Trimmausahdistus vol. 2

Zeron toinen esiintyminen näyttelykehässä on jo viikon päästä ja turkki on jälleen kamala. Tällä kertaa nypin sen liian myöhään ja selkä on pohjavillalla! Vielä enemmän minua hävettää koin syömät korvat, kun otin korvakarvoja ihan reilusti ja nyt nahka paistaa läiskittäin. Kauempaa tuota ei onneksi huomaa, mutta harmikseni ne tuskin kasvavat viikossa näteiksi.

Hävettää myöntää, että en ole treenannut seisomista edelleenkään kertaakaan. Tai mitään muutakaan. Jättäisin koko näyttelyn väliin, mutta kun se järjestetään kerran kotipaikkakunnalla eikä rahoja palauteta, niin mennään sitten. Aikataulut hiemat jännittävät, sillä jos länderikehä on myöhään iltapäivällä, minun täytyy keksiä varahandleri töihin kiirehtimisen vuoksi.

Olen ollut itse melkoisen lujilla töiden takia ja agility-treenaaminen on jäänyt myös minimiin. Tänään kuitenkin suuntasin hallille ja otin Zeron kanssa pari pikkutreeniä. Yleensä se vetää hirveät hepulirallit ympäri hallia kun päästän sen irti, mutta nyt kokeilin ensin keinun alastuloa remmissä. Hyppysiiveke piti keinun alkupään niin korkealla että alasmeno oli vain viisi senttiä ilmassa. Zero ei välittänyt pienestä paukauksesta mitään, joten vaikeutin ensin kymmeneen ja sitten 20 senttiin. Sama loistava lopputulos ja koira tarjosi nokkimista alastulolla.

Otin vielä muutaman välistävedon molempiin suuntiin kolmella hypyllä. Palkkasin ensin joka hypyn jälkeen namilla ja sitten tein peräkkäin ilman välipalkkausta. Voi vitsi Zero on taitava! Epävarmahan se on ja vaatii minulta paljon keskittymistä ohjata selkeästi, mutta ihana tehdä yhteistyötä, kun toinen on niin iloinen ja onnellinen.

Kepo ja partanaamat pääsivät päivällä mun työkeikalle mukaan. Käytiin kaupungissa vohvelikahvilassa ja molemmat koirat käyttäytyivät hienosti ihmisten joukossa. Pakkohan ne oli pitää lyhyessä hihnassa kanssaruokailijoiden mieliksi, mutta koko ajan ne istuivat hiljaa pöydän vieressä.

Samana iltana raveissa  molemmat olivat ihan pöllöjä. Kiskoivat joka suuntaan hihnassa roikkuen, etujalat ilmassa. Eipä uskoisi, että Fonziekin on kokenut satoja ravipäiviä 7-viikkoisesta asti. Syytän käytöksestä kyllä ihmisten pudottamia makkaroita ja syöttipä yksi lapsi metrilakuakin ennenkuin ehdin kieltää...