Zeron eka näyttely

Vaasan näyttely meni yli odotusten. Edellispäivän näyttelyremmissä kävelemisharjoitukset meni täysin peitsaamiseksi ja seisomistreenit jäi treenaamatta. Tammikuun mätsärissä Zero toimi kuitenkin niin nätisti, että osasin odottaa normaalia käytöstä. Zero oli normaalin sijasta ihan super! Se liikkui erittäin hienosti hihnassa ja seisoikin kohtalaisesti.

Omaa vuoroa odotellessa. Kuvat otti Kepo.

Aina sitä omaa koiraa arvostaa ja pitää kauniina, mutta näyttelyarvostelu oli silti mukavaa luettavaa:

Erinomainen pää. Hyvä ilme. Hienot silmät ja korvat. Erittäin hyvä kaula. Voimakas selkä. Hyvät kulmaukset ja liikkeet. Hyvä turkki.

Turkkihan oli tosiasiassa aivan liian pitkä ja pörröinen, mutta kuten arvelinkin ruotsalainen tuomari ei siitä sakottanut. Zero sai sertin ja oli vielä ROP. Ryhmäkehässä suomalainen tuomari kommentoikin heti turkin pituudesta "tätä olisi voinut vähän nyppiä!". Eli arvattavasti emme päässeet jatkoon.

Todistusaineistoa ryhmäkehässä käynnistä.

En ole koskaan ajatellut harrastavani koiranäyttelyitä ja mielestäni se on jossain määrin järjetöntä touhua. Olen kuitenkin aina ajatellut, että käytän rotukoiraa näyttelyssä siksi, että siitä saa objektiivisemman mielipiteen koiran rakenteesta ja se on tärkeää tietoa jalostuksessa. Tietoa kasvattajille tietyistä sukulinjoista, vaikkei kyseistä koiraa käyttäisikään jalostukseen.

Aion viedä Zeron uudelleenkin näytelmiin ja seuraava onkin kesällä täällä kotikaupungissamme. Ensi kertaa varten osaan ajoittaa trimmauksen (toivottavasti) paremmin ja ehkä sitä seisomistakin voisi treenata hieman. ;)

Zero ja vaasalaisneito Heta.

Zeron näyttelypäivän kohokohdat oli Heta-länderin tapaaminen, kummajaiskoiran näkeminen ja tietenkin kotiin palatessa Fonzien tapaaminen. Kummajaiskoira oli niin pelottava, että Zero veti hännän alas ja joutui haukkumaankin hieman. Hauska sinänsä, kun se ei välitä chihuista eikä jättiroduista, mutta tämä avaruusolio-koira oli palloiksi trimmattu isovillakoira. Kyllä ihminen on tyhmä, kun tekee eläimestä sen näköisen ettei toinen koira tunnista sitä koiraksi!

Palkintoposeeraus: "Ai näinkö mä meen tähän?"