Aluevalmennus käynnistyi alkutestillä, jossa koira piti lähettää kepeille leijeröiden muutaman metrin päässä oleva hyppy. Sitten oli pari muuta pujottelutestiä ja A:lle lähetys putken ollessa sopivasti A:n alla ohjaajan puolella. Masennus iski heti testin jälkeen: jokainen osio epäonnistui täysin! Mitä ihmettä me tehdään training to win -ryhmässä, kun koira ei osaa edes esteitä itsenäisesti! Sen verran täytyy kyllä selitellä, että koira joutui odottamaan autossa 1,5 h ja pikaisen lämmittelyn jälkeen mennä suorittamaan tehtäviä. Fonzie kävi ylikierroksilla ja rääkyi nostaen kuonon ilmaan eikä edes nähnyt edessä olevia esteitä. Ratatreeni meni hieman paremmin, mutta ei sekään hyvin.
Vapaapäivien puuttuessa päätin olla ahkera ja heti maanantaina laitoin kellon soimaan ajoissa. Edellisen päivän epäonnistumisista tuli motivaatiota treenata kepit kuntoon. Kävelin hallille ja sain ohjurit keppeihin paikoilleen klo 7.05. Fonzie odotti omaa vuoroaan häkissä ja otin Zeron kanssa täydet 12 keppiä. Toinen toisto keskeytyi puolessa välissä selkäkrampin takia. Roikuin keppien varassa hetken jos toisenkin ja taju meinasi lähteä. Olin jättänyt puhelimen takin taskuun toiselle puolelle hallia ja matka sinne oli todella tuskainen. Kesti 20 minuuttia ennenkuin uskalsin lähteä liikkeelle, mutta mielessä liikkui myös se, että jos kaadun, en pääse ylös ja illan treenit alkavat vasta puoli kuudelta ennenkuin joku tulee halliin.
Raahauduin jotenkin puhelimen luo vaikka silmissä jo sumeni ja sain apua siskoni mieheltä, joka kuskasi minut päivystykseen. Nyt vuorokautta myöhemmin selkä on edelleen kipeä, mutta pääsen jo kävelemään hieman kumarassa. Voi itku, kun harmittaa koko homma. Se ettei pääse töihin eikä treenaamaan.
tiistai 31. heinäkuuta 2012
lauantai 28. heinäkuuta 2012
Työkiireitä
Ja työkiireiden takia koirajutut on valitettavasti jääneet huomattavasti vähemmälle. Kisasin Klagissa 9 starttia, joista 7 hyl ja 2 vitosta. Aika surkea tulostilasto, mutta onneksi viimeinen rata Fonzien kanssa oli parasta meidän menoa ja siitä jäi hyvä mieli.
Olin suunnitellut opettavani Zerolle kesän aikana kepit ja kontaktit, mutta mitä vielä! Tänään kävin ensimmäistä kertaa hallilla ja näytin sille ohjureita. Olen treenannut keppejä sen kanssa vain kerran mökillä "vino-verkko-kuja-kepeillä", joten nyt aloitimme ihan alkeista. Tein ensin neljällä kepillä ja sitten lopuksi kuudella. Joudun ohjata sitä aika voimakkaasti kädellä, ettei koira hyppää ohjurin yli tai syöksy sen ali. Tätä pitää jatkaa, kunhan vain aikaa löytyisi jostain.
Tällä alueella alkaa myös alueellinen valmennus, johon pääsin training to win -ryhmään Fonzien kanssa. Huomenna on ensimmäinen treeni Pietarsaaressa. Jei!
