Fonzie pääsi perjantaina tekemään ratatreeniä. Se on selvästi enemmän innoissaan lämppälenkeilläkin kun pääsee matkaan ilman Zeroa. Itse treeni meni hyvin kunhan muistan vain ohjata joka esteen. Omituinen takapakki oli kuitenkin renkaan kehikon läpi hyppääminen useasti. Edellisissä treeneissä se hyppäsi renkaan normaalisti vaikka leijeröin putkenkin.
Sain ohjata jälleen myös russeli Jasua, sillä on mahdollista että toimin Jasun lainakuskina SM-joukkueradalla. Jasu meni oikein mallikkaasti ja sen kanssa huomaan kuinka huono kunto itselläni on. Nopein tapa sen ohjaamisessa on tiukka nenästä vienti ja vedättäminen. Sain jopa hidastella koiran ollessa putkessa, mutta lujille otti siltikin. :D Juoksulenkille mars!
Zerolla alkaa kepit sujumaan paremmin. Häiriötreeniä pitäisi tehdä paljon, mutta nyt se pujottelee loppuun asti pysähtymättä kolmanneksi viimeiseen väliin ensimmäisillä toistoilla. Meidän pitäisi keskittyä myös jarrujen säätöön. Zero tekee kauniita hyppyjä lyhyillä kaarroksilla jos estettä lähestyy vinosti, mutta suoraan tullessa se liitää kauas kun ei vain malta hidastaa ennen ponnistusta.
"Anna jo se lupa mennä nakille, äläkä räplää sitä puhelinta" |
Yksissä treeneissä Zero suorastaan loisti. Itselleni tuli hirveä hinku opettaa kiireesti loputkin esteet (=kontaktit), että päästäisiin pian kisaamaan. Tämän viikon treeneissä tuli jo aiemmin tiedetty totuus esiin. Olen niin siitä keltaisessa nesteessä tuon koiran kanssa, kun esteitä mennään enemmän suoraan ja vauhti kiihtyy! En osaa ohjata yhtään! Jään jälkeen toisen esteen kohdalla ja sitten Zero kaahottaa minne sattuu. Apua!
Huomasin myös ohjaavani ensimmäiset hypyt huitomalla, kun mielessäni oli vain "kiire, kiire, kiire". Tekisi mieli siirtää Zero hetkeksi helpompitasoiseen ryhmään, jossa mentäisiin suorempia ratoja. Tykkään kyllä nykyisestä kouluttajasta tosi paljon ja siksi en haluaisikaan vaihtaa ryhmää. Aika vain taida riittää, kun treenaan lisäksi Väinön kanssa ja koulutan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti