Fonzie voitti

Fonzie hurjasteli kotikisoissa lainakuskin kera agiradan voittoon! Pitkä treenitauko ei papparaista hidastanut. Kaksi ensimmäistä rataa meni hylkyyn ja pari estettä jäi omituisesti välistä. No, eipä tuo haittaa kun koira on terve ja nauttii elämästä.

Meidän laumassa on tapahtunut iso muutos uuden jäsenen myötä. Nyt koirat ovat jo tottuneet vauvaan ja ohjelmassa on useammin vaunulenkkejä. Minä yritän kuntoutua agilitykuosiin melkein puolen vuoden liikuntatauon jälkeen. Vielä en pysty juoksemaan, mutta käveleminen näyttää jo normaalilta.

Aloitimme koirien kanssa uuden harrastuksen eli dobon. Kävin koulutusohjaajakurssin ja tarkoituksenani olisi pitää kursseja kesällä. Siihen asti treenataan itse. Hauska laji, mutta myös vaativa.

Helpotuksen huokaus

Fonzien selkä näytti kuvissa hyvältä! Saadaan jatkaa vielä rakasta harrastusta hyvillä mielin vaikka ikääkin tulee lisää. ❤️ 

Ratatreeniä

Voisin suorastaan huutaa ääneen, että agility on ihanaa! Ei siinä mitään uutta ole, mutta päästiin Zeron kanssa ryhmätreeneihin ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Omatoimitreeneissä ollaan otettu niin lyhyitä pätkiä, että 14 esteen peräkkäin meneminen tuntui hurjalta saavutukselta. Koira irtosi loistavasti ohjaajan kävellessä koko matkan. Ohjaamiseni oli selvästi löysää ja alkuun Zero joutuikin kyselemään useamman kerran menosuuntaa sen lisäksi, että jarrut oli unohtuneet matkasta. Voi sitä pienen koiran riemua! Ja emännän!

Eroahdistuneen vastakohta

En tiedä mikä sana kuvaisi parhaiten koirieni yksinoloa. Eroahdistuneita ne eivät ole, mikä tuli todistettua erään koulutehtävän myötä. Kuvasin videolle koirien yksinjäämistä kauppareissun aikana ja video oli tylsääkin tylsempi. 

Molemmat koirat jäivät istumaan portin taakse ja katsoivat eteisen suuntaan sillä aikaa kun puin päälle ja lähdin kauppareissulle. Fonzie nousi ja käveli pienen kierroksen kunnes meni petiin nukkumaan. Zero nousi ja meni nukkumaan. 25 minuutissa ainoa liike oli Fonzien pään siirtyminen viisi senttiä. Oven aukaisu sai Fonzien kävelemään portin luo ja hännän heilutus alkoi vasta sen nähdessä minut. Zero makasi viime hetkeen asti pedissä ja nousi vasta kun avasin portin.

En uskonutkaan koirillani olevan ongelmia yksinolon suhteen, mutta olihan tuo helpottavaa nähdä mitä ne oikeasti tekevät poissaollessani. 

Avustaja-parson

Fonzie on varsinainen sirkuskoira. Sille voisi opettaa mitä tahansa kun vain saisi itse aikaiseksi. Päätin opettaa molemmille koirille temppuna sukkien riisumisen. Ensimmäinen treenikerta Fonzien kanssa oli karmaisevan kovaääninen ja kivulias. Se kiipeili huonekaluja vasten valtavalla vauhdilla ja kiljui samalla. Raukka menee melkein sekaisin nähdessään naksuttimen ja alkaa sen jälkeen tarjota kaikkea mahdollista hurjalla tahdilla. Kun naksahdus kuului läheltä jalkojani, Fonzie alkoi raapia etutassuillaan varpaitani. Eikä todellakaan hellästi! Ensimmäinen treenikerta päättyi siihen, että se koskisi varpaitani pelkästään kuonolla ilman tassuja.

Toisella treenikerralla edettiinkin sitten nopeasti tähän:

Fonzie ja villasukka

Minä puhun mitä sattuu, mutta voi tuota rakasta pikku-älykköä! En kyennyt käyttämään naksutintakaan samaan aikaan kun kuvasin puhelimella, mutta koirapa oli taas omistajaansa fiksumpi. Mikä ihmeen "toinen"-käskyni on? "Toinen sukka" on siis "sukka" ja sehän se siellä suussa jo on.

Tyhmä omistaja. Liian älykäs koira.

Ja kun aiemmin kirjoitin Zeron blondiudesta, niin samassa treeniajassa se oppi tökkäämään nenällään varpaitani.