Viikon päästä pakkaan koirat autoon ja suuntaamme kohti länderileiriä. Kuulostaa joltain lapsen kesäleiriltä, kun ohjelmassa on eri lajeihin tutustumista, trimmausoppia ja mm. iltanuotio! Hih! Mutta odotan kovasti länderi-ihmisiin tutustumista ja leiriohjelman antia. :)
Olin suunnitellut opettavani Zerolle kesän aikana kepit ja kontaktit, mutta mitä vielä! Tänään kävin ensimmäistä kertaa hallilla ja näytin sille ohjureita. Olen treenannut keppejä sen kanssa vain kerran mökillä "vino-verkko-kuja-kepeillä", joten nyt aloitimme ihan alkeista. Tein ensin neljällä kepillä ja sitten lopuksi kuudella. Joudun ohjata sitä aika voimakkaasti kädellä, ettei koira hyppää ohjurin yli tai syöksy sen ali. Tätä pitää jatkaa, kunhan vain aikaa löytyisi jostain.
Tällä alueella alkaa myös alueellinen valmennus, johon pääsin training to win -ryhmään Fonzien kanssa. Huomenna on ensimmäinen treeni Pietarsaaressa. Jei!
Viikon päästä pakkaan koirat autoon ja suuntaamme kohti länderileiriä. Kuulostaa joltain lapsen kesäleiriltä, kun ohjelmassa on eri lajeihin tutustumista, trimmausoppia ja mm. iltanuotio! Hih! Mutta odotan kovasti länderi-ihmisiin tutustumista ja leiriohjelman antia. :)
sunnuntai 8. heinäkuuta 2012
Kokkolan KV-näyttely
Zero kävi pyörähtämässä Kokkolan KV-näyttelyssä. Ehdin töistä paikalle ajoissa, mutta halusin silti jättää koiran esittämisen kokeneemmalle, kun olin jo sopinut varahandleriksi näyttelykehässä viihtyvän ystävän. Minulle olikin paljon kivempaa seurata toimintaa kehän ulkopuolelta, kun en siitä muutenkaan paljoa ymmärrä.
Tuomarina toimi Markku Kipinä ja arvostelussa luki seuraavaa:
Tyypiltään erinomainen juniori, jolla hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä lapa. Hieman lyhyt, pysty olkavarsi. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat, silmät, pigmentti ja purenta. Turkin laatu voisi olla hieman karkeampaa. Hyvä väritys. Hyvä kaula. Voisi kantaa häntäänsä hieman avoimemmalla kaarella. Liikkuu ryhdikkäästi hyvällä askeleella.
Tuloksena serti ja ROP. Cacib-ruusukekin lykättiin ensin käteen, mutta handleri muistutti että koira on liian nuori (vain viikkoa vajaa) vastaanottamaan kyseistä kunniaa. Arvostelu oli mukavaa luettavaa kaikin puolin. Nypin Zeron nyt liian myöhään, kun en ehtinyt tehdä sitä ennen juhannusta ja pelkäsin selän olevan pelkällä pohjavillalla. Kysyin joltain länderi-ihmiseltä aiemmin, että mahtaako olla virhe kun häntä on ihan selässä kiinni ylhäällä ollessaan. No niin tai näin niin pitäkööt häntäänsä miten haluaa - hieno koira Zero on joka tapauksessa! <3
Emme jääneet ryhmäkehään, sillä minulla oli jo kiire takaisin töihin ja koira oli aivan liian väsynyt. Parkkipaikalla se ryömi puoliksi auton alle varjoon märkäloimi yllään läähättämään. Onneksi se joi näyttelyn aikana, mutta oli se niin väsynyt, ettei varmasti olisi ollut oikein koiraa kohtaan jäädä odottelemaan lisää.
Tuomarina toimi Markku Kipinä ja arvostelussa luki seuraavaa:
Tyypiltään erinomainen juniori, jolla hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä lapa. Hieman lyhyt, pysty olkavarsi. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat, silmät, pigmentti ja purenta. Turkin laatu voisi olla hieman karkeampaa. Hyvä väritys. Hyvä kaula. Voisi kantaa häntäänsä hieman avoimemmalla kaarella. Liikkuu ryhdikkäästi hyvällä askeleella.
Tuloksena serti ja ROP. Cacib-ruusukekin lykättiin ensin käteen, mutta handleri muistutti että koira on liian nuori (vain viikkoa vajaa) vastaanottamaan kyseistä kunniaa. Arvostelu oli mukavaa luettavaa kaikin puolin. Nypin Zeron nyt liian myöhään, kun en ehtinyt tehdä sitä ennen juhannusta ja pelkäsin selän olevan pelkällä pohjavillalla. Kysyin joltain länderi-ihmiseltä aiemmin, että mahtaako olla virhe kun häntä on ihan selässä kiinni ylhäällä ollessaan. No niin tai näin niin pitäkööt häntäänsä miten haluaa - hieno koira Zero on joka tapauksessa! <3
Emme jääneet ryhmäkehään, sillä minulla oli jo kiire takaisin töihin ja koira oli aivan liian väsynyt. Parkkipaikalla se ryömi puoliksi auton alle varjoon märkäloimi yllään läähättämään. Onneksi se joi näyttelyn aikana, mutta oli se niin väsynyt, ettei varmasti olisi ollut oikein koiraa kohtaan jäädä odottelemaan lisää.
lauantai 30. kesäkuuta 2012
Trimmausahdistus vol. 2
Zeron toinen esiintyminen näyttelykehässä on jo viikon päästä ja turkki on jälleen kamala. Tällä kertaa nypin sen liian myöhään ja selkä on pohjavillalla! Vielä enemmän minua hävettää koin syömät korvat, kun otin korvakarvoja ihan reilusti ja nyt nahka paistaa läiskittäin. Kauempaa tuota ei onneksi huomaa, mutta harmikseni ne tuskin kasvavat viikossa näteiksi.
Hävettää myöntää, että en ole treenannut seisomista edelleenkään kertaakaan. Tai mitään muutakaan. Jättäisin koko näyttelyn väliin, mutta kun se järjestetään kerran kotipaikkakunnalla eikä rahoja palauteta, niin mennään sitten. Aikataulut hiemat jännittävät, sillä jos länderikehä on myöhään iltapäivällä, minun täytyy keksiä varahandleri töihin kiirehtimisen vuoksi.
Olen ollut itse melkoisen lujilla töiden takia ja agility-treenaaminen on jäänyt myös minimiin. Tänään kuitenkin suuntasin hallille ja otin Zeron kanssa pari pikkutreeniä. Yleensä se vetää hirveät hepulirallit ympäri hallia kun päästän sen irti, mutta nyt kokeilin ensin keinun alastuloa remmissä. Hyppysiiveke piti keinun alkupään niin korkealla että alasmeno oli vain viisi senttiä ilmassa. Zero ei välittänyt pienestä paukauksesta mitään, joten vaikeutin ensin kymmeneen ja sitten 20 senttiin. Sama loistava lopputulos ja koira tarjosi nokkimista alastulolla.
Otin vielä muutaman välistävedon molempiin suuntiin kolmella hypyllä. Palkkasin ensin joka hypyn jälkeen namilla ja sitten tein peräkkäin ilman välipalkkausta. Voi vitsi Zero on taitava! Epävarmahan se on ja vaatii minulta paljon keskittymistä ohjata selkeästi, mutta ihana tehdä yhteistyötä, kun toinen on niin iloinen ja onnellinen.
Kepo ja partanaamat pääsivät päivällä mun työkeikalle mukaan. Käytiin kaupungissa vohvelikahvilassa ja molemmat koirat käyttäytyivät hienosti ihmisten joukossa. Pakkohan ne oli pitää lyhyessä hihnassa kanssaruokailijoiden mieliksi, mutta koko ajan ne istuivat hiljaa pöydän vieressä.
Samana iltana raveissa molemmat olivat ihan pöllöjä. Kiskoivat joka suuntaan hihnassa roikkuen, etujalat ilmassa. Eipä uskoisi, että Fonziekin on kokenut satoja ravipäiviä 7-viikkoisesta asti. Syytän käytöksestä kyllä ihmisten pudottamia makkaroita ja syöttipä yksi lapsi metrilakuakin ennenkuin ehdin kieltää...
Hävettää myöntää, että en ole treenannut seisomista edelleenkään kertaakaan. Tai mitään muutakaan. Jättäisin koko näyttelyn väliin, mutta kun se järjestetään kerran kotipaikkakunnalla eikä rahoja palauteta, niin mennään sitten. Aikataulut hiemat jännittävät, sillä jos länderikehä on myöhään iltapäivällä, minun täytyy keksiä varahandleri töihin kiirehtimisen vuoksi.
Olen ollut itse melkoisen lujilla töiden takia ja agility-treenaaminen on jäänyt myös minimiin. Tänään kuitenkin suuntasin hallille ja otin Zeron kanssa pari pikkutreeniä. Yleensä se vetää hirveät hepulirallit ympäri hallia kun päästän sen irti, mutta nyt kokeilin ensin keinun alastuloa remmissä. Hyppysiiveke piti keinun alkupään niin korkealla että alasmeno oli vain viisi senttiä ilmassa. Zero ei välittänyt pienestä paukauksesta mitään, joten vaikeutin ensin kymmeneen ja sitten 20 senttiin. Sama loistava lopputulos ja koira tarjosi nokkimista alastulolla.
Otin vielä muutaman välistävedon molempiin suuntiin kolmella hypyllä. Palkkasin ensin joka hypyn jälkeen namilla ja sitten tein peräkkäin ilman välipalkkausta. Voi vitsi Zero on taitava! Epävarmahan se on ja vaatii minulta paljon keskittymistä ohjata selkeästi, mutta ihana tehdä yhteistyötä, kun toinen on niin iloinen ja onnellinen.
Samana iltana raveissa molemmat olivat ihan pöllöjä. Kiskoivat joka suuntaan hihnassa roikkuen, etujalat ilmassa. Eipä uskoisi, että Fonziekin on kokenut satoja ravipäiviä 7-viikkoisesta asti. Syytän käytöksestä kyllä ihmisten pudottamia makkaroita ja syöttipä yksi lapsi metrilakuakin ennenkuin ehdin kieltää...
tiistai 19. kesäkuuta 2012
SM-kisaviikonloppu
Jyväskylän kisaviikonloppu on nyt ohi ja väsymys sen mukainen. Mutta olipahan hauskaa! Vuoroin olisi tarvittu nitroja ja nenäliinoja kun kentän laidalla seurattiin suorituksia hengittämättä.
Omia starttejani en osaa jännittää yhtään. Yleensä se on melkein ongelma, sillä ohjaus on usein liian löysää. Toki arvokisoissa yritän olla skarppina ja mieluummin näin kuin että hyppäisin vessassa jo päiviä ennen. Yksi seurakaveri sanoikin minulle ennen joukkueen ankkuriosuutta: "Mene jo siitä muualle jännittämään!"
Perjantaina starttasin yhden kisan Fonzien kanssa. Kisapaikalla se oli ihan hullu. Riekkui narun päässä ja kävi kuumana. Itse startissa vauhtia löytyi ja olinkin ihan tyytyväinen rataan yhtä ohjausvirhettä lukuunottamatta. Se maksoi vitosen kiellon ja sijoitus oli 22. Perjantain video
Lauantain joukkueradalla Peppi teki nollan kuten Rinokin. Fonzie taas ei ollut yhtään oma itsensä. Ei irronnut hypyille ja muutenkin tuntui nihkeältä. Ratavirheitä tuli 15 ja yliaikaa yli neljä sekuntia. Yritin vedättää kunnolla ja Fonzie tuli puomin ohi, josta johtui yliaika. Oli todella kivaa lähteä ankkurina Onnin kanssa kun alla oli kaksi 0-tulosta. Kepeillä oli kielto lähellä, mutta sain pelastettua tilanteen. Puomin alastulosta napsahti vitonen, joka harmittaa vietävästi. Hieman myöhemmin tuli odotettu kuminauhakoiran takaisin veto, jossa koira pyörähti ympäri aiheuttaen kieltovitosen. Harmittaa molemmat virheet. Joukkueelle siis 10 vp ja sijoituksena 23.
Sunnuntain yksilöradalla starttasin ensin Fonzien kanssa. Voi turhuuksien turhuus, kun yksi sana aiheutti hylyn! Huusin tässä-käskyn turhaan pelätessäni koiran irtoavan ansaesteelle. Se kääntyikin liian jyrkästi ja juoksi keppien läpi minua kohden. Muuten rata olisi ollut nolla. :(
Onnin yksilöradalla tippui ensin rima, kun olin varmaan hieman koiran edessä. Sitten omituinen kielto putkelta ja viimein väärä hyppy ennen keppejä. Kyllä meillä silti hauskaa oli. Onni on super!
Kyllä oli raskas ja samalla antoisa viikonloppu. Oli kiva nähdä tuttuja kauempaa ja uusiakin tuttavuuksia tuli. Zeron sisko Pilkkukin oli yleisön joukossa kannustamassa Hikkaa. Pilkku oli hieman muuttunut viime näkemältä, sillä silloin pennut taisivat olla viisiviikkoisia. :D
Lisäilen videoita, kunhan saan latailtua niitä...
Omia starttejani en osaa jännittää yhtään. Yleensä se on melkein ongelma, sillä ohjaus on usein liian löysää. Toki arvokisoissa yritän olla skarppina ja mieluummin näin kuin että hyppäisin vessassa jo päiviä ennen. Yksi seurakaveri sanoikin minulle ennen joukkueen ankkuriosuutta: "Mene jo siitä muualle jännittämään!"
Perjantaina starttasin yhden kisan Fonzien kanssa. Kisapaikalla se oli ihan hullu. Riekkui narun päässä ja kävi kuumana. Itse startissa vauhtia löytyi ja olinkin ihan tyytyväinen rataan yhtä ohjausvirhettä lukuunottamatta. Se maksoi vitosen kiellon ja sijoitus oli 22. Perjantain video
© Jukka Pätynen 2012
© Jukka Pätynen 2012
Lauantain joukkueradalla Peppi teki nollan kuten Rinokin. Fonzie taas ei ollut yhtään oma itsensä. Ei irronnut hypyille ja muutenkin tuntui nihkeältä. Ratavirheitä tuli 15 ja yliaikaa yli neljä sekuntia. Yritin vedättää kunnolla ja Fonzie tuli puomin ohi, josta johtui yliaika. Oli todella kivaa lähteä ankkurina Onnin kanssa kun alla oli kaksi 0-tulosta. Kepeillä oli kielto lähellä, mutta sain pelastettua tilanteen. Puomin alastulosta napsahti vitonen, joka harmittaa vietävästi. Hieman myöhemmin tuli odotettu kuminauhakoiran takaisin veto, jossa koira pyörähti ympäri aiheuttaen kieltovitosen. Harmittaa molemmat virheet. Joukkueelle siis 10 vp ja sijoituksena 23.
Onnin joukkuerata. Tulos 10.
Sunnuntain yksilöradalla starttasin ensin Fonzien kanssa. Voi turhuuksien turhuus, kun yksi sana aiheutti hylyn! Huusin tässä-käskyn turhaan pelätessäni koiran irtoavan ansaesteelle. Se kääntyikin liian jyrkästi ja juoksi keppien läpi minua kohden. Muuten rata olisi ollut nolla. :(
Fonzien yksilörata. Tulos hyl.
Onnin yksilöradalla tippui ensin rima, kun olin varmaan hieman koiran edessä. Sitten omituinen kielto putkelta ja viimein väärä hyppy ennen keppejä. Kyllä meillä silti hauskaa oli. Onni on super!
Kyllä oli raskas ja samalla antoisa viikonloppu. Oli kiva nähdä tuttuja kauempaa ja uusiakin tuttavuuksia tuli. Zeron sisko Pilkkukin oli yleisön joukossa kannustamassa Hikkaa. Pilkku oli hieman muuttunut viime näkemältä, sillä silloin pennut taisivat olla viisiviikkoisia. :D
Lisäilen videoita, kunhan saan latailtua niitä...
Tilaa:
Kommentit (Atom)