Metsästyskoira tai sitten ei

Tulin juuri aamulenkiltä lähimetsästä, jossa sydämen tykytyksiä aiheutti jänis. Se lähti liikkeelle vain metrin päästä irti olevista koiristani. Tämä oli ehkä viides kerta tässä paikassa asuessamme, että jänis kiitää pitkin peltoa tai metsää Fonzie perässään. Huusin koiraa ja kuten tähän asti aiemmillakin kerroilla, Fonzie palasi luokseni hetken juostuaan. Koko loppulenkin ajan se kuitenkin etsi jälkiä.

Aiemmilla kerroilla en ole ollut varma, onko Zero edes tajunnut jäniksen läsnäoloa vai onko se vain ollut välittämättä siitä. Nyt se ainakin näki jänön kunnolla, mutta meinasi lähteä vain Fonzien perään juoksukilpailun merkeissä, kunnes palasi parin kymmenen metrin päästä luokseni. Olenhan minä ollut tietoinen, että länderi on seurakoira eikä sillä kuuluisikaan olla varsinaista riistaviettiä. On vain kovin hämmentävää huomata se käytännössä, kun on tottunut karjumaan naama punaisena pienen valkoisen perään.

Kromfohrländer rotuna on kettuterrierin ja grand griffon vendeenin risteytys. Kettuterrieriä kuvataan rotuyhdistyksen sivuilla: "Kettuterrieri on kehitetty metsästyskoiraksi lähinnä ketun metsästykseen. Monipuolisena metsästyskoirana se soveltuu hyvin kaikkien pienpetojen luolametsästykseen. Kettuterrieriä käytetään myös haavoittuneiden eläinten jäljestämiseen, noutajana riista- ja vesilintujen metsästykseen sekä riistaa esille ajavana koirana." Bassetkerho ry taas kertoo näin: "Grand griffon vendeeniä voi Suomessa käyttää jäniksen- ja ketun ajossa. Ajokoemuodot tällä rodulla ovat dreeverien ajo- ja ketunajokoe"

Mielenkiitoista! Minun pieneen päähäni ei mahdu miten metsästyskoirista voi periytyä seurakoira. Tosiasia taitaa kuitenkin olla, että minulla on vain yksi metsästykoira ja toinen on metsässä viihtyvä koira.

Tappajakoirat olohuoneessa unien jälkeen.