Sotku-Pekka

Eräänä päivänä tulimme Kepon kanssa kotiin, kun eteisessä odotti yllätys. Zero oli ottanut pöydältä täyden kaakaojauhepurkin. Sen sisältöä löytyi keittiön lisäksi eteisestä, kahdesta koiran karvapedistä ja lopuksi purkki oli pilkottu sänkyyn. Koirilla ei ole lupaa mennä makuuhuoneeseen, mutta ilmeisesti ovi ei ollut tarpeeksi hyvin kiinni. Sängyssä oli myös paperisilppua (työtodistuksia), mikä aiheutti Kepolle melkein sydänkohtauksen. Onni onnettomuudessa oli, että tuhotut työtodistukset olivat onneksi sieltä turhemmasta päästä.

Työkalupakin sisältöä oli myös kuljetettu sänkyyn ja tuunattu käyttökelvottomaksi. Sillä hetkellä huumori ei riittänyt tuhojen kuvaamiseen, vaan yritin siivota mahdollisimman pikaisesti. Seuraavana päivänä Zero sai kuitenkin koulutuspannan kaulaansa ja minä hiivin keittiön ikkunan alle. Koira istui oven taakse ja odotti hetken, kävi sitten tönimässä kiinniolevia ovia ja otti sitten kohteeksi eteiseen unohtuneen reppuni. Pää syvällä repun sisällä ja etutassut raapien tuli pannasta 2 sekunnin väristys ja Zero loikkasi kaksi metriä taaemmaksi. Istui matolle hetkeksi ja masentuneena meni sitten nukkumaan.

Pitäisi itse nyt olla aktiivinen ja tehdä tätä usein. Varsinkin, jos koira jäisi kiinni pöydätä varastamisesta. Panta on tehokas, jos sitä vain muistaisi käyttää. Koiran reaktio on juuri sellainen, minkä haluankin. Ei pelkää liikaa, mutta keskeyttää toiminnan hetkeksi. Zero on muutenkin melko rohkea ja menee tutkimaan säikähdyksen aiheuttajaa pian uudestaan. Epäilenkin, että jos väristyksiä antaa liian usein, se tottuu eikä panta enää tehoa.

Toisena iltana laitoin maksamakkarat houkuttimeksi, videokameran kuvaamaan ja hiivin jälleen ikkunan taakse. Viereisen asunnon yläkerrasta tuli asukas tupakalle parvekkeelle ja olin hiljaa toivoen ettei hän huomaa minua. Nainen meni sisälle ja mies tuli heti ulos tupakalle. Jonkin ajan jälkeen kysyi: "Moi, onks sulla kaikki okei?" Joopa joo. On mulla. Ehkä.

Pimeässä ikkunasta sisään tuijottavana hämäräperäisenä tyyppinä yritin selitellä pöydällä kiipeilevästä koirasta ja kaukosäätimestä. En ole ollenkaan varma, että naapuri on samaa mieltä mun tervejärkisyydestä, mutta ainakaan poliiseja ei soitettu paikalle. (Kuten meinasi käydä hakiessamme muuttokuormaamme isoisäni kellarista. Naapuri tiesi asukkaan olevan sairaalassa ja luuli pahvilaatikoita kantavia ihmisiä varkaiksi.) Yrityksestäni huolimatta Zero ei kiivennyt pöydälle ja kuvasin maksamakkaraa videolle 23 minuuttia.