Aluevalmennus käynnistyi alkutestillä, jossa koira piti lähettää kepeille leijeröiden muutaman metrin päässä oleva hyppy. Sitten oli pari muuta pujottelutestiä ja A:lle lähetys putken ollessa sopivasti A:n alla ohjaajan puolella. Masennus iski heti testin jälkeen: jokainen osio epäonnistui täysin! Mitä ihmettä me tehdään training to win -ryhmässä, kun koira ei osaa edes esteitä itsenäisesti! Sen verran täytyy kyllä selitellä, että koira joutui odottamaan autossa 1,5 h ja pikaisen lämmittelyn jälkeen mennä suorittamaan tehtäviä. Fonzie kävi ylikierroksilla ja rääkyi nostaen kuonon ilmaan eikä edes nähnyt edessä olevia esteitä. Ratatreeni meni hieman paremmin, mutta ei sekään hyvin.
Vapaapäivien puuttuessa päätin olla ahkera ja heti maanantaina laitoin kellon soimaan ajoissa. Edellisen päivän epäonnistumisista tuli motivaatiota treenata kepit kuntoon. Kävelin hallille ja sain ohjurit keppeihin paikoilleen klo 7.05. Fonzie odotti omaa vuoroaan häkissä ja otin Zeron kanssa täydet 12 keppiä. Toinen toisto keskeytyi puolessa välissä selkäkrampin takia. Roikuin keppien varassa hetken jos toisenkin ja taju meinasi lähteä. Olin jättänyt puhelimen takin taskuun toiselle puolelle hallia ja matka sinne oli todella tuskainen. Kesti 20 minuuttia ennenkuin uskalsin lähteä liikkeelle, mutta mielessä liikkui myös se, että jos kaadun, en pääse ylös ja illan treenit alkavat vasta puoli kuudelta ennenkuin joku tulee halliin.
Raahauduin jotenkin puhelimen luo vaikka silmissä jo sumeni ja sain apua siskoni mieheltä, joka kuskasi minut päivystykseen. Nyt vuorokautta myöhemmin selkä on edelleen kipeä, mutta pääsen jo kävelemään hieman kumarassa. Voi itku, kun harmittaa koko homma. Se ettei pääse töihin eikä treenaamaan.
Hui! Nyt vasta luin mitä on tapahtunut! Mikä selässä oli? Selvisikö?
VastaaPoista