Nauroin itselleni kun väsäsin astiaa virtsanäytettä varten. En ole eläissäni ottanut virtsanäytettä koiralta, mutta hevosten kanssa tuo on tuttua puuhaa niin eläinlääkärissä kuin doping-näytteitä varten raveissa. En löytänyt mitään käyttökelpoista astiaa ja viimein teippasin jesarilla muovirasiaa kauhan varteen. Meillä ei ole edes löylykauhaa, jota olisin voinut käyttää. No, sen verran veristä pissaa sain talteen, että näytettä pystyttiin tutkimaan.
Zero käyttäytyi jälleen aivan mahtavasti. Istui kiltisti odottamassa ja kun tutkimusten jälkeen palasimme odotushuoneeseen, siellä oli vastassa neljä räkyttävää koiraa rivissä. Hieman hämmentyneenä Z jäi istumaan paikalleen kun käskytin, huolimatta tuijottavista rähinöitsijöistä. Tilanne oli omituinen varmasti koirankin mielestä, kun jouduin itse mennä niiden huutavien koirien viereen maksamaan käyntimme ja Zero jäi kauemmas minusta. Onneksi taskussani oli pari kuivunutta namia, että sain palkattua hienosta käytöksestä, vaikka yleensä nuo joka taskun pohjalle jääneet muruset ärsyttävät. On se hieno poika!
Sunnuntaiset agikisat menivät mönkään Fonzien osalta. Kisasimme todellakin vain hyppärillä ja pitkän tauon jälkeen meni koko startti plörinäksi. Hyllytin radan kolmeen kertaan! Ensimmäinen tuli heti kolmoshypyn jälkeen kun koira kävi putkella kun piti mennä hypylle. Mietin asiaa rataantutustumisessa, mutta en uskonut sen irtoavan väärälle esteelle. Loppuradalla jäi kaksi estettä kokonaan väliinkin, kun päällejuoksussa etenin liikaa esteen ohi ja lopussa jäi putki välistä. Sitä en ymmärrä miksi Fonzie ei irronnut siihen putkeen sillä yleensä sen saa putkille nätisti. No, mun mokia koko rata joka tapauksessa. Harmittaa, vaikka ei tuolla yhdellä startilla suurta merkitystä olekaan. Nyt keskitytään taas kontaktien opetteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti