta eniten sillä tuntuu olevan kiire itse esteille. Agilityesteet on nyt käyty läpi keinua lukuunottamatta, mutta haluan tehdä puomia enemmän ennen keinun opettelemista.

Iso osa blogin kuvista on otettu puhelimella. Olen liian laiska siirtämään kuvia muistikortilta, kun puhelimella ne saa suoraan bloggeriin.

Väinö on suorastaan raketti. En meinannut perässä pysyä 3-metriä pitkän hihnan kanssa, kun otimme ensimmäistä kertaa puomin. Olimme kouluttajan kanssa varautuneet olemaan koiran molemmin puolin namien kera, mutta raketti-paketti ampaisi matkaan ja suoritti puomin kolmosluokkalaisen vauhdilla. Alastulo tuli samalla nopeudella ja nyt ajattelinkin kokeilla Väinön kanssa länkiä. Omat pikku-länget on rakenteilla, kun seuran vanhat länget on teillä tietämättömillä ja ne olivat maksikokoiset. Omilla voidaan harjoitella läpijuoksemista kotona ennen kentälle siirtymistä.

Harjoittelua hankaloittaa toki se, etten asu samassa taloudessa koiran kanssa. Kylään mennessäni minulla on useimmiten omat koirat mukana ja aika menee niiden keskinäisissä leikeissä.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Trimmausahdistus

Zerolla on samanlainen turkki kuin äidillänsä Linalla ja laskin sen perusteella milloin kannattaisi nyppiä pentu kokonaan. Otin sen nähtävästi liian aikaisin sillä turkki rehottaa kuin rairuoho vappuna. Tällä hetkellä harmittaa että menin edes ilmoittamaan näyttelyyn, kun en tosiaan ole harjoitellut seisomista yhtään. :( No, osallistuminen on jo maksettu, joten ehkä me tulemme tuon karvapeikon kanssa näytille.

Enää en ala turkkia nyppimään urakalla, vaan yritän siistiä sitä jonkin verran. Tekisi niin mieli viedä se jollekin kokeneelle trimmaajalle, mutta suoraan sanoen näyttelyjutut ei kiinnosta pätkän vertaa. Onneksi tuomari oli ruotsalainen ja naapurimaassahan trimmausta ei harrasteta länderipiireissä yhtä ahkerasti kuin täällä. ;)

Selät vastakkain auringon pilkahtaessa ikkunasta. Toki turkinlaatu on erilainen, mutta oikeanpuoleisen Fonzien trimmasin jo muutama viikko ennen Zeroa.

Fonzien kanssa pyhitämme huhtikuun puomin alastulolle. Päätin nyt, että jos en saa koiraa kontaktivarmaksi huhtikuun aikana, sitten kontaktit saavat olla entisellä mallilla. Onneksi vieressä on halli, jossa olen käynyt ottamassa kontaktia lenkkeilyn yhteydessä.

Harrastusseuramme K-PKK:n agilitykouluttajista tulee olemaan pula kesällä useamman vakituisen kouluttajan pitäessä taukoa syystä tai toisesta. Lupauduin itse kouluttamaan jopa kahta ryhmää ja treenaan kolmen koiran kanssa. Ajankäyttö mietityttää hieman, mutta toisaalta odotan kesän treenejä jo kovasti. Se kolmas koirani on vanhempieni omistama käppänä Väinö, josta voisin kyllä tehdä vaikka oman postauksen. Väinö käy tällä hetkellä mun kanssa alkeiskurssia.