Ahkeruus palkitaan - sairaslomalla

Aluevalmennus käynnistyi alkutestillä, jossa koira piti lähettää kepeille leijeröiden muutaman metrin päässä oleva hyppy. Sitten oli pari muuta pujottelutestiä ja A:lle lähetys putken ollessa sopivasti A:n alla ohjaajan puolella. Masennus iski heti testin jälkeen: jokainen osio epäonnistui täysin! Mitä ihmettä me tehdään training to win -ryhmässä, kun koira ei osaa edes esteitä itsenäisesti! Sen verran täytyy kyllä selitellä, että koira joutui odottamaan autossa 1,5 h ja pikaisen lämmittelyn jälkeen mennä suorittamaan tehtäviä. Fonzie kävi ylikierroksilla ja rääkyi nostaen kuonon ilmaan eikä edes nähnyt edessä olevia esteitä. Ratatreeni meni hieman paremmin, mutta ei sekään hyvin.

Vapaapäivien puuttuessa päätin olla ahkera ja heti maanantaina laitoin kellon soimaan ajoissa. Edellisen päivän epäonnistumisista tuli motivaatiota treenata kepit kuntoon. Kävelin hallille ja sain ohjurit keppeihin paikoilleen klo 7.05. Fonzie odotti omaa vuoroaan häkissä ja otin Zeron kanssa täydet 12 keppiä. Toinen toisto keskeytyi puolessa välissä selkäkrampin takia. Roikuin keppien varassa hetken jos toisenkin ja taju meinasi lähteä. Olin jättänyt puhelimen takin taskuun toiselle puolelle hallia ja matka sinne oli todella tuskainen. Kesti 20 minuuttia ennenkuin uskalsin lähteä liikkeelle, mutta mielessä liikkui myös se, että jos kaadun, en pääse ylös ja illan treenit alkavat vasta puoli kuudelta ennenkuin joku tulee halliin.

Raahauduin jotenkin puhelimen luo vaikka silmissä jo sumeni ja sain apua siskoni mieheltä, joka kuskasi minut päivystykseen. Nyt vuorokautta myöhemmin selkä on edelleen kipeä, mutta pääsen jo kävelemään hieman kumarassa. Voi itku, kun harmittaa koko homma. Se ettei pääse töihin eikä treenaamaan.

Työkiireitä

Ja työkiireiden takia koirajutut on valitettavasti jääneet huomattavasti vähemmälle. Kisasin Klagissa 9 starttia, joista 7 hyl ja 2 vitosta. Aika surkea tulostilasto, mutta onneksi viimeinen rata Fonzien kanssa oli parasta meidän menoa ja siitä jäi hyvä mieli.

Olin suunnitellut opettavani Zerolle kesän aikana kepit ja kontaktit, mutta mitä vielä! Tänään kävin ensimmäistä kertaa hallilla ja näytin sille ohjureita. Olen treenannut keppejä sen kanssa vain kerran mökillä "vino-verkko-kuja-kepeillä", joten nyt aloitimme ihan alkeista. Tein ensin neljällä kepillä ja sitten lopuksi kuudella. Joudun ohjata sitä aika voimakkaasti kädellä, ettei koira hyppää ohjurin yli tai syöksy sen ali. Tätä pitää jatkaa, kunhan vain aikaa löytyisi jostain.

Tällä alueella alkaa myös alueellinen valmennus, johon pääsin training to win -ryhmään Fonzien kanssa. Huomenna on ensimmäinen treeni Pietarsaaressa. Jei!

Viikon päästä pakkaan koirat autoon ja suuntaamme kohti länderileiriä. Kuulostaa joltain lapsen kesäleiriltä, kun ohjelmassa on eri lajeihin tutustumista, trimmausoppia ja mm. iltanuotio! Hih! Mutta odotan kovasti länderi-ihmisiin tutustumista ja leiriohjelman antia. :)

Kokkolan KV-näyttely

Zero kävi pyörähtämässä Kokkolan KV-näyttelyssä. Ehdin töistä paikalle ajoissa, mutta halusin silti jättää koiran esittämisen kokeneemmalle, kun olin jo sopinut varahandleriksi näyttelykehässä viihtyvän ystävän. Minulle olikin paljon kivempaa seurata toimintaa kehän ulkopuolelta, kun en siitä muutenkaan paljoa ymmärrä.

Tuomarina toimi Markku Kipinä ja arvostelussa luki seuraavaa:
Tyypiltään erinomainen juniori, jolla hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä lapa. Hieman lyhyt, pysty olkavarsi. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat, silmät, pigmentti ja purenta. Turkin laatu voisi olla hieman karkeampaa. Hyvä väritys. Hyvä kaula. Voisi kantaa häntäänsä hieman avoimemmalla kaarella. Liikkuu ryhdikkäästi hyvällä askeleella.

Tuloksena serti ja ROP. Cacib-ruusukekin lykättiin ensin käteen, mutta handleri muistutti että koira on liian nuori (vain viikkoa vajaa) vastaanottamaan kyseistä kunniaa. Arvostelu oli mukavaa luettavaa kaikin puolin. Nypin Zeron nyt liian myöhään, kun en ehtinyt tehdä sitä ennen juhannusta ja pelkäsin selän olevan pelkällä pohjavillalla. Kysyin joltain länderi-ihmiseltä aiemmin, että mahtaako olla virhe kun häntä on ihan selässä kiinni ylhäällä ollessaan. No niin tai näin niin pitäkööt häntäänsä miten haluaa - hieno koira Zero on joka tapauksessa! <3

Emme jääneet ryhmäkehään, sillä minulla oli jo kiire takaisin töihin ja koira oli aivan liian väsynyt. Parkkipaikalla se ryömi puoliksi auton alle varjoon märkäloimi yllään läähättämään. Onneksi se joi näyttelyn aikana, mutta oli se niin väsynyt, ettei varmasti olisi ollut oikein koiraa kohtaan jäädä odottelemaan lisää.