Pakkaspäiviä ja kurssittautumista

Flunssailen samalla kun ulkona on pakkassää. Vaikka sairastaminen on aina tylsää, positiivista on ettei kunnon lenkkejä pystyisi tekemään kylmyyden takia. Haaste onkin pitää koirat tyytyväisenä lenkkeilyn vähyydestä huolimatta. Pariin otteeseen olen raahautunut metsänlaitaan köpöttelemään, että koirat saavat riehua vapaana.

Erityisesti Zero kerää energiaa ja yrittää purkaa sitä sitten Fonzien kiusaamiseen. Todellisuudessa se on vain leikkiin haastamista, mutta äänekkyys madaltaa omaa haukunsietokykyäni melkoisesti. Ehkei ne naapuritkaan arvosta meiltä kantautuvia ääniä... Temppuja pitäisi tehdä enemmänkin, mutta niiden aikana tapahtuu myös toinen meluongelma, kun vessaan suljettu Fonzie kuumuu minun äänistäni touhutessani Zeron kanssa olkkarissa. Fonzie ei kykene seuraamaan tekemisiämme samassa tilassa ja sitten hermostun itse sen vinkumiseen ja rääkymiseen.

Yritin tallentaa koirien pitämää metakkaa sohvalla istuen videokamera kädessä. Heti virtanapin painalluksella riehuminen loppui ja Zero tuli napittamaan minua silmiin. Niin kilttiä poikaa, että!

Zero sietää kylmyyttä huomattavasti paremmin kuin Fonzie, joka tarvitsee tossut päästäkseen kävelemään edes hieman. Onneksi fiksu koira osaa tehdä tarpeensa kylmällä ilmalla nopeasti ja haluaa sitten takaisin lämpimään. Zero sen sijaan loikkii loikkimistaan ja kakkapaikan löydettyään, pari kierrosta asentoa etsittyään, huomaakin syötävän herkullista lunta ja tarpeiden teko unohtuu. Sitten alkaakin jo tassut nousemaan ja on käännyttävä kotia kohti.

Koirat saavat ruokansa kongeista. Yritän välttää liikasyöttämistä (ja erityisesti sitä liikaenergiaa) namien muodossa ja mittasin normaaliannokset kuppeihin, joista täytin kongit. Vähän säälittävältä näyttää alla oleva Fonzien annos...

Eilinen päivä meni hallilla palellessa. Vappu Alatalon motivaatioklinikka motivoi minut flunssasta huolimatta lainaamaan pilkkisaappaat ja muut avaruusvaatteet hengissä pysymistä varten. Kurssi oli hyvä ja uusia asioita tuli paljon. Koin myös havahtumisen siitä, että suurin osa asioista oli tuttua ja käytössä päivittäin. Se tunne on aika miellyttävä itsetunnon kannalta, se että osaan ja teen asioita oikein. Kurssin parasta antia oli hyvin erilaiset koirat omine ongelmineen. Erityisesti kouluttajan näkökulmasta antoisaa